Pages

Wednesday, 21 September 2016

Vähän mä olen zen.

Nyt kun reissusta rangaistuksena olen ollut flunssassa niin en kovasta tahdosta huolimatta ole voinut oikein treenata. Niinpä kaikessa viekkaudessani keksin, että eihän kävely ole treenamista (eihän?)! Joten olen herännyt aikaisin aamulla ja käynyt tunnin kävelyllä Kaivarin ja Eiran rantoja kierrellen. Täytyy nyt sanoa, että vaikka olen kaikki-mahdollisimman-tehokkaasti-irti mentaliteetin treenaaja niin nuo aamukävelythän on aivan mahtavia! Ongelma on se, että en tosiaan normaalisti halua "haaskata" aamua kävelyyn, kun voi tehdä tehokkaamman treenin juoksemalla tai salilla. Mutta, nyt kun on tavallaan "pakotetussa tilassa" niin voin nautiskella hyvällä mielin. Meren takaa nouseva aamuaurinko yhdistettynä kirpakkaan syysilmaan ja värillisiin puihin on tosi kaunista. Täytyy melkein keksiä joku tekosyy tehdä tätä myös kun paranen. (Khrm, koira?)

Olenpa vielä yhdistänyt kävelyihin hieman gängstäräpistä seesteisempää musiikkia, millä koko paketti on viimeistellyn mieltä rauhoittava. En melkein tunne itseäni, haha.

Sam Sure - Hunger
Tom Misch - Home

Uskon myös, että Manhattanin jäätävän vilinän ja melun jälkeen jopa minä kaipaan hitautta ja rauhaa itselleni epätyypillisellä tavalla.



psst, varoituksen sana jenkkeihin suuntaaville; jos olette menossa lämpimään kohteeseen niin muistakaa, että vaikka ulkona valuu selkähiki niin sisällä on yleensä aivan tappavat AC:t. Eli pitäkää varapaita mukana jotta vältytte flunssa-ansalta. 

Monday, 19 September 2016

When Murphy and his Law bit us in the ass



Tulin aamulla kotiin ja nyt istun ja tappelen jetlagia vastaan kotisohvalla. Oli kyllä hauska vaikkakin hermoja raastava reissu. Naureskelimme monta kertaa kaverini kanssa, että siihen nähden paljon meitä "koeteltiin" niin selviydyimme reissusta hemmetin hyvällä huumorilla.

Listasimmekin meidän Murphyn lainalaisuuksia JFK:llä istuessamme:

Tullessa, lentokentän boarder control jono kesti ennätyksellisesti pitkälle toista tuntia.
Taksijono kesti 45 minuuttia koska taksit oli näemmä loppuneet. Nykissä? When does that ever happen, niinku?
Hotellin check-in kesti toiset 45 minuuttia, koska emmehän tietenkään olleet jonkun jonojumalan mielestä kärsineet vielä tarpeeksi.
Kun hirveessä väsymyksessä ensimmäisenä iltana etsimme raflaa, erehdymme sisään oudonhajuiseen Kosher ravintolaan. Tajusimme sen tietysti vasta siinä vaiheessa kun istuimme pöydässä ja ihmettelimme ruokalistaa ja kippah-päisiä kanssaruokailijoitamme. Tarjoilijarukka ehti vielä tuomaan jotain aivan kamalan näköistä ja hajuista suolakurkkua ja kaalia pöytään ennenkuin karkasimme ulos nolosti sopertaen. 


Hotellihuoneen sängyssä oli jotain itikoita joista kaverini sai puremia. Epäilemme pahasti bed bugseja. Jouduimme vaihtamaan huonetta, mutta hotelli ei myöntänyt mitään. Kaverin puremat jatkoi lisääntyimistään myös uudessa huoneessa. Varmuuden vuoksi olenkin pessyt ja pakastanut kaikki matkatavarani tänään. Parvekkeemme on tällä hetkellä toinen varastoni.
Hinnan ja maksujen osalta meitä kusetettiin monta kertaa. Tuli automaattisia sisäänlaskettuja tippejä ja outoja palvelumaksuja. Onnistuimme muun muassa maksamaan 60 dollaria (!) pedikyyristä, joka yleensä maksaa noin 25 dollaria.
Myöhästyimme Lion King -musikaalista. Siltä yhdeltä ainoalta ennaltasovitulta ohjelmanumerolta, joka oli agendalla. 
Yritimme tasan kerran saada taksia saarella. Ei saatu. Yhtäkkiä joka helevatun keltainen kärry oli varattu ja pyyhälsi koppavasti ohi.

No mitäs muuta?
No tottakai tottakai! Tietysti joku urpo keksii vielä käydä räjäyttämässä Manhattanilla. 

Kun USA:n kansalaisuuden omaavalta ystävältäni tuossa kentällä lähtiessä kysyttiinkin että "when are you returning to the States?" hän totesi lakonisesti "Never."
Lupaan myös kertoa niistä reissun miellyttävistä puolista, kunhan tästä tokenen. Kurkku ollut kipeä koko päivän.


Back to Top