Pages

Sunday, 21 August 2016

Miksemme pärjää urheilussa?

Katselen tässä Rion miesten maratonia ja pikkaisen hävettää omat maratonajat kun seuraa tuota tahtia. Nopeimmat vetävät vähän reilu kahden tunnin ajalla. Suomesta ei ole yhtään miestä mukana kestävyysjuoksuissa. Tuossa mainittiin, ettei Pohjoismaista ylipäänsä ole kovin montaa juoksijaa mukana, olisiko ollut yksi Norjasta ja yksi Tanskasta. Miksi meillä ei ole tarpeeksi kovatasoisia kestävyysjuoksijoita? Tai pikemminkin, miten voi olla, ettei Suomi pärjää enää missään lajissa? Aivan kammottavaahan tuo meininki on ollut. Ei ihme ettei kiinnosta seurata. Olen katsonut ehkä tunnin verran Olympialaisia näiden viikkojen ajan. Lähinnä voimistelua kun Simone Biles on rökittänyt kaikki aivan ylivoimaisesti.

Mietin tätä ja uskon, että syy siihen, ettemme pärjää urheilussa on se, että meillä menee liian hyvin. Kaikille on turvattu peruskoulutus ja myös köyhät lapset pääsevät hyviin kouluihin. Yliopistoonkin pääsee melkein kuka tahansa joka vähän jaksaa lukea, eikä mistään lukukausimaksuista tarvitse huolehtia. Täällä ei tarvitse yrittää saavuttaa yhteiskunnassa menestystä tai parempaa elämää  muilla keinoin. Se on jo perustasolla turvattu. Voi heittäytyä laiskaksi. Meillä myös arvostetaan koulutusta enemmän kuin urheilumenestystä. Jenkeissä monien nuorten ainut toivo päästä yliopistoon on urheilla hyvin ja saada urheilustipendi. Vielä köyhemmissä maissa urheilu (kuten juoksu, joka on varmaan edullisimpia lajeja) voi olla ainoita asioita mitä pystyy tekemään edistääkseen elintasoaan. Enkä mitenkään tarkoita, että pitäisi olla vähävaraisia jotka joutuvat juoksemaan statusta saadakseen. Mutta varmasti tasa-arvoisella yhteiskuntarakenteella on vaikutusta. Mielestäni tähän liittyy myös vääjäämättä se, että jengi täällä on vähän liian mukavuudenhaluista. Kun nuoret voi pelata tietokonepelejä mukavasti kotona ei pitkät lenkit ulkona paljoa napostele.

Ja niin, Maailman sadan parhaan kestävyysjuoksijan joukosta vain 13 juoksijaa on muualta kuin Keniasta tai Etiopiasta. Moro. Siellä ei paljon Suomi-poika pötki.

Hävettää.

Saturday, 20 August 2016

Dingle bound

Tulee vähän Dingle-painotteinen viikonloppu. Eilen oli Accounts-tiimin päivä ja tänään lähden mökille hengailemaan dingleläisten kanssa. Piti tulla aikaisin kotiin eilen, koska halusin nauttia kerrankin yksinolosta (ja päästä salille tänään aamulla), mutta nukahdin sohvalle ennen kymmentä, ja nostin herättyäni vain sen verran kytkintä että pääsin sänkyyn asti. Oli henkisesti jotenkin rankka viikko, enkä ole nukkunut kunnolla. Pää kävi ylikierroksilla. Ehkäpä se tästä nollaantuu.

Käytiin muuten torstaina katsomassa Secret life of pets -leffa. En ole nauranut pitkään aikaan niin paljon. Jos toivoo aivot narikkaan tyyppistä hyvän mielen viihdettä niin suunnatkaa katsomaan.


Back to Top