Pages

Sunday, 29 September 2013

Good life


Hyvin on pysynyt treenivauhti päällä maratonin jälkeen, vaikka ajattelin, että ehkä haluaisin pitää vähän lepoa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että pitää takoa, kun rauta on kuumaa.

Sunnuntai-aamupäivä meni salilla jalkatreenin merkeissä. Yksin treenatessa on muuten se huono puoli, että kun olemattomat käsivoimat ei riitä kuin ehkä 25 kilon tangon nostamiseen harteille, ei kyykyistä saa ihan täysiä tehoja irti. Sama pätee muuten penkkipunnerrukseen. Tällä kertaa jopa tuo 25 kilon nostaminen näytti varmaan aika vaaralliselta...niskat meinasi nyrjähtää, kun yritin hivutella sitä tangonperhanaa ylös. Tämä sooloilun ongelma on itse asiassa valjennut minulle vasta nyt. Tähän asti olen aina treenannut yksin (paitsi viikottaiset PT-treenit), mutta olen tehnyt paljon pienemmillä painoilla.

Illalla voisin vielä käydä kävelyllä, sunnuntaisin oloni on jotenkin levoton.


Löysin eilen taas yhden tosi hyvän biisin, pakko jakaa:

The White Panda - Midnight Life (Kanye West/M83)


Happy JO


Friday, 27 September 2013

Syysfiiliksiä







Tänään aloin intoilemaan syksystä ja syysasusteista ihan todenteolla. Varsinkin kun saan käyttää Ralph Laurenin maailmanihanintalempitakkiani!





Eteeni "osui" (siis joo, yritin ihan oikeasti vältellä kenkäkauppaa, mutta astuin vahingossa sisään) lounastauolla nämä ihanuudet, ja rakastuin ensi silmäyksellä.





kauniit mustat mokka-nilkkurit


Nyt suuntaan Tammisaareen viettämään syksyistä viikonloppua ulkoilun ja kotimaisten omenoiden merkeissä.
Bon week-end à tous!

Punttibiitti


Tässä muuten pari hyvää treenibiisiä, jotka pyörinyt soittolistalla tällä viikolla

1. Jay-Z & Linkin Park - Izzo/In The End

2. A Tribe Called Quest - 1nce Again


Menee punttailut oudoksi rytmin mukana heilumiseksi näiden kanssa!

Thursday, 26 September 2013

Go Green!

Myönnän, että olen sellainen prinsessatyyppi, joka haluaa näyttää huolitellulta paikassa kuin paikassa. Minulla on kuta kuinkin aina ainakin jotain meikkiä päällä.

Koska silmäni ovat vähän sekasikiöiset mutta eniten vihreään taipuvat, pyrin korostamaan sitä. Arkisin minulla on usein tummaa lilaan kallistuvaa luomiväriä, sillä se tekee silmistäni vihreämmät.






Ostin tässä joskus myös Macin smaragdinvihreää kajaalia.
Vaikkei sitä nyt hirveästi tule käytettyä niin dikkaan kyllä. Sopii hyvin muuten mustan ja harmaan konttorihabitukseni kanssa.





Lumene ja Mac
 Huulet minulla on yleensä nuden väriset. Jos joskus räväytän punaisella huulipunalla, yritän pitää silmät aika mitäänsanomattomina.

Pinnallisista asioista puheen ollen, sain maratonista konkreettisimpana seurauksena puhkeamaan mukavan ison herpeksen (ks. punainen ällöttävä läikkä huulen alla...ihan niin kuin sitä ei kaikki huomaisi). Olen saanut sen kolme kertaa elämässäni, silloin kun on olen ollut todella stressaantunut jostakin. Että, kiitos vaan tästäkin.

Scarface













Talviuni


Surkeus. Nyt oli kohdattava totuus ja pistettävä lempparikesäkengät talviunille (ainakin tammikuun Mexiko-matkaan asti).

Tosin tämä tarkoittaa sitä, että esiin tulee ihanat syystakit, kaulaliinat, nahkahanskat ja nilkkureita.
Ei paha sekään.

Tänään oli ensimmäinen päivä kun laitoin takin päälle töihin (jos olisin fiksu, olisi tämä ollut jo kolmas päivä).




Until we meet again, dear friends.

Wednesday, 25 September 2013

Fall back

Huomenta!
Itse istun jo taksilla matkalla lentokentälle.
Eilen aktivoiduin salirintamalla. Tein aika paljon rintoja, ojentajia ja hauiksia. Voimat meni niin, ettei kädet saanut kunnolla edes meikattua jälkikäteen. Ja tänään...auts!

Mutta tosi asiassa rakastan tätä fiilistä! Nyt alkaa tehosyksy. Itse asiassa kutsun sitä "pakarasyksyksi".
Nimi kertonee fokusalueeni.



Brassepyllyä odotellessa.

Monday, 23 September 2013

No good deed goes unpunished


Kroppa oli aika "stressitilassa" lauantain jälkeen, enkä esimerkiksi nukkunut kuin muutaman tunnin la-su välisenä yönä. Jalat ovat vieläkin aika jäykät ja varsinkin rappusia alas kävellessä ovat polvet aika arkana. Nyt myös selässä tuntuu vähän lihaskipua.

Löntystelin eilen pari tuntia rannalla, vaikka sain tehdä lähtöä aika kauan ennenkuin tuntui, että jaksaa ovesta ulos asti (jouduin palaamaan useamman kerran sohvalle horisontaaliseen). Noin hienossa syysauringossa en voinut kuitenkaan jäädä kotisohvalle jököttämään.

Nyt kun alkushokista on selvitty, niin voisihan sitä ehkä ryhtyä samaan ensi vuonnakin. Tosin vähän taktiikasta viisastuneena.


When life serves you lemons...


Put on your high heels...


..and smile.



Saturday, 21 September 2013

Did it!!

Ei menny ihan niinkuin Strömsössä. Oli muuten kauheinta mitä olen koskaan tehnyt!

4:34 oli tulos. Ei MITÄÄN asiaa 4:15 -ryhmään.

Palaan tarkemmin yksityiskohtiin


Yksityiskohdat:
Tein kardinaalimokan ja menin isolla itsetunnollani 4:15 -ryhmään, vaikka oli varoiteltu, että tuossa Espoon reitissä on paljon mäkiä alussa ja kehoitettu aloittamaan rauhallisesti. Sykkeeni liikkuikin 170 paikkeilla, mihin oma kuntoni ei todellakaan riitä. Jo 10 kilsan jälkeen tuli täysi seinä, ja jouduin tipputtamaan tahtia reilusti. Olo oli ihan karmiva ja sykettä vaikea saada enää tuossa vaiheessa alas. Voin rehellisesti todeta että 15-28 kilsaa oli minulle ihan tappo ja olin ihan lähellä periksiantamista. Mutta siinä 30 kilsan kohdalla, kun aloin juosta joidenkin 4:15 ryhmässä olleiden ja sieltä tippuneiden ohi, alkoi usko palautua. Juoksu oli tahmeeta ja olo kamala, mutta läpi päästiin. Huhhuh - ei uudestaan.
Mutta ehdottomana neuvona kaikille maratonnoviiseille: aloittakaa rauhallisesti!!

Go!


Tästä se lähtee!
Aamupalaksi vedin kahvia, kananmunan ja kaurapuuroa.
Lounaaksi 11 aikaan täysjyväpastaa, kesäkurpitsaa ja jauhelihaa sekoitettuna.
Keli on bueno, eikä pieni sade haittaisi ollenkaan.
Ainut negatiivinen asia on, etten saanut nukuttua kuin 6-7 tuntia, joten olo on väsynyt.

This is me:



Palaan tulosten kanssa. Ja olkoot se sitten viimeinen postaus maratonista.
Nimim. Vaihtelua vailla

Friday, 20 September 2013

Where there's a will, there's a (long) way

Yritän saada nämä silmät loistamaan tahdonvoimaa.

Vielä ei huominen pahemmin jännitä. Psyykkaan itseäni leikkimällä, että on kyse vaan omasta arkisesta lenkistä. Tosin en ole muutenkaan jännittäjätyyppiä.

Yritän sulkea mielestä pois kaikki muut ihmiset. Ihan fyysistekin aion rajata näkökentästä ja tietoisuudesta muita käyttämällä lippistä ja kuuntelemalla musiikkia. Ihmismassa on omalta osaltani hermostuksen aihe. En ole koskaan aiemmin ollut missään juoksutapahtumassa ja pidän lenkkeilystä juuri siksi, että siinä saa olla omassa rauhassa. Tiedän, ettei hermoni kestä kovin hyvin ryysistä. Tavoitteeni on täyttää oma kuplani jollain supercoolilla zen-tilalla.

Illalla pitää päivittää vähän iPod Shufflea. Suurin huoleni onkin oikeastaan, että iPodista menee akku kesken maratonin! True story.

Sää näyttää sateiselta, mikä ei haittaa. Toivon vaan, että tuuli pysyy maltillisena.

Sain muuten kivan tsemppausmeilin PT:ltäni eilen.
Hän laittoi linkiksi alla olevan Pacinon palopuheen. Sainkin kicksejä hakea niitä extra inchejä.





Kohta puolin ajelen hakemaan osallistujamateriaalit Otaniemestä (jos nyt löydän perille).

Pistän huomenna aamulla jonkun postauksen aamuvalmisteluista. Ja ehkä siitä jännityksestä, jos se on tullakseen.




Wednesday, 18 September 2013

Päänvaivaa


No?









Minulla on perustavanlaatuinen eksistentiaalinen dilemma; olenko myssyihminen vai en?
Lähtökohtaisesti tykkäisin käyttää erilaisia asusteita päässä, mutta kasvojeni (ja tukkani) malliin sopii aika harvat päähineet.
Blää.









Yes?

 



Kävin kuitenkin COSin liikkeessä eilen ja mukaani tarttui kashmirmyssy. Systerillä on joskus ollut tämäntyyppinen päällä ja se sopi ainakin hänelle tosi hyvin, joten minunhan piti heti saada samanlainen. Silloin niitä ei löytynyt enää mistään, mutta NYT.























Tämän lakin osalta päättelin, että sopii se ihan hyvin kunhan vaan asettelee oikein.

 

Yo! 




Pidän muuten tästä räikeän värisestä jakusta,
joka (kännykkäkuoren kanssa) piristää muuten
all-black -meininkiäni. 

 

Bite me, winter.



Tuesday, 17 September 2013

Morgonstund har något lätt i mun

Ainakin itselläni on hieman hyvinvointivaltio-ongelmia sen kanssa, että mitä voi syödä ennen aamutreenejä.

Lyhyempiä (5-8 km) lenkkejä teen yleensä tyhjällä vatsalla. Mutta ennen salitreeniä tai pitkää lenkkiä
on pakko vetää jotain pohjalle. Koska syömisen ja treenin väliin näissä tapauksissa tulee ehkä 30 minuuttia, en todellakaan pysty syömään mitään kovin heviä. Itse kun en ylipäänsä välitä syödä mitään heti herättyäni.

Omalle aamumenylleni on seloutunut seuraavat kevyesti nautittavat tuotteet:
- joku hedelmä, kuten omena
- kerrosviili
- jogurtti, tai
- vielä parempi on juotava jogurtti (kuten tänä aamuna), tosin ei varmaan tervellisimmästä päästä tämäkään...



Monday, 16 September 2013

Closing preparations

Nyt lähti sitten käyntiin viimeinen viikko ennen isoa M:ää.

Ajattelin luonnostella tähän pre-closing toimeni.

Maanataina: lenkki 20 km
Tiistaina: aamutreeni salilla PT:n kanssa
Keskiviikkona: reilu tunnin kävelylenkki
Torstaina: 40 min aamulenkki spurteilla, illalla jooga
Perjantai: lepoa, leffailta ja sitä hehkutettua pastaa
Lauantai: closing tai epic failure
Sunnuntaina: pingviinikävelyä
Yritän venytellä joka päivä.

Illan lenkki oli ehkä vähän verta nenästä kaivamista. Mutta katsotaan. Eiköhän sitä nyt palaudu ihan hyvin tuostakin. Jotenkin minua vähän ärsyttää ylivarovaiset pilkkua viilaavat neuvot. Ymmärrän, että, kun on kyse huippu-urheilusta, niin asioihin pitää suhtautua tietyllä vakavuudella. Mutta hei, olen kaukana siitä.

Aikatavoitteestani muuten sen verran, että jos läpäisisin setin 4h 15 minuutissa niin olisin ihan älyttömän ylpeä itsestäni! Realistinen käsitykseni liikkuu kuitenkin 4h 30 minuutissa.
Mutta, koska olen asennoitunut näin itsevarmasti niin karma varmaan potkii egon persukseni 5 tunnin etanaryhmään.



Kuvat Pinterestistä

Friday, 13 September 2013

Dagen efter

Jalat olivat yllättävän hyvässä kunnossa tänään. Syynä varmaan venyttely, venyttely ja venyttely.
Tänään en tosin aio muuta kuin käydä hotjoogailemassa.


Hyvää viikonloppua! Itselläni se menee rauhallisesti treenien merkissä.

Päivän koru. Liikaa koruja karttelevalta ihmiseltä aika paljon- sanoisin.
Tällä ei kuitenkaan kannata paljon pomppia, tai voi olla äkkiä pari leegoa vähemmän.





Ihkut uudet Niket. Jasmiina sydän.

Thursday, 12 September 2013

The One With The Long Run


Rikoin varmaan jotain maraton-sääntöä nyt, mutta juoksin vielä tänään (9 päivää ennen) sen maagisen 30 kilsan lenkin. Emmin jonkin verran, sillä räkätauti/köhä on vielä vähän päällä ja mm. PT:ni neuvoi eilen, ettei pitkiä lenkkejä enää tässä vaiheessa kannattaisi tehdä.

Nythän on kuitenkin niin, että oma jääräpäisyyteni ei tällaisessa voi joustaa.
Näin ollen, kun olin aikoinaan päättänyt juosta "Sen Pitkän" viime viikonloppuna, ja kipeäksi tuleminen pakoittikin pysymään rauhallisemmassa tempossa, en vain kerta kaikkiaan pystynyt olemaan menemättä nyt kun kunto alkoi parantua.

Lenkin aikaan olen itse asiassa erittäin tyytyväinen, pääsin nipin napin alle 3 tunnin. Paras "flow-tilani" iski siinä 23 kilometrin kohdalla. Mutta voin kertoa, että reidet ovat todella arat tällä hetkellä.

Hietsu - Meilahti - Munkkiniemi - Kuusisaari - Lehtisaari - Keilaniemi - Laru - Hernesaari - Olympiaterminaali

Söin ja join päivällä aika normaalisti (tosin juon päivittäin 2-3 litraa vettä anyway).
Juoksiessa oli mukana 0,5 litran vesipullo, jossa laimeasti sekoitettuna Hart Sport-tiivistettä, yksi Pätkis ja yksi 30 g rusinapaketti. Riitti ihan hyvin!

Tämän tyyppisissä rupeamissa ajattelen yleensä itsekseni, että luotan kroppaani ja, että kyllä se jaksaa, kunhan siitä vaan pitää huolta. Ja hyvin on jaksanut! Polvetkaan ei ole vaivannut, vaikka pelkäsin, että maratonhaaveet kaatuu jo harjoitellessa polvivammoihin. Kun sain flunssan viime viikolla, joutui taas miettimään, miten omaa terveyttä pitää itsestäänselvyytenä. Ihan hyvä saada siitäkin läksy välillä.

Olen myös sitä mieltä, että näissä haastavammissa treeneissä on ihan hyvä, ettei ole ihan kukkakeppi, vaan on sitä "hätävaraa", millä jaksaa, kun verensokeri on pohjalla (pitää muistaa tämä myös seuraavan kerran kun ahtaa naama punaisena pukukopissa päälleen kireitä farkkuja). Kuten sanotaan, vedetään ne viimeiset kilometrit kuitenkin tahdonvoimalla. Katsotaan riittääkö omani.

Nyt kävelen kuin pingviini. Huomenna toimistolla olen korkokengissä varmasti hauskaa katsottavaa.

Puss & godnatt!



Tuesday, 10 September 2013

Monthly update

Sorisorisori!

Kuukauden update:

  • Kohtalaisen paljon maraton-harjoittelua. Viime viikkoiselta Istanbulin työmatkalta tullut flunssa kuitenkin piiskasi viikonlopun suunnitelmat pisimmistä 30 km lenkeistä, kuin märän syyslehden namaan. Katson josko huomenna lähtisi. Due date siis 11 päivän päästä. 
  • On another point, lenkkeily alkaa maistua puulle. Odotan jo, että voisin siirtää enemmän treeniä salin puolelle.
  • Jonkinasteisen empimisen ja etsimisen jälkeen olen yhden sijoitusasunnon verran rikkaampi/köyhempi (tunnen jo nyt itseni kypsemmäksi).
  • Mitä elämä olisi ilman Louboutineja? Löysin nämä -50 % Nina's kaupasta joskus kesällä.
 
  • Hmm, mitä muuta?
  • Eipä mitään.
  • Ai niin, tajusin tänään kauhukseni, että 18 päivän kuluttua olen lähempänä 30 kuin 25 ikävuotta. kirosana.
t. mummo







Back to Top