Pages

Wednesday, 31 December 2014

NY in L.A. & intro to Rose Bowl













Kävin aamutreenien jälkeen manipedissä ja lakkautin kynsiin Turistia myötäillen ylihuomista peliä varten kannattamamme joukkueen värimaailmaa. Oregonin osavaltion ns the Ducks -joukkueen värit ovat vihreä ja keltainen (minulla tässä tapauksessa kultaglitteriä).

Olemme tosiaan ajamassa huomenna heti aamusta Losiin, jossa meillä on jengillä vuokrattuna talo. Uuden vuoden päivänä lähdemme aikaisin aamulla ns Tailgateaamaan ennnen (amerikkalaista) jalkapallomatsia. Matsi on oikeastaan enemmänkin jonkinlainen instituutio nimeltään Rose Bowl. Tailgaten määritelmä löytyy esimerkiksi täältä, mutta kyseessä on stadiumin pysäköintialueella käytävä kollektiivinen matsi-etkoilu. Ja ei siis puhuta mistään kaljakorin päällä istuen kaljan litkimisestä iPhonen kauittimen tahdissa.

Olen saanut monta saarnaa siitä miten Rose Bowl on erittäin erittäin periamerikkalainen urheilukulttuurin ilmentymä ja hieno elämys ("people acutally dream of going there"). Sain myös amerikkalaisen jalkapallon lyhyen oppimäärän eilen. Aika vähän tarttui, mutta menen paikan päälle sillä lailla pokerina tyhmästi hymyillen. Rose Bowl peli on College -joukkueiden kansallisen liigan loppupelejä. College-liiga on täällä todella merkittävä, vaikka itselläni on ollut jotenkin vaikea käsittää miten joku tavallaan "b-luokan" sarja voi olla noin tunteita herättävä. Kaikkihan aina puhuvat Super Bowlista. Amerikkalaisten urheilukulttuuri on tosin sellainen asia, jota meikäläinen muutaman kerran HIFK-matsissa käynyt ei voi käsittää. Niin ja siis tosiaan, tässä kirjoituksessa käytetyt kaikenlaiset urheilutermit saattaa olla kontekstissa ihan päin honkea. Excusez-moi.

Keliksi on sitten tietysti luvattu historiallisen kylmää. Nice. Seisomme vielä minun tsägälläni Pasadenan ensimmäisessä lumisateessa kymmeneen vuoteen. Mut hei, olen kuitenkin Rose Bowlissa. Touchdown.

Oikein loisteliasta uutta vuotta teille sinne!




Vaihdettiin muuten tänään rekisterikilvet Oregonista Kaliforniaan - harras ja vähän haikea hetki herrasmiehelle, jolla on ollut Oregonin kyltit 16-vuotiaasta lähtien. 

Monday, 29 December 2014

Kylmä sydän eteläisessä Kaliforniassa

Olen tässä mököttänyt kaksi päivää siitä, että täällä on kylmä. Siis en tiedä onko tämä joku psykologinen juttu, että Suomen 13 pakkasasteessa on asennoitunut siihen, että on kylmä, joten ei palele, mutta kun tulee eteläiseen Kaliforniaan ja on 15 c lämmintä, hampaat kalisee kuin viimeistä päivää. Olen tässä sitten käyttänyt ansiokkaasti aikaani Turistille valittamiseen, sillä sehän on luonnollisesti hänen vikansa, että "I'm freezing, I will not be able to tan, this vacation is ruined, I could have been in sunny Mexico right now" etc etc.. Syyllistämisen asiantuntija täällä hei. Valitettavasti Turistilla on niin hyvä itsetunto, että hän on haistattanut valitusvirsilleni pitkät.

Valitukseni ohella olemme käyneet tänään perus jenkkiaamiaisella, Sunset Cliffseilla ja Black's Beachilla. Poikien surffatessa minä istuin kaksi hupparia ja viltti päällä ihaillen auringonlaskua. Otin myös pientä videomatskua, sillä näkymät oli aivan fantastiset eikä kuvat tehneet oikeutta. Mutta laitan videon tässä joku toinen päivä. Yhdysvaltain merivoimilla on San Diegossa todella iso preesenssi. Ajoimme armeija-alueen läpi ja siellä oli älyttömän iso ja tarkasti järjestelty hautausmaa sotien uhreille mielettömillä merinäköaloilla. Hautasmaa jatkui ja jatkui, arvioimme, että siellä on varmaan pari kolme sataa tuhatta valkoista hautakiveä. Erittäin vaikuttava näky. 

Kävimme äsken ystäväpariskunnan kanssa todella makeassa raflassa illallisella. Paikan nimi oli Juniper and Ivy ja suosittelen ehdottomasti käymään, mikäli tassut osuu tännepäin.














Saturday, 27 December 2014

Joulupakolainen


Terkkuja eteläisestä Kaliforniasta! Takana on 24 tuntia matkustusta aika huonolla unisuorituksella, joten voitte kuvitella minkä näköinen olen tällä hetkellä.

Miten Joulunne sujui? Sääjumalat olivat niin suosiollisia, että ainakin meikäläisen Joulu onnistui jo pelkän juolusatumaisen maiseman takia. Muutenkin oli ihana olla kerrankin koko perhe koolla. Olo oli aika haikea kun piti suunnata jo Joulupäivänä iltapäivästä Helsinkiin pakkaamaan. Olen tässä ajoittain pohdiskellut, että olen varmaan ikäisekseni aika riippuvainen perheestä, tai siis minun on oikeasti vaikea ajatella sitä, etten näkisi heitä ainakin kerran kuukaudessa. Jotkut ovat vain tottuneet siihen, ettei vanhempiaan näe välttämättä kuin kerran vuodessa, mutta itselleni se tuntuu kauhealta. Kaikkeen tietysti tottuu. Omalta osaltani tähän on vaikuttanut luultavasti sekin, että ei ole vielä ns "omaa perhettä". Eli ei sitä luonnollista seuraavaa sukupolvea, jolle minä olisin kaikki kaikessa. Ehkä myös Tammisaari on paikkana itselleni sellainen pakopaikka/turvakaukalo, minne sielu kaipaa melkein joka viikonloppu. Joulu saa jotenkin herkistymään ja pohtimaan näitä asioita.

video


Täällä San Diegossa on aika vilpoisaa verrattuna kesään, mutta päivisin pitäisi olla ihan auringonottokeli. Huh, muuten olisin tullut ihan turhaan. Vaaleahipiäisenä en ihan varmasti astu takaisin Helsinki-Vantaalle. Laitan vähän kuvia huomenna, mutta nyt halusin vielä pitäytyä talvitunnelmoinnissa.




Ihanaa viikonloppua sinne <3







Tuesday, 23 December 2014

Tehokkaat pakaratreenit


pienessä pyryssä
Näin Joulun kunniaksi listasin oman aamuisen jalkatreenini. Törmäsin taannoin Ida Jeminan blogiin, ja hänellä oli kolme hyvää kirjoitusta pepputreeneistä. Linkit kirjoituksiin löytyy alta, pistin perään mikä liikkeeni ripattu mistäkin kirjoituksesta:

Pepputreeni 1 (prässi - itse tein kyllä ihan normia, en vinottain)
Pepputreeni 2 (ristiaskelkyykky ja pakaraojennukset - minun alla olevin "ammattilaistermein" sivukyykyt ja nelinkontin jalannosto*)
Pepputreeni 3 (bulgarialainen askelkyykky)

Kannattaa todellakin käyttää inspiraationlähteenä, sillä nämä toimii!
Rakensin niistä osia käyttäen oman aamutreenini. Vaihtelin käsitreenin kanssa siten, että kun lepuutin jalkoja, tein hauis- ja ojentajasarjoja. Jokaista liikettä teen yleensä 4 x 10-15


Liikunnasta puheenollen, ilmoittauduin eilen kevääksi aikuisten taitoluistelukouluun. Olen joskus junnuna harrastanut taitoluistelua ja vieläkin harmittaa, että lopetin. Olenkin monta kertaa tutkinut eri kurssivaihtoehtoja aikuisille, mutta nyt piti viimeistään repäistä. Onhan vuoteni muutenkin ollut vähän teemaa #YOLO. 

Kun telkkarissa joskus tulee taitoluistelu/muodostelmaluisteluskaboja jään yleensä haltioituneena seuraamaan. Luistelijat ja heidän liikkeet ovat vaan niin kauniita. Tietysti toivoa sopii, ettei tämän kanssa käy kuten pari vuotta sitten aloittaessani ratsastuksen. Ne mielipuoliset hevoset ja muuten todella yksitoikkoiset tunnit johti kauhunsekaiseen tylsistymiseen (onko se edes tunne?) ja kun sitten mursin käteni enkä voinut mennä ratsastamaan, olin vain helpottunut (käteni murtui siis ihan eri toiminnassa kuin hevostelussa). Se siitä ratsastusurasta siis. Nojoo, mutta tällä kertaa uskon, että Kiira Korpi saa vielä minusta aika kovan haastajan, haha. 

Näillä sanoin ja näillä tunnelmin toivotan teille rauhallista Joulua. Muistakaa myös ulkoilla!

*propsit sille joka keksii noita fiksuja liikkeiden nimiä, omat muotoiluni ovat vähintäänkin...hmmm..rautalangastaväännettyjä, tyyliin; "asetunelinkontinnilkkapainoineenjaojennajalkaataaksejasivulle"


Sunday, 21 December 2014

Kohta paketissa



Yllä muuten esimerkkiä siitä, mitä kivoja juttuja pääsee tekemään, kun käytävillä harhailee muiden luovien alojen tyyppejä etsimässä apureita. Tässä tapauksessa siis naiskäsiä.

En päässyt ihan vieä Joululomalle. Tarkoitus on pinnistää vielä pari päivää töissä ja vetäytyä sitten Joulunviettoon Tammisaareen, jonne toivottavasti saadaan lumipeite.  Kotikatu näytti kuitenkin tältä kun tuossa äsken ajelin kotiin landelta, eli toivoa on. 


Joululahjat on ostettu ja enää on se pikku pikku nakki nimeltään paketoiminen jäljellä. FML. Aaaanyways, huomenna herätys kello kuusi ja nokka kohti salia. Se Rantakuntoon -projekti meni todella ojaan. Mutta satsaan sitten vaikka sisäiseen viehätysvoimaani. Kun sen löydän. 

Tsemiä loppupuristukseen, kohta päästään rauhoittumaan. 
Puss, Jasmiina

Thursday, 18 December 2014

Markkinoinnin ja juridiikan käytännön erot - inside perspective

Olen laiminlyönyt blogini täysin.
Työpaikan vaihtaminen - varsinkin ihan uuteen alaan - on aika hapokasta henkisesti. En tarkoita, ettenkö pitäisi uudesta paikasta ja rakastaisi porukkaa siellä, mutta uudet kuviot, vaikutteet, ihmiset, äänet, toimintatavat, aikataulut jne vie mehut aika tehokaasti. Erityisesti, kun vaihtaa töitä kahteen kertaan yhden syksyn aikana. Sanotaan näin;  olen enemmän kuin loman tarpeessa. Kahden ja puolen kuukauden SoCal-kesälomastani huolimatta.

Kuukauden pituisen markkinointiurani jälkeen olen tehnyt pienen yhteenvedon käytännön eroista markkinointi versus lainopillinen ala (tai no laskettakoon tähän myös pääomasijoitusala), voilá:

1. Paljon enemmän asiakastapaamisia
2. Tapaamiset sijoittuvat aikaiseen aamuun, mielestäni Eteläespalla aktivoiduttiin siinä puolikybän aikaan
3. Ihmiset ovat todella nuoria, olen jo sennummasta päästä meillä
4. Vauhti ja äänenvoimakkuus toimistolla
5. Avokonttori - kivaa, mutta välillä hermoja kiristävää. Mutta joka tapauksessa yllättävän kivaa
6. Itsenäisempää, ei samaa valvontapolitiikkaa sen suhteen mitä lähetän asiakkaalle, olen enemmän itsestäni ja teoistani vastuussa
7. Facebook on työkalu, siellä käydään kaikki päivittäinen keskustelu työkavereiden kanssa, ja koska erinäiset työkeskustelut käyvät kukonlaulusta melkein seuraavaan kukonlauluun, en enää jaksa käyttää Facea siviiliasioissani ollenkaan, jopa ajoittaista Facebook-aversiota havaittavissa
8. Ei pitkiä dokumentteja, mutta sen sijaan Twitter ja Facebook -postauksia asiakkaille, blogin kirjoittamista, kuvien (visuaalisen ilmeen) suunnittelua ja kaikkea muuta kivaa
9. Töitä voi tehdä sohvalla loikoillen
10. Jokapäiväinen työpaikkahuumori somessa ja toimistolla
11. Delegoiminen
12. Päivä koostuu sadasta eri asiasta ja sisällöstä, ei kahden kolmen eri dokumentin viilaamisesta
13. Meili laulaa kuin viimeistä päivää - siis ei edes pahimmassa signing/closing-rysässä meiliboksi sylje samaa vauhtia kuin meillä päivittäin
14. Saa tehdä kaikenlaista laidasta laitaan, jos kiinnostusta on, sillä töitä kyllä riittää! Voi tehdä copyä, budjetteja, suunnitella konsepteja, laatia presiksiä, kirjoittaa blogeja ja paaaaljon muuta
15. Ei enää pitkiä liikelounaita, joista ainakin oma sosiaalinen elämä koostui 80 prosenttisesti ennen vanhaan...kyynel
16. Ei samanlaista edustusta ja kissanristiäisiä kuin Eteläespalla
17. Kansainvälisempi työyhteisö
18. Visuaalisuus tärkeämmässä asemassa power pointeissa, asianajotoimistoissa taas tarkkaa dokumenteissa
19. No tietysti se pukukoodi - korot ovat tosin vielä pysyneet melkein joka päivä päällä
20. Painetta olla somessa aktiivinen, kun juristina sitä melkein paheksutaan

Ehkä yllättävinäkin faktoina haluan myös mainita:

- Työtä tehdään yleisesti ainakin yhtä paljon kuin asianajotoimistossa
- Tiimit tiukemmin eroteltu
- Jokapäiväinen aamupuuro - jota jopa minä syön, koska se on oikeasti hyvää

Vaikka olen kieltämättä häkeltynyt ja joutunut prosessoimaan tätä identiteettimuutosta, niin tein oikean vedon. Uskon, että sovellun tähän tehtävään paremmin ja uranäkymä on paljon laajempi kuin mitä se olisi ollut lakimiestehtävissä. Myös mahdollisuudet lähteä joskus ulkomaille töihin ovat suuremmat.
Jos teillä on jotain kysymyksiä ammatinvaihtoon liittyen niin antakee tulla. Vastaan enemmän kuin mielelläni.

Lomasta puheenollen, taas vaihtui meikäläisen suunnitelmat viime tingassa ja suuntaankin Tapaninpäivänä takaisin San Diegoon, enkä Meksikoon. Ei niin, ettenkö palaisi halusta Sayulitaan, mutta tällä kertaa se jäi vähän huonoksi järjestelyksi. Meillä on kuitenkin tiedossa mielettömän makea Uusi Vuosi Los Angelesissa ja esim Disney Land -keikka, joten olen enemmän kuin tyytyväinen. Sitä paitsi SD tuntuu jo aika kotoisalta.  Lomaa kovasti kovasti odotellessa...


idkuva

Psst! Jotkut ehkä huomaavat, ettei blogi enää kuulu Indiedaysiin. Tämä johtuu siitä, että ID katsoi, että olen kilpailijan leivissä koska Dingle kuuluu Allerin konserniin. Ei siis muuta draamaa.

Sunday, 7 December 2014

Itsenäinen nainen

Toivottavasti teillä oli juhlallinen Itsenäisyyspäivä!

Itse tein ensin pitkän punttissession Ruoholahden Motivuksella ja nautiskelin infrapuna- ja normisaunassa pitkän hetken. Sitten kävelin kotiin Hietsun hautuumaan läpi ja sain siinä samalla vähän Itsenäisyyspäiväfiilistä. Kotona rupesinkin valmistautumaan perinteiseen itsenäisyyspäiväjuhlaan. Tukan kihartamiseen meni varmaan puoli tuntia...mutta on niin kiva kun saa kerrankin oikein laittautua ja pynttäytyä (nimim. prinsessa). Alla vähän kuvavirtaa.






80 hengen illallinen


Tyylilleni uskollisena musa pauhasi korvissa. 

Halusin tukkaan jotain hauskaa ja päädyin helmikaulakoruun, jonka kiinnitin pinneillä kiharretun sivulle siirretyn tukan päälle. Dikkasin tosin paljon ja porukkakin kehui. 


Punaiset huulet ja musta kajaali sai harmaaseen marraskuunaamaan edes vähän loistetta

@G18
Nyt sai olla tämän vuoden osalta juhlat juhlittu. En pysty enää. Tämäkin päivä meni ihan pipariksi. Buuu. Olen treenaillut aika vähän nyt viime aikoina, kun tuo uusi duuni ja pimeys on vetänyt aika hyvin mehut. Nyt on ryhdistäydyttävä, sillä pitäisi olla jossain rantakunnossa 26. päivä kun lähden Mexikoon (good luck with that).




Sunday, 23 November 2014

Lauantai Manhattanilla



Ihana valo
Herasin eilen aamulla täällä Manhattanilla. Ilma oli mitä upein ja kävimme perus Diner -tyyppisen aamupalan jälkeen käppäilemässä Central Parkissa. Aurinko paistoi, linnut lauloi ja ainakin osa puista oli vielä väriloisteessa.

Harmittelin eilen itsekseni, ettei tuoksuja voi pukea kuviksi, sillä Manhattanin tuoksut ovat jotain ihan omaa luokkaansa. Paahdettuja pähkinöitä, sokerisia leivoksia, hevosia, hotdogeja, pretzeleitä, ruokaa kaikista maailman kolkista. Tänne pitää vain tulla kokemaan se. 
















Poikkesimme myös Metropolitan Museum of Artsissa yhdessä Turistin Mending the Line -elokuvan pariskunnan Frank ja Jeanien kanssa. Alla on kuvavirtaa, ja pahoittelen, että nuo koot nyt heittelevät. Jostain syystä en saanut nyt tässä hädässä kännykän kuva-asetuksia muutettua.











Museon jälkeen heitimme taksilla pariskunnan Broadwaylle katsomaan musikaalia, ja päädyimme itsekin ostamaan ex tempore -liput. En ollut koskaan käynyt Broadway -musikaalissa, joten tämä oli minullekin tosi kiva kokemus. Ja musikaali oli todella hyvä. En yleensä ole mikään teatteri/musikaali ihminen, joten olin ehkä vähän skeptinen alkujaan, mutta epäluuloni hälvenivät nopeasti. Jos liikutte täälläpäin niin If/Then on oiva vaihtoehto. Musikaalin jälkeen tallustelimme vielä F&J:n kanssa Times Square:lle. Jeanie ei 89 ikävuotensa aikana ole koskaan ollut Nykissä ja hänen ilmeensä Times Square:n ihmiskaaoksessa ja valopommituksessa oli kyllä näkemisen arvoinen. Niin sydäntälämmittävää <3.



Illalla kävin syömässä juristikaverini kanssa ja yritin udella minkälaista asianajotoimistotyö täällä oikeasti on. Kyllä hän vielä elossa oli ja vaikutti jopa iloiseltakin. Outo tyyppi. Mutta nyt Turisti näyttää siltä että on parasta lähteä aamupalalle. Kammottavat kofeiininikat meillä molemmilla. Tänään menemme katsomaan Mending the Linen näytöksen (ns screening) Lincoln Centeriin, minkä jälkeen illalliselle ja yleistä minglausta. 
Pusuja!






Thursday, 20 November 2014

Empire State of Mind



Yo homies!

Arvaatkaa missä minä olen huomenna illalla?
Mikä olisi parempi paikka viettää uuden elämänsä ensimmäisen työviikon loppuhuipentuma kuin sillä yhdellä saarella? Let's hear it for...? 

Pakkasin tuossa kahdeksan ja puoli minuuttia, minkä koin olevan aivan tarpeeksi ja romahdin sohvalle Viaplayn ja Kolme Kaveria jäätelön kanssa. Tällä kertaa aion AION, ottaa enemmän kuvia. Menemme ainakin katsomaan Turistin dokumenttielokuvaa Lincoln Centeriin. How cool is that? Lisäksi saan treffata maailman sympaattisimman opiskelukaverin oikiksesta. Hän on siellä töissä asianajotoimistossa. Aion onkia hänestä ensikäden tiedon siitä, miten rankkaa se monien kauhuskenaarioiden ympyröimä Nyki-asianajotoimistomaailma on. Onko se sitä the Suitsia vai?

Minun agendallani on myös pakolliset manipedit (maassa maan tavalla!) ja ehkä yhdet talvinilkkurit. Sellaiset lämpimät ja käytännölliset. Ihan niinkuin konseptit 'lämmin', 'käytännöllinen' ja 'kivat nilkkurit' yhtenevät millään taajudella minun päässäni. As if.


Tuesday, 18 November 2014

Dingleing


Moikkamoi!

Ensimmäiset päivät some-/digimarkkinoinnissa ovat olleet mainioita. Siis tietysti uudet systeemit ja toimintatavat ovat vähän hämmentäviä alussa, mutta se nyt on enemmän oletus kuin yllätys. Yritän olla stressaamatta liikoja, sillä kyllä ne asiat loksahtaa näkemällä ja tekemällä. Samalla tietysti odotan innokkaana sitä, että voin ottaa ohjat oikeasti käteen ja antamaan lisäarvoa firmalle ja asiakkaille. Any day now. Nukuin tosin vain kaksi tuntia, koska kroppa on vähän stressitilassa näennäisestä zenistä huolimatta. 

Fiilis toimistolla on kuin hengailisi ison sisaruslauman kanssa (keski-ikä on alle 30). Viime päivinä olen saanut suunnitella isojen yritysten diginäkyvyyttä ja -strategioita, pohdiskellut asiakasyrityksen blogitekstejä ja yrittänyt päästä sisään projektinhallintaohjelmiin. Facebook, LinkedIn ja Instagram on työkaluja ja Twitterissä pitäisi kunnostautua enemmän. 

Kivat edut kivojen työkavereiden lisäksi on muuten ilmainen aamusali ja aamupala.
Ja tietysti Apple-tuotteet 😍😍!
Yritän tässä jossain vaiheessa toteuttaa jonkinlaisen A Day at Dingle -videopostauksen.

_veryhappygirl_86

Idkuva

Saturday, 15 November 2014

Uravaihdos juristista markkinointiin



Olen ollut vähän mediapimennossa viime aikoina. Johtuu monesta asiasta, mutta ehkä ennen kaikkea siitä, että meneillään on ollut pienehkö identiteettikriisi ja elämän murrosvaihe. Joojoo, tiedetään, en ole vielä niiiin vanha. Mutta ehkä se kolmenkympin kriisi tuli odotettua aikaisemmin (olenhan ollut aina kypsä  ikäisekseni jne jädäjädäjädä).

Mutta, johonkin tämä ajatus- ja muutosprosessi johti. Voin ilokseni uutisoida, että maanantaiaamuna askeleeni eivät enää suuntaa Eteläespalle asianajotoimistoon, vaan Töölönlahdelle sosiaalisen median ja digimarkkinoinnin byrååhån, jossa aloitan Account Managerina.

Haluan tässä tähdentää, että mikäli tätä uskomattomaa onnenkorttia ei olisi pöydälleni jaettu, ja juristiura olisi valittu tieni, olisin vielä asianajotoimistossa. Toimistossa,jossa työskentelin, oli ihan älyttömän kivoja ihmisiä ja hyvä meininki. Suosittelisin paikkaa kenelle vain! Lähden siis oikeasti haikeana (Krogerus forever <3!).

Uutiseni otettiin melkoisen yllättyneenä, mutta loppujen lopuksi feedback oli arvostava.  Tein suurimman osan mielestä rohkean - ja oikean - vedon. Olen itse siinä mielessä samaa mieltä, että kyllä tämä vaati jonkin verran kanttia. Sain pohdiskella asian aika läpikotaisin ja se on ollut mielensopukoissani monta vuotta.  Tekijä, joka vaati minulta eniten pureskelemista oli se, että olen vahvasti vetänyt juristi-swaggeriä ja imagoa. Pidän siitä leimasta, minkä sana "lakimies" antaa. Mutta se itse työ ei ehkä ollut ihan niin lähellä sydäntäni.  Kuinka hehkeältä ammatti kuulostaakaan, niin julma totuus on kuitenkin se, että käytännössä työ on dokumentin laadintaa, pilkun viilausta ja paperin pyörittämistä. Asiakirjojen tuottaminen vain on juristin tehtävä. Se ei siitä muuksi muutu. Olen tehnyt sitä enemmän tai vähemmän viisi vuotta. Ajattelin, että nyt jos koskaan on muutettava urasuuntaa, kun kerran koen etten ole omassa elementissäni. Enkä sano sitä, että en olisi pärjännyt alalla, tai peräti nauttinutkin siitä hetkittäin. Onhan se älyttömän makeeta, kun on saanut olla mukana (edes pienellä kulmatontilla) tekemässä isoja diilejä, joista kauppalehdet kirjoittaa ja maikkari uutisoi. On osa jotain isompaa. Käytännön uurastus siinä takana on joka tapauksessa nuorella lakimiehellä aika raadollista. Nostan kuitenkin hattua kaikille niille, jotka kokevat, että se on heidän juttunsa. Good for you guys! Ainakaan tällä hetkellä se ei ehkä ole minun juttuni. Voihan olla, että muutan vielä joskus mieleni. Jään varmasti kaipaamaan pukuja ja sitä "kermaperseilyä" mitä asianajomaailma on. Sillä se kyllä on astetta edustavampi maailma. Ja korkokengistä en kyllä kuitenkaan luovu. Ikinä.

Nyt lähden kuitenkin uusiin haasteisiin Dinglelle. Ja uskon, että pääsen siihen minun juttuuni. Haluan tehdä luovempaa työtä ihmisten kanssa. Ja kovalla vauhdilla. Ajatus siitä, ettei minun tarvitse välttämättä enää koskaan viilata lauseita, sanoja ja pilkun paikkaa on ihan älyttömän vapauttava. Tällä sohvalla istuu siis helpottunut mutta haikea Jasmiina. Ja onnellinen. Mikä on pääasia.


Sunday, 2 November 2014

Old kids on the block



Kerrankin punaisilla huulilla. Käytän punaista ihan liian harvoin.
Haloo!

olin järkännyt meille ala-asteen luokkakokouksen, missä viiletin eilen. Ihan.törkeän.hauskaa. Meillä on jotenkin tosi hyvä posse. Kaikki on sopivasti ihan erilaisia mutta kuitenkin samanlaisia. On näyttelijää, tilkkaria, kulttuurituottajaa, insinööriä, isää ja seikkailijaa. Seisoimme vielä kahden aikaan yhden luokkalaisen Ullanlinnan kämpässä ringissä halaten ja laulaen Heal the Worldia ja Hype-musikaalin kappaleita. Tanssimme slovareita (vai poskareita?) ja olimme yleisesti nostalgiatripillä.

Muistatteko nämä??

Hype - Käbbelrap

Hype - Våta drömmar

Nyt siemailen ihanasta pinkistä muumimukistani kahvia ja syön voisarvia appelsiinimarmeladin kera. Myöhemmin tapaan ainakin kavereita lounaalla Torissa. Mietin tässä, että vitsi elämässä on kyllä ollut ihania ihmisiä. Ja yhdeksänkymmentäluku rokkasi! Aika jolloin musiikin kuningas MJ oli huipulla, me voitimme kerrankin MM-lätkän ja Det Glider In soi kaksi kuukautta 24/7, Nokia kukoisti, koulun jälkeen käytiin Viiskulman Jummijammissa ostamassa kasapäin irtsareita ja telkkarista tuli Marienhof ja illalla Melrose Place. 90's forevah!
Kaikki ovat varmaan tässä vaiheessa tajunneet, että minä pidän muumeista.



Tuesday, 28 October 2014

Draamaa

Nyt otti ohraleipä! Siis jotain ihan järkkyä on tapahtunut. Digiboksini (*päässäni toistuu Napapiirin Sankarit -leffan tikipoksi*) hajosi. 2006 vuonna ostettu pieni iloni siemen. WHAT WILL I DOOOO?

Eilen - kun tämä kauhea traaginen tapahtuma konkretisoitui - yritin hädässä paeta telkkarin poissaolosta johtuvaa kammottavaa hiljaisuutta streamaamalla sarjoja ja leffoja, sekä viimeisenä kortena selailemalla Makuunin nettivuokraamoa, mutta mikään ei oikein kolahtanut. Epästimuloitunut ja tylsistynyt mieleni päätti sitten vain luovuttaa ja mennä goisimaan. En ole varmaan aikoihin mennyt yhtä aikaisin nukkumaan.

Siis onko siinä tietoisessa läsnäolossa tarkoitus oikeasti nököttää kotisohvalla itsekseen kaikessa hiljaisuudessa? Sorry, mutta minä en koe itseäni soolona niin viihdyttävänä, että jaksaisin käydä jotain sisäistä monologia siitä miten kivaa on olla ihan rauhassa ja pohdiskella elämän tarkoitusta ja ongelmia! Ou nou, paen niitä paljon mieluummin joko selaamalla kännykkää, nettiä, somea tai katsomalla telkkaria ja leffoja/sarjoja läppäriltä. Mieluiten kaikkea samaan aikaan (olen ihan aidosti joskus katsonut leffaa läppäriltä, pitänyt tv:tä taustalla päällä ja näpytellyt siinä samalla vielä iPhonea noin kolmessa eri somessa - multitasking is king). En kuitenkaan aio kipittää hakemaan uutta tikipoksia vielä. Odotan mielenkiinnolla miltä tuleva viikko ilman jokapäiväistä aivot narikkaan -pakoani näyttää. Sitä paitsi, jos totta puhutaan telkkarin merkitys olohuoneessani on lähinnä juuri se taustamelun tuominen. Inhoan kun kotona on ihan hiljaista. Loppujen lopuksi katson kuitenkin sarjat ja leffat netistä silloin kuin minulle sopii - plus että telkkarista tulee vaan skeidaa nykyään (BB, seitsemän eri poliisi-/rikossarjaa sekä ainakin yhdeksän eri ryhmää kaakattavia Real Housewifes of this and that).



Mutta summa summarum, tällä hetkellä meinaan kuolla tylsyyteen.





...ja, koska meikäläisellä on selvästi nyt menossa joku musakausi - ehkä myös siitä syystä, ettei minulla oikeasti ole kauheasti muutakaan viihdykettä tässä kotona -tyrkytän teille taas yhden kipaleen. Törkeän hyvä tämäkin: Gnarls Barkley - Crazy (Teemid & Joie Tan Cover). Mielestäni on nimittäin vain itsekästä pimittää itsellänsä salassa hyviä kappaleita. Musiikki (ja siitä tuleva mieletön hyvänolon tunne) on tehty jaettavaksi!

Monday, 27 October 2014

Välkommen in! Pilkahduksia kodistani.

En ole laittanut koko blogiurallani hirveästi mitään kuvia kodeistani (kyllä, niitä on ollut kolme 2,5 vuoden sisällä...). Yksi syy on se, etten koe olevani mikään sisustajatyyppi, joten mietin, että sisustusbloggailu olisi lähinnä kammottava virhe ja erittäin epäaitoa. Mutta ajattelin tehdä poikkeuksen ja otin tuossa muutaman kuvan kotona olevista detaljeista. Kertoohan koti kuitenkin aika paljon ihmisestä. Se on paikka missä sitä perus suomalaisena tuntee olevansa jotenkin paljaimmillaan ja aidoimmillaan. Eli, alla vähän itseäni: 


Mielestäni kauniit vaatteet sopivat hyvin koristeina pidettäviksi. Tämä puuterin vaaleanpunainen mekko oli päällä esim. taannoisissa syyshäissä.
Rakastan vanhanajan naisikoneita, kuten Audreyta, Marilyniä ja Grace Kellyä.
Lempikukkani on ehdottomasti vaaleanpunainen neilikka. Kuten ehkä näkyy, rakastan suomalaista muotoilua, kuten Iittalaa, Aaltoa, Marimekkoa ja Arabiaa.
idkoti
Chanel 5 ja helmet nyt on vain jokaisen naisen must. Ei siitä pois pääse.



Back to Top