Pages

Sunday, 29 June 2014

Pumpin Blood

Howdy!

Yritin lähettää teille ajankohtaiskatsausta videon merkeissä jo aiemmin, mutta koneeni tappoi videoni ja heitti äänet ja kuvan sekaisin.

Juoksin eilen aamulla maratonini ja se meni yllättävän hyvin! Aika oli 4h 13 min ja sijoitus 42/117. Luulin että olin viimeisimpiä, mutta näemmä en.


Maraton oli ns. 2-loop, eli koostui kahdesta kierroksesta. Tämä oli itse asiassa psykologisesti hyvä asia, sillä juoksu rakentuu selkeästi kahteen osaan ja puoliväliin, jonka jälkeen tiedät mitä tuleman pitää.
Olin hermoillut korkeutta, mutta en oikeastaan tuntenut sitä. Jossain kohdin jalat olivat ehkä vähän oudon sitkeät ja raskaat, mutta muuten en huomannut mitään. Syke pysyi koko ajan alle 150 ja ensimmäinen kierros tuntui todella hyvältä. Toinen olikin jo sitkeämpää purtavaa. Keli osui myös ihan kohdalleen ja saimme nauttia auringosta.

Omasta mielestäni psykologisesti helpompaa on myös tuo 26.2 miles -laskenta. 42,2 km tuntuu paljon pidemmältä. Varsinkin lopussa count down 20 mailista eteenpäin oli motivoivampaa. Tosin jostain syystä en pystynyt tekemään viimeisillä kilometreillä mitään kummosta loppukiritystä, toisin kuin viime kerralla, mikä on vähän yllättävää sillä tämä juoksu oli muuten niin paljon helpompi. Mistäköhän se voi johtua?



Viime vuoteen verrattuna tämä oli todella paljon mukavampi kokemus, ja juoksen varmasti vielä maratonin. Tällä maratonilla ei ollut purtavaa tarjolla itse juottopisteissä, vaan energiajuomaa ja geelejä. En tosin ottanut kuin yhden tarjottuja geelejä vaan pitäydyin omissa Dexalin geeleissä.

Juottopisteitä oli todella paljon enemmän kuin Espoon rantamaratonissa (kolme kertaa enemmän), mikä oli erittäin kiva juoksijalle. Maraton oli osanottajamäärältään paljon Espoota pienempi, mutta minähän tunnetusti inhoan ihmismassoja, joten dikkasin tästä enemmän.

Pidin myös siitä, että juoksu alkoi aikaisin aamulla (klo 7.30). Ensinnäkään, sitä ei ehtinyt jännittämään. Toisekseen, virkeystilani on aamuisin parempi. Viimeisiksi, oli kiva, että maratonin jälkeen oli vasta lounasaika ja pystyimme tekemään kaikkea kivaa sen jälkeen. Lisäksi siellä tarjottiin juoksijoille lounasta kattavasta lounaspöydästä.  Täällä oli lämmin päivä eilen ja hengailimme puistossa ja istuimme terassilla syömässä.

Erityisesti kaksi biisiä antoi kiksejä siinä juostessa

NONONO - Pumpin Blood

Coldplay - A Sky Full of Stars


Minulle ei jäänyt juoksusta oikein mitään vaurioita. Ei verta, ei kynsivaurioita eikä oikeastaan pahemmin hikeäkään. Kävely oli tietysti vähän pingviiniä päivällä ja sainkin vähän "apua":

video



video


Iltaa kohden polvet kipeytyivät pahemman kerran ja turposivat. En pystynyt kävelemään melkein ollenkaan. Turisti kehotti laittamaan jäitä päälle ja vielä ennen nukkumaanmenoa laitoin särkyvoidetta niiden päälle. Tänään ei tunnu juoksusta mitään muuta kuin vähän kireyttä takareisissä. Peggy Leetä lainaten - Is that all there is?

All in all, jäi mahtava fiilis ja hyvä maku suuhun. Mikäs olisi se seuraava juoksu..?





Thursday, 26 June 2014

'bout Portland



Ensimmäinen päivä takanapäin. Kävelin päivällä kaupungilla ja myöhemmin illalla kävimme lenkillä, mutta aika huonolla menestyksellä. About kuudelta iski täysi zombimoodi ja olin ihan puuroinen ja flegmaattinen loppuillan. Sainkin komennuksen mennä vain sänkyyn nukkumaan.


Portlandin ensivaikutelmista jotain pientä; ensimmäinen asia johon kiinnittää huomion on, että täällä on todella vihreää. Mielettömästi isoja vehreitä puita. Lisäksi kaupunki näyttää siistiltä ja täällä on jotenkin paljon enemmän tilaa liikkua kuin jopa Helsingissä. Keskustassakin kävellessä täällä huokuu raukea unimainen tunnelma. Eikä ahdistavia pilvenpiirtäjiä, kuten suuremmissa urbaaneissa keskuksissa.


Ihmiset ovat ystävällisiä ja hymyilevät kadulla ohi kulkiessaan. Niin epäsuomalaista, että. Kaupunkia ympäröi hienot vuoret, tosin en ole vielä oikein päässyt ihastelemaan niitä (tuossa alla on yksi vähän huonosti havainnollistava kuva kukkulasta, jolla oli asuintaloja).



Tuohon eiliseen pikaviestiini liittyen, kaupunki on siis
a. tunnettu "City of Roses" -nimellä, ja täällä on paljon ruusutarhoja.
b. Osavaltiossa (Oregon) on Niken pääkonttori (me likey!!). Turisti hankki meille passit Niken työntekijäliikkeeseen, joten suuntamme sinne ensi viikolla (kaikki uusmmat tuotteet puoleen hintaan, tunnen jo adrenaliinin nousevan).
c. täällä on myös käsittääkseni jotain kahvi-innostusta meneillään (kuten Helsingissä)
d. osavaltio on tunnettu ulkoilmaurheilumahdollisuuksistaan ja täällä järkätään maratonejakin yllin kyllin

todiste Portland-aiheisista tervetuliaislahjoistani




Tässä housewifena (sillä merkityksellä, etten oikeastaan tee mitään) ollessa keksin aloittaa vanhan, öh, "harrastukseni". Tällä kärsimättömyydellä tunnetusti luodaan aika, noh suoraansanottuna, keskeneärisäisen näköisiä ompeluteoksia. Yksi (jos toinenkin) silmukka sinne tänne ei menoa haittaa.


Nyt ajamme Bendiin viikonlopuksi. Se on lähellä Sunriveriä, missä juoksen maratonin lauantaina. Kävin aamulla lenkillä ja syke näytti aika matalaa 118-120 mikä kertoo että kunto on aika hyvä.


Palaamisiin!



Tuesday, 24 June 2014

Happy happy

Greetings from Portland!
Olen ihan kuollut lentojen jälkeen. Nukkunut laskujeni mukaan 4 tuntia 52 tunnin sisällä. Sain herrasmieheltä upean ruusukimpun, Niken treenipussukan jossa oli mm lahjakortti hierontaan ja muuta paikallista kivaa ja grillasimme dinneriä. 
Kaiken kukkuraksi täällä on lämmintä. Elämä hymyilee. 
Mutta huomenna lisää. Stay tuned.

Sunday, 22 June 2014

Hater

Hello folks!

Juhannukset on täten vietetty ja minun osaltani meneillään viimeinen ilta Suomessa yhteentoista viikkoon. Pakkaaminen on ollut vähän haastellista, koska pitäisi olla perusvaatteita, rantavetimiä, urheiluvaatteita, tico tico vaatteita ja ulkoiluvaatteita. Ja samat sävelet kengissä. Se 23 kiloa on varmasti kunnialla täytetty. 

Tähän päättyy myös toiseksi viimeinen maratonia edeltävä viikko. Treenin osalta se menikin näin:

ma: lenkki 19 km
ti: lepo 
ke: salitreeni, räjähtävään voimaan ja kehonhallintaan keskittyvä (lähinnä pakaraa ja vatsaa)
to: aamulenkki 6 km
pe: kävely 9 km
la: vetoja ja juoksua noin 5 km
su: lenkki 15 km, illalla reipas 30 min kävely

Tänään juoksin varmaan kaikkien aikojen nopeimman lenkkini ja ensimmäisen kerran 10 km meni alle 55 minuuttia. Which feels good.




Ottaen huomioon miten älyttömän *kirosana-adjektiivi* huonot kelit oli Juhannuksena, en suoraan sanottuna ole yhtään suruissani, etten pääse "nauttimaan" Suomen "helteistä". Kaiken kukkuraksi saimme kivat raekuurot niskaan eilisellä lenkillä. Portlandin sää näyttää tällä hetkellä ainakin paljon lämpimämmältä, jos ei ehkä aurinkoiselta. Ja Kalifornia ei.voi.pettää.

Eli hyvästi tämä masentava sade ja kylmyys. Tervetuloa:




Tässä vaiheessa toivotan teille toivottavasti aurinkoisempaa lomaa tai tsemppiä officeen, niille joita se vielä koskee. Olen ajatellut satsata tähän bloggailuun enemmän nyt kun olen vapaalla jalalla, joten toivottovasti teillä on aikaa seurata täältä Ameriiikan edesottamuksiani. Ettei sitten tule mitään yllätyksiä syksyllä haha.


Tukisukat on jo pistetty valmiiksi sängyn vierelle ja lopun iltaa aion viettää juustoisen romanttisen Endless Love -leffan kanssa. 


Seuraavat terveiset tulevatkin sitten Portlandista.




Thursday, 19 June 2014

Liberté

Noniin nyt ollaan sitten virallisesti vapaalla jalalla.
Vähän haikea mutta enimmäkseen iloinen fiilis!

Tässä vielä viimeiset corporate poset. Eipä tarvitse pitää pukua päällä vähän aikaan. Ihan niinkuin oikeasti en pitäisi niistä..jepjep, kävelen varmaan kynähame ja korkkarit päällä Portlandin kaduilla ennen ensi viikon loppua. Monetko korkkarit on muuten ok ottaa mukaan? Turisti ei oikein kannattanut ideaani siitä, että koko hänen hiihtoboksinsa täytetään kengilläni. Moukka.



Final countdown!


Nyt lähtee käyntiin tämän uranaisen viimeinen työpäivä pääomasijoitusalalla. Olo on outo, koska en voi tajuta, ettei tarvitse herätä herätyskelloon tai saada työmeilejä reiluun kahteen kuukauteen. Milloin viimeksi olisi ollut yli kaksi kuukautta ilman mitään velvoitteita? Olen aina tehnyt jotain kesätöitä ja usein myös kesätenttejä. Ja se, että vietän oikeasti jenkeissä yli kaksi kuukautta maanantaista lähtien, on myös epätodellista. Tuntuu, että on jossain eteisessä missä kaikki ovet ovat auki. Syksy tulee varmasti olemaan erittäin kiireinen työn osalta, joten otan nyt kaiken ilon hyvällä omallatunnolla irti.

Jos olisi pokkaa , laittaisin Final Countdownin soimaan. Kuten Ressun käytävillä abina penkkaripäivänä.

Aamuvirkku
Juhlistin tätä erikoista päivää aamulenkillä, joka itse asiassa tuntui todella hyvältä. Juokseminen on nimittäin alkanut maistumaan aika puulta nyt reilu viikkoa ennen maratonia.

Monday, 16 June 2014

Action!

Täysin buukattu viikko takana (ja edessä).

Koska elämässä ei ole tarpeeksi actionia päätinkin lähteä jenkkeihin jo viikkoa aiemmin ja juosta maratonin siellä. Tarkoitus on suorittaa Oregonissa Pacific Crest Marathon,  joka juostaan samana päivänä kuin alkuperäisen suunnitelmani mukainen Paavo Nurmi. Juoksu alkaa jo 7.30 aamulla ja korkeustaso on eri, mikä luultavasti tekee juoksun rankemmaksi, koska olen tottunut Suomen ilmastoon. Pientä skeptisyyttä meneillään siitä, että tuleeko eteen keskeyttäminen. Teen kaikkeni, että ei.

Mutta mutta lennän siis Portlandiin jo viikon päästä maanantaina. Lähdemme Turistin kanssa keskiviikkona tuonne Sunriveriin, joten toivon, että kroppa ehtisi tottua korkeuseroon siinä kolmen päivän aikana, mutta vaikea sanoa, kun en ole tietääkseni koskaan kokenut vastaavaa eroa... Tiedän vain sen, etten kaipaisi mitään lisähaasteita. Pitää olla itselleen armollinen ja hyväksyä, että menen tarvittaessa himmaillen ja juoksen huonon ajan. Kunhan en keskeytä.


Kuluneena viikkona olen tehnyt töitä, käynyt neljässä eri firmajuhlassa/-tilaisuudessa ja tavannut kavereita. Joskus olen miettinyt, että onpa elämä tylsää kun kaikki pariutuu ja tekee töitä mutta näiden kolmen-neljän viikon jälkeen voin vain todeta, että herreguuud minulla on paljon kavereita!! Olen kiitollinen heistä kaikista! Puss på er flickor och pojkar. Tulee varmasti ikävä Atlantin toisella puolella, mutta jatketaan taas samasta syksyllä.

Going social con Samujin ihana mekko <3
Alkomahoolista sen verran, että olen pysynyt max 2-3 lasin linjalla, mikä sopii itselleni hyvin. Ja juon pelkästään tilaisuuksissa, eli ei hirveästi mitään ylimääräistä after work tai lasillinen kotona -meininkiä. Olo on ollut hyvä ilman krapulaa, roskaruokaa tai pöhöttynyttä oloa.

Perjantaina piti olla vielä Krogeruksen No Partners -bileet, mutta olin niin älyttömän naatti, että en yksinkertaisesti jaksanut kuin ajaa maalle sluibaamaan. Viikonloppu menikin lähinnä näissä meiningeissä:

VÄHÄN väsynyt 10h yöunien jälkeen




Kaunein saunaikkuna
Nyt pirteänä uuteen viikkoon. Enää kolme työpäivää jäljellä ennen 10,5 viikon vapautta (*sydän täynnä intoa ja iloa*)!

Rakastan Nykin lentokentältä
spontaanisti ostamiani Fendin laseja.


Sunday, 8 June 2014

Do run run




Kuten kuvasta välkyimmät hiffaavat, juoksin tänään Sen Pitkän lenkin Snappertunassa. Juoksu rullasi ihan ok, kahden kympin jälkeen tuli vaan tosi kova jano ja siinä vaiheessa minulla oli vain 2x2,5 dl urheilujuomasekoitusta ja yksi geeli. Itse asiassa koko eväsreppuni koostui tällä kertaa vain 4x2,5 dl urheilujuomasekoituksesta ja yhdestä geelistä.

En mielestäni tankannut tarpeeksi vettä ennen lähtöä ja ottaen huomioon, että reitillä porotti ajoitellen aurinko (vaikkei lämpötila ollut kuin 20-kohdalla) ja matkalla on aika monta mäkeä, niin en ihmettele että tuli jano. 29 km kohdalla onneksi sisko ja äiti tuli pyörällä vastaan ja sain loppua varten 3 dl kylmää vettä.  Olin oikeasti unelmoinut vedestä siinä vaiheessa jo tunnin verran, joten voitte kuvitella miltä se vesipullo sillä hetkellä maistui.


Aamulla vielä lunttailin, että kuntomaratoonareita tosiaan kehoitetaan juoksemaan tuo Pitkä kolme viikkoa ennen maratonia. Minun itkiessä sitä, että lonkankoukistajaa vetää ja jomottaa fysioterapeutti opetti, että minun on treenattava pakaralihaksia enemmän nyt kun juoksen paljon. Juoksemisessa pitää yrittää käyttää enemmän pakaraa, jotta lonkankoukistaja ja etureisi ei tee kaikkea työtä. Tämä on muuten todella vaikea toteuttaa - trust me, olen yrittänyt nyt keskittyä siihen. Valitettavasti nuo syksyn ja talven älyttömät kyykkymäärät on tainnut mennä eniten reisiin. Esimerkiksi pakarasilta kunnolla pyllyn tuntumaan keskittyen on hyvä treeni. Eli pitää siis oikein sormin tunnustella, että pylly on kivikova kun olet ylhäällä ja alavatsa ihan timminä (nämä kaksi ovat yhteydessä toisiinsa).

Anyways, hän sanoi, että minun nyt kannattaa ihan oikeasti ruveta veryttelemään ennen juoksuja ja aktivoida pakaroita pakarasillan kaltaisilla täsmäliikkeillä. Se kuulemma tekee ison eron juoksuun, koska kroppa on heti juoksuvalmiudessa. Joo joo, olen kyllä kuullut tuon veryttelylorun aiemminkin, mutta kun minulla on aina niin kiire! Tehokkkuus ennen terveyttä.. Mutta, koska huomaan, että tehokkuus alkaa laskea (en siis voi treenata kunnolla kun jalat ovat jumissa) olen nyt ottanut neuvosta vaariin.


En tiedä onko tämä pääni sisällä, mutta askel on ollut kevyempi nämä muutamat kerrat kun olen todella ottanut 5-10 minsaa ja tehnyt niitä pakaratreenejä ja dynaamisia venytyksiä ennen kuin olen lähtenyt juoksemaan. Aion siksi pitää tästä kiinni jatkossa. Tänään juoksin kompressiosukat jaloissa, minkä uskon myös auttaneen tuon kevyemmän olon kanssa. Tiedä häntä. Summa summarum, jäi tosi kiva fiilis - vaikkei siltä viimeiset kilsat tuntunut, mutta nyt puhuukin endorfiinit.

Nyt yritän vielä vähän venytellä ja katsoa samalla uutta I'm hooked-sarjaani Areenalta: Kuolleista palanneet. Very very good.

Pusuja teille!




Tuesday, 3 June 2014

Magic

Nyt kun muodissa on ns. mindfulness ja tietty rauhoittuminen niin ajattelin vinkata pari juttua, jotka rauhoittaa ainakin omaa mieltä ja kehoa . Valitettavasti se ei ole lenkkeily, sillä varsinkin nyt kun tähtään nostamaan kuntoa maraton-tasolle on siihen liitoksissa pieni stressinpoikanen ja valittava keho.

Koska asustelen väliaikaisesti Töölössä kävelen usein Hietaniemen hautausmaalla, joka on mielestäni todella kaunis ja rauhoittava paikka. Eilen illalla siellä löntystellessäni ja alla mainittua biisiä tuutittaen oli taas niin seesteinen ja herkkä fiilis. Käykää ihmeessä siellä kävelemässä jos olette lähimailla. Muutenkin dikkailen hautausmaita, ne ovat niin hiljaisia hartaita paikkoja. Ei liikennettä eikä stressaantuneita ihmisiä. Plus, että voi vilkuilla hyviä nimiä ja kauniita hautakiviä. Esimerkiksi Kankanpäässä näin kiven, jossa lepäsi joku sukunimeltään Paksujalka.
Sehän on ehkä maailman sympaattisin nimi. Sopisi sitä paitsi minulle.

Toinen harjoitus, joka levittää seesteistä vibaa on niinkin perustavanlaatuinen asia kuin metsässä käveleminen. Juvalla oli ihana satumainen metsä talon vieressä ja siellä oli jotenkin surrealistista kävellä. But first, let me take a selfie -mielellä - tietoisen olemisen riemulla dumpaten - yritin tietysti räpsiä kuvaa (bloggari on aina bloggari!) mutta ei kyllä kiinnitynyt satumetsä yhtään pikseleihin.
Siispä:
Rauhoittava musiikki ja matolla makaaminen on myös hyvä keino rentoutua. Joskus siihen tulee ihan tarve. Musiikista puheenollen olen soittanut viimeisen 36 tuntia repeatillä Coldplayn Magic -kipaletta. Siis kirjaimellisesti, en ole viimeisen parin vuorokauden aikana kuunnellut yhtään muuta kappaletta. Ja olen kuunnellut musiikkia noin viisi tuntia tänä aikana. Nopealla matikalla  Chris Martin on hokenut minulle yli 63 kertaa, että hän uskoo meidän taikaamme, of course I do.

Rento meininki





Back to Top