Pages

Tuesday, 30 September 2014

Merenneito




Tunnistaako joku?

Kävimme ystävän kanssa pitkällä iltakävelyllä Haukilahdessa ja (taas) oli upea ilta! Ja mukava nähdä vähän muuta rantaa kuin tuota osaltani loppuunkaluttua Kaivaria ja Hietaniemeä. Olen kyllä niin henkeen ja vereen merityttö. Paitsi jos se sisältää purjehtimista. Siitä keikkumisesta suljetussa tilassa en välitä kovinkaan paljon.

Mutta, tuo ranta toi mieleen eläviä muistoja Espoon rantamaratonista vuosi sitten. Tunsin melkein fyysisesti taas sen pahan olon ja epätoivon. Mut hei, juokseminen on kivaa!

Monday, 29 September 2014

After wedding work(out)


Lauantaina oli kyllä ihanimmat häät missä olen ollut. Pariskunta on seurustellut 13 vuotta, ihan pennusta asti. Eihän siinä voinut kuin liikuttuneen ihastella sitä, miten jotkut ovat vain vähän niinkuin kasvaneet yhteen (tuli yhtäkkiä mieleen se Juha Tapion Kaksi puuta -kipale). Myös itse juhlat olivat railakkaat ja otimme kaiken ilon irti. Tämä ei ollut niin ideaalia sunnuntaina, kun piti raahautua toimistolle tykittämään soppareita heti aamupäivästä. Onneksi tekemistä oli niin paljon, että paha olokin sai väistyä. Pääsin kotiin vasta iltamyöhään, enkä nukkunut sekuntiakaan koko yönä, koska päässä pyöri kaikki kauhuskenaariot siitä mitä on mahdollisesti unohtunut. Nousinkin välillä ylös ja lähettelin meilejä/korjailin dokkareita. Siinä 4.30 taisi lähteä viimeinen taidonnäyte.

Tänään sitten samoilla silmillä töihin. Olin luullut, että olisin toinen jalka teholla väsymyksestä nyt illalla, mutta adrenaliinin voima antoi siivet jopa pitkälle iltalenkille. Toisaalta erittäin hyvä juttu, sillä siiinä lenkillä saa vähän hermonystyröitä auki ja päätä selväksi. Ja jösses, miten kaunis auringonlasku siellä olikaan! Esteetikon unelma.

Toivottavasti tänä yönä tulee uni. *sormet ristissä*


Thursday, 25 September 2014

Supermarja




Pihlajanmarjat on jo pitkään miellyttänyt minua esteettisesti. Ne on jotenkin todella kauniita. Niin se rakenne kuin oranssinpunainen väri. Varsinkin vaaleaa taustaa vasten kontrasti on makea. Jossain vaiheessa minulla oli pakkomielle tehdä pihlajanmarjahyytelöä, mutta saatuani aikeiseksi yhden erän hilloa vuonna 2012, on sitä erää vieläkin ainakin yksi purkki jäljellä. Eli se siitä sitten. Mutta kauniita ne ovat joka tapauksessa. Nyt nappasin maalta kuvassa näkyvät mukaan ja ihastelen niitä aina tässä sohvalla istuessani ikkunalaudalla.

Marjoista puheen ollen, tein uuden tuttavuuden landella viime viikonloppuna. Aroniamarja. Soittaako kelloja? Englanniksi myös chokeberry nimellä menevä mustaherukkaa muistuttava marja on todella karvas mutta oikea vitamiinipommi. Pikagooglauksella luin, että aroniassa on enemmän antioksidantteja kuin esim mustikassa ja muutenkin aika ylirvertainen ravintoarvoiltaan (lue esim täällä ja täällä). Keräsinkin pussillisen pakkaseen ja pitää yrittää vetää muutama poskeen joka päivä. 



Wednesday, 24 September 2014

I object!


Hej på er!

Tuosta sateesta ja kylmyydestä käänteispsykologisesti inspiroitumana käännän veistä haavassa ja latailen tänne blogiin muutaman lämpimän kuvan. Muistona siitä, mistä sain nauttia vapaana ennätykselliset 10 viikkoa. Lisäksi, osittain koska hovivalokuvaajani (a.k.a. Turisti) yhdessä lämmön kanssa jäi rapakon toiselle puolelle (kadun kaikkia kriittisistä solvauksista, joilla kommentoin noita hänen valokuvia) ja osittain koska osoitteeni aika pitkälti nykyään on työkoneen ääressä, on kuvavarastoni melkoisen tyhjä. Pitää ryhdistäytyä. Mutta hovikuvaajani saan onneksi tänne muutaman viikon päästä, joten siltä osin voin olla vain häpihäpi.

Pidin muuten tässä viime viikolla historiallisen viiden (!) päivän treenitauon. En oikeasti edes muista milloin viimeksi olisin ollut niin kauan treenaamatta. Oli tulossa flunssa, joten piti höllätä. Ja tekeehän se hyvää muutenkin lepäillä välillä. Käsittääkseni olisi hyvä pitää jopa viikon treenitauko aina parin kuukauden välein, mikä vain tehostaa kehitystä.

Tsemiä loppuviikkoon - älkää unohtako sormikkaita, myssyjä ja sateenvarjoja!








Saturday, 20 September 2014

Lugna puckar



Ihan paras keino rentoutua rankasta viikosta on mielestäni pako landelle. Olen oikeastaan nuoresta pitäen tykännyt hengailla täällä, ja nytkin ajelen mieluiten melkein joka viikonloppu tänne Tammisaareen. Pidän tosin myös siitä, että herään viikonloppuaamuna Helsingissä ja lähden rauhallisen kiireettömän aamun jälkeen Ruoholahden Motivukseen kävellen Hietsun rantatietä pitkin. Otan salilla yleensä aikani, käyn saunomassa ja löntystelen takaisin. Se antaa minulle todella onnellisen fiiliksen. Mutta jotenkin stadiviikonloppuna kuitenkin on enemmän suorittamisen tarvetta. Pitää nähdä kavereita, käydä kaupungilla jne. Bailaaminen taas enemmänkin vie kuin tuo energiaa. 

Täällä maalla taas joutuu olemaan vähän laiska ja soffalla hengailu on ihan ok. Pääsee saunomaan joka ilta ja fyysinen poissaolo antaa etäisyyttä kaikkiin "ongelmiin" tai pitäisikö sanoa lieviin stressinpoikasiin, koska en voi valehtelematta väittää, että kovin kummoista tragediaa elämässäni olisi.  Tänään kävin parin tunnin kävelyllä ja hain vähän metsäterapiaa. Yritin samalla harjoitella järjestelmäkameralla kuvaamista (jos joku näki, niin minä olen se kummajainen joka makasi sammaleen päällä metsän keskellä yrittäen ottaa edes jotenkin hienoa kuvaa kärpässienestä. Joo siis luit oikein - sienestä.). Ensi viikonloppuna on ystäväni häät, joten silloin pääsee ihmisten ilmoille minglaamaan tämänkin viikonlopun edestä.

Mikä on teidän mielestänne paras keino rentoutua viikonloppuna? Ymmärrän, jos se ei ole sammaleen päällä ryömiminen.

Thursday, 18 September 2014

From lawyer to model

Tänään olikin osittain vähän erilainen työpäivä. Sain ex tempore pyynnön lähteä valokuvaussessioon Espalle. Tarkoituksena oli ottaa talon juristeista vähän markkinointikuvia. Koska olin tarpeeksi tyhmä suostuakseni (siinä oli varmaan kymmenisen lakimiestä kieltäynyt ennen meikäläistä), sain leikkiä mallia tunnin verran. Oli huvittavaa kävellä kollegan kanssa työvaatteissa toimiston kassi kädessä ja vaikuttaa siltä, että keskustelemme jostain todella merkittävästä keissistä. Mutta ihanan syysauringon lämmittäessä oli ihan siistiä saada happihyppelyä. Tuohonhan voisi miltei tottua. Jännittää nähdä lopputulokset. Pyysin kyllä valokuvaajaa käyttämään "sellaista 2 viikkoa kaalikeittodieetillä photoshoppausta". Toivottavasti hän käsitti etten vitsaillut. Siis todellakaan.

What else? Eilen vietimme taas perinteistä viini-iltaa juristitriomme kanssa (kauheasti juristijuttuja mulla nyt!). Polttarisankarikin oli selvinnyt hengissä. Puhuimme häistä, vauvoista, vauvoista ja hmm... töistä?

Sitten vielä sokkiuutinen illan päätteeksi. Valtavaksi pettymyksekseni me emme saaneet iPhone -puhelinta töistä joten jouduin ottamaan Samsung 4 Galaxyn. Kuolin vähän. 
Sain tuon sydäntäsärkevän B-palkinnon eilen ja siis ihan kiva, mutta olen kyllä ihan hoomoilasena mokoman kanssa. Nyt siitä (ja iPadistäni, ja itse asiassa myös vanhasta iPhonesta, joka toimii kotona wifillä) kuuluu kaikenlaisia ääniä ja vilkkuu jotain varoitusvaloja, enkä tajua yhtään mitä milloinkin on tullut. Meiliä, viestiä, omaa meiliä, whatssappia, messengeriä, instagramia, siis joo, hukun someen.  Ei muuta kuin leuka alas kohti uusia pettymyksiä. Laitan kohta Facebookiin life eventin "Jasmiina siirtyi käyttämään Samsungia."
Adios amigos!



Not just another law firm day today. Got the "honors" of acting model at a photo shoot for the firm's marketing material. I think I was "the new girl stupid and ignorant enough to say yes." Despite that, it was really fun! Slightly nervous about the outcome though. I told the photographer to use a "two-weeks on-a-cabbage-soup-diet -photoshop" on me. I hope he took it seriously. Otherwise I have to start doing some serious undercover material deleting at the office. Fingers crossed.

On another theme, I've undergone a huge change in my life. For, to my great disappointment and shock, I got the devastating news that we are not allowed to get iPhones as work phones!(like really!!) Not cool.

So now I got my heart-breaking consolation price, a Samsung 4 Galaxy and am having some not so mild difficulties with using the thing. It keeps on making like four or five different peeps and sounds and vibrations and I have yet to figure out what everything means. There's e-mail, Instagram,  messenger, Whatsapp, personal e-mail, messages...I'm  freaking drowning in noises here! Pretty sure I'm going to get tinnitus soon. So that's what's going on here now. Small changes for the mankind, life events for Jasmiina. I should probably put that as a life event on Facebook actually: "Jasmiina started using Samsung". Goodnight peeps.



 
idmodels
Ihana ihana kuva San Diegosta

Sunday, 14 September 2014

Festprisse

Nå huhhuh, säger jag bara.
Perjantaina oli tuparit Munkassa ja eilen vietettiin ihanan ystäväni polttareita heti aikaisesta aamusta lähtien. Oli aamupalaa, naurujoogaa, Norsenia, Johanneksenkenttää, Eiranrantaa, SUPpailua Arctic surfin kanssa, dinneriä ja lopuksi tanssilattiaa aamuun asti.

Tuo SUPpailu meni kyllä vähän riskillä vuodenaika huomioiden. Mutta kelihän osui paremmin kuin nappiin! Ei niin, että pulakointi hirveän houkuttelevalta ajatukselta siltikään tuntui. Olin ihan varma, että joku meistä horjahtaisi veteen, mutta näköjään jokaisella oli kivikova tasapaino, sillä kaikki selvisi kuivin päin. Illalla kävimme safkaamassa Lonnassa (ihana pikku paikka Helsingin edustalla) minkä jälkeen selvisimme vielä AussieBariin ja Maxineen. Ja jopa vielä tee-jatkoille (tea party..haha) Ullanlinnaan. Allekirjoittanut on aika naatti. Mutta kävin kuitenkin tänään pitkällä kävelylenkillä siskon kanssa Granissa. Tuosta kelistä on vaan pakko ottaa kaikki irti nyt. Ensi viikonloppuna otan kyllä sitten ihan iisisti. Honest!

Mutta en valita, ihan törkeän hauskaahan tuo oli.






Wednesday, 10 September 2014

Home is where the heart is.

Kuuntelin tätä yhtä biisiä pyöräillessäni äsken pimeitä katuja pienessä punaviiniverhossa kotiin Kitchistä. Se sopi jotenkin täydellisesti hetkeen.
Bon Iver - Holocene

On sellainen olo, että minä ja sydämeni ollaan eri paikoissa.




So I listened to this one song riding the dark streets home on my bike in a veil of two glasses of redwine. It fit the scene perfectly. 

You know, I have that feeling of the physical me being somewhere my heart isn't.

Monday, 8 September 2014

Miksi juristit eivät bloggaa


Vähän parempi ja energisempi fiilis tänään alkavan viikon kunniaksi. Löysin kaiken kukkuraksi aamulla yhden kivan biisin, jota kuuntelin koko päivän toistolla (biisiraiskaaja taas vauhdissa).
Cherub - Doses & Mimosas

Halusin muuten kirjoittaa tästä ammatillisesta muutoksesta elämässäni ja ensiajatuksistani. Edellisessä työpaikassani aina tavallaan kateellisena ihastelin niitä, jotka tekivät pitkiä päiviä. Se nyt kuuluu tunnetusti juristiammattiin. Itselläni ei oikeastaan koskaan ole ollut työpaikkaa, jossa joutuisin toistuvasti tekemään viiden jälkeen töitä. Se johtui varmaan osittain siitä, että satuin vain sellaisiin paikkoihin ja osittain siitä, että olen tehokas tekemään juttuja. Kaipasin jotenkin enemmän samanlaista haastetta, koska tunsin, että luppoaikaa tällaiselle perheettömälle dynaamiselle tyypille oli liikaa. Korvasinkin sitä treenaamalla enemmän. Kun tiesin vaihtavani työpaikkaa odotin pelonsekaisin tuntein, että miten vapaa-ajan puute ja pitkät työpäivät istuvat minulle näiden vuosien jälkeen. Vaikka viime viikko oli shokki ja henkisesti ja fyysisesti raskas, niin yllätyin siitä, miten nopeasti - pelottavan nopeasti - pitkiin päiviin tottuu. Tänään mietin jo, että jos pääsen seiskalta töistä niin se on aikaisin ja minulla on vaikka kuinka aikaa tehdä muuta (koska tosiaan treenailen aamulla). Kun on paljon tekemistä ja työtä tulee oikealta ja vasemmalta 11 tuntia tuntuu samalta kuin 7 tuntia tyhjänpanttina olemista.

Mutta, kuten totesin eräälle tutulle aamulla;
nyt tajuan muuten miksei bloggaavia juristeja ole kovinkaan monta. EI NE EHDI. 

Lopuksi pieni kuva joka saa minut tällä hetkellä hymyilemään.


Sunday, 7 September 2014

Hullut päivät



Elossa ollaan. 
Tämä viikko on ollut ihan limboa. Aikaisia aamulenkkejä, pitkiä ja kuluttavia työpäiviä, asioiden hoitoa ja siihen väliin olen vielä yrittänyt tunkea treffejä kavereiden kanssa ja facetimea Turistin kanssa. Suoraan sanottuna, olen äärimmäisen poikki. En ole oikein pystynyt edes nukkumaan, koska kroppa käy ylikierroksilla. Tällä hetkellä ikävöin Turistia ja toivon, että saan nukuttua edes tämän yön kunnolla. Mustat renkaat silmien alla tummuvat tummumistaan. On ollut aika shokki palata täyteen juoksuun parin kuukauden chillaamisen jälkeen. En oikeasti ollut ajatellut, että reagoisin näinkin herkästi. 

Oli kuitenkin pakko ajella Kankaanpäähän moikkaamaan kummipoikaa ja antaa herralle jenkeistä tuomani suloinen pieni amerikkalainen jalkapallo ja pikkuruiset Polo Sportin kengät, jotka saivat melkein minutkin vauvakuumeilemaan. 

Siinä sivussa hän opetti minua KRUISAILEMAAN pihalla. Tuommoinen taapero saa kyllä tiukimmatkin hermokohdat auki. 

Toivotaan, että ensi viikolla asiat rupevat luistamaan luonnollisemmin niin, että pääkoppakin pysyisi mukana. T. Haamu.

Tuesday, 2 September 2014

Havaianas to heels


Meitsi on tehnyt sujuvan vaihdon Havaianaksista korkokenkiin. Tuntui melko oudolta kävellä maanantaiaamuna kynähame päällä 3 kilometria uuteen työpaikkaan. Sain aika lennokkaan alun ja uskon, että pääsen mukaan vauhtiin aika nopeasti. Ensiksi olin ehkä lievässä shokissa mutta tänään tuntui jo siltä kuin olisin kotonani. Olen toisaalta aina ollut aika nopea mukautumaan ympäristöön, eli eiköhän tämäkin muutos suju aika jouhevasti. 

Heräsin eilen ja tänään kuuden jälkeen aamulenkille. On ollut kivan kirpakoita syysaamuja, joten mikä siinä lömpsötellessä. Ja sanon tämän taas: aamutreeni on ihan paras tapa aloittaa päivä. Sen jälkeen on energinen (ja nälkäinen!) fiilis koko päivän. Paitsi nyt luomet alkavat painaa...

I've more or less successfully jumped from Havaianas to high heels. Admittedly, it felt a bit peculiar to walk in a tight pencil skirt to my new office on Monday, after spending almost three months in shorts and maxi skirts. Buuuut, I got a quite hectic start, so instead of wondering too much about how to adapt, I think I'll be just another fish in the sea soon. A fish with nice shoes. 

my beach is slightly empty compared to Pacific Beach...


Ja kymmenen uutisten kevennyksenä, TÄMÄ oli mielestäni aika huvittava.

Monday, 1 September 2014

Smile!



Landemme lähelle on muuttanut ehkä suloisin pieni herra. Tätä sydäntenmurskaajaa oli ihan pakko käydä moikkaamassa. Falabella-ponin nähdessä ei voi muuta kuin hymyillä. Siitä ei saa tarpeekseen. Olisikohan ihan cool hankkia tuommoinen itsellekin? Kävelyttää pitkin Hietsun rantoja. Rupesin oikein jälkikäteen miettimään, että miten terapeuttinen tuo tyyppi on. Annos ponia toisi ainakin hetkellistä helpotusta kaikille surullisille, masentuneille, sydänsuruista kärsiville, sairaille, vanhuksille, syrjäytyneille, tympääntyneille ja muuten vaan möröille 

This little fellow has moved close to our country house. A minute with him makes even the most cold-hearted fight a grin. Nothing you can do about it, really. I'm in love.



idpony






Back to Top