Pages

Tuesday, 28 October 2014

Draamaa

Nyt otti ohraleipä! Siis jotain ihan järkkyä on tapahtunut. Digiboksini (*päässäni toistuu Napapiirin Sankarit -leffan tikipoksi*) hajosi. 2006 vuonna ostettu pieni iloni siemen. WHAT WILL I DOOOO?

Eilen - kun tämä kauhea traaginen tapahtuma konkretisoitui - yritin hädässä paeta telkkarin poissaolosta johtuvaa kammottavaa hiljaisuutta streamaamalla sarjoja ja leffoja, sekä viimeisenä kortena selailemalla Makuunin nettivuokraamoa, mutta mikään ei oikein kolahtanut. Epästimuloitunut ja tylsistynyt mieleni päätti sitten vain luovuttaa ja mennä goisimaan. En ole varmaan aikoihin mennyt yhtä aikaisin nukkumaan.

Siis onko siinä tietoisessa läsnäolossa tarkoitus oikeasti nököttää kotisohvalla itsekseen kaikessa hiljaisuudessa? Sorry, mutta minä en koe itseäni soolona niin viihdyttävänä, että jaksaisin käydä jotain sisäistä monologia siitä miten kivaa on olla ihan rauhassa ja pohdiskella elämän tarkoitusta ja ongelmia! Ou nou, paen niitä paljon mieluummin joko selaamalla kännykkää, nettiä, somea tai katsomalla telkkaria ja leffoja/sarjoja läppäriltä. Mieluiten kaikkea samaan aikaan (olen ihan aidosti joskus katsonut leffaa läppäriltä, pitänyt tv:tä taustalla päällä ja näpytellyt siinä samalla vielä iPhonea noin kolmessa eri somessa - multitasking is king). En kuitenkaan aio kipittää hakemaan uutta tikipoksia vielä. Odotan mielenkiinnolla miltä tuleva viikko ilman jokapäiväistä aivot narikkaan -pakoani näyttää. Sitä paitsi, jos totta puhutaan telkkarin merkitys olohuoneessani on lähinnä juuri se taustamelun tuominen. Inhoan kun kotona on ihan hiljaista. Loppujen lopuksi katson kuitenkin sarjat ja leffat netistä silloin kuin minulle sopii - plus että telkkarista tulee vaan skeidaa nykyään (BB, seitsemän eri poliisi-/rikossarjaa sekä ainakin yhdeksän eri ryhmää kaakattavia Real Housewifes of this and that).



Mutta summa summarum, tällä hetkellä meinaan kuolla tylsyyteen.





...ja, koska meikäläisellä on selvästi nyt menossa joku musakausi - ehkä myös siitä syystä, ettei minulla oikeasti ole kauheasti muutakaan viihdykettä tässä kotona -tyrkytän teille taas yhden kipaleen. Törkeän hyvä tämäkin: Gnarls Barkley - Crazy (Teemid & Joie Tan Cover). Mielestäni on nimittäin vain itsekästä pimittää itsellänsä salassa hyviä kappaleita. Musiikki (ja siitä tuleva mieletön hyvänolon tunne) on tehty jaettavaksi!

Monday, 27 October 2014

Välkommen in! Pilkahduksia kodistani.

En ole laittanut koko blogiurallani hirveästi mitään kuvia kodeistani (kyllä, niitä on ollut kolme 2,5 vuoden sisällä...). Yksi syy on se, etten koe olevani mikään sisustajatyyppi, joten mietin, että sisustusbloggailu olisi lähinnä kammottava virhe ja erittäin epäaitoa. Mutta ajattelin tehdä poikkeuksen ja otin tuossa muutaman kuvan kotona olevista detaljeista. Kertoohan koti kuitenkin aika paljon ihmisestä. Se on paikka missä sitä perus suomalaisena tuntee olevansa jotenkin paljaimmillaan ja aidoimmillaan. Eli, alla vähän itseäni: 


Mielestäni kauniit vaatteet sopivat hyvin koristeina pidettäviksi. Tämä puuterin vaaleanpunainen mekko oli päällä esim. taannoisissa syyshäissä.
Rakastan vanhanajan naisikoneita, kuten Audreyta, Marilyniä ja Grace Kellyä.
Lempikukkani on ehdottomasti vaaleanpunainen neilikka. Kuten ehkä näkyy, rakastan suomalaista muotoilua, kuten Iittalaa, Aaltoa, Marimekkoa ja Arabiaa.
idkoti
Chanel 5 ja helmet nyt on vain jokaisen naisen must. Ei siitä pois pääse.


Saturday, 25 October 2014

The FALLen lawyer




Viime viikot on kulunut bloggauspimennossa. En voi syyttää edes liiallista työmäärää, sillä nyt olen kyllä saanut tehdä monta viikkoa aika iisiä työpäivää. Mitäs mitäs... Turisti tuli ja meni, kävimme mm. HIFK-matsissa (minä keskityin lähinnä pelkäämään, että kiekko osuu päähän. Sehän on erittäin todennäköistä) ja Fiskarsissa. What else? Olen ollut taas ihan lääpälläni upeisiin syysmaisemiin. Olen myös vähän laiskotellut treenien kanssa (vain 2 treeniä viime viikolla?!!?? Unheard of!). Pakko ottaa kunnon korjaussarjat heti. Huomenna Motivukseen hikoilemaan pariksi tunniksi.

Tänään on taas ollut jotenkin todellinen muusiikkifiilistely päivä. Kävelin reilu pari tuntia itsekseni Seurasaaressa, otin valokuvia ja tykitin soittolistaa toisen perään. Varsinkin TÄTÄ aivan törkeän hyvää Pharrellin Happy -kappaleesta tehtyä remixiä kuuntelin valehtelematta varmasti 18 kertaa putkeen. Teidän on pakko kuunnella se. Promise?!! Saatoin myös jammailla kotona tunnin pari itsekseni peilin edessä korkokengissä ja huulipunaa huulilla. Normaalia toimintaa? Ehkä se on sitä Sex and the Citystä kuuluisaa Secret Single Behavior -menettelyä.

Tänään varasin joululoman jonnekin lämpimään. Ylläri ylläri. 








Saturday, 11 October 2014

Lauantain todellinen antikliimaksi


Huomenta!

Lukeudun siihen selvään enemmistöön ihmisrodusta, mikä suhtautuu siivoamiseen antipaattisesti. Ainut asia mikä helpottaa siivoamisen epämieluisuutta on pistää luurit korville ja kuunnella hyvää musaa.
Tässä siis teillekin pari hyvää kipaletta. Mikäli joku muukin sattuisi olemaan siinä epäonnellisessa asemassa, että lauantai aamupäivä pitää käyttää johonkin näin typerään toimintaan. Se, että salille meno kääntyikin officen perjantaipulloon, Brondaan ja Teatteriin ei todellakaan paranna asemaani.

Ghostwriter - RJD2

Hail Mary Mallon - Jonathan

ja koko ajan Californiassa soinut

We Dem Boyz - Wiz Khalifa



Wednesday, 8 October 2014

DIY happiness



Yritän olla positiivisempi ja sen kunniaksi lista viime päivien ilonaiheista:

- nähnyt kavereita, ja vielä monta treffiä edessä tällä viikolla
- eilinen Pastor  -kokeilu. Tykkäsin ruoasta ja eritoten interiööristä!
- muutama hyvä biisi, esim Mike Will Made It - 23 ft. Miley Cyrus, Wiz Khalifa & Juicy J
- lyhyt Nykin reissu marraskuun lopussa varmistui (Turistin Elokuva esitetään Lincoln Centerissä)

Hoidin myös duunin jälkeen pakollisen Hullarikulutuksen. Mukaan lähti perus Schwarzkopf- hiuskiinne, suihkusaippuaa, hammastahnaa, rasvaa ja hieeenoa hoitoainetta rastafledalleni. Ja  pakollisena heräteostoksena liljoja, aika hengettömään kotiini (ehkä myös vähän irtokarkkeja - mutta ei puhuta siitä). Ei mitään sen kiihottavampaa. Huomenna kello soimassa taas 6.30, tiedossa aamulenkkiä. Jeeeee!

idhappy

Sunday, 5 October 2014

Kriiseilyä ja ajatuksia positiivisuudesta.






































Minua on vaivannut jonkinlainen ikä- tai identiteettikriisi tässä syksyn aikana. Tai ehkä jo keväästä lähtien. Tuntuu siltä, että olen vähän eksyksissä tai sellaisessa välitilassa, missä odotan, että ovi johonkin pysyvämpään aukeaisi.

Tuo on inhottava ajatus, sillä päätin heti kun aloitin työelämän, että en koskaan halua sortua siihen, että odotan vain viikonloppuja ja lomia ja, että eläisin pelkästään niille. Olen yrittänyt nauttia arkipäivistäkin, tapaamalla ystäviä ja harrastamalla liikuntaa jne. Teen tätä yhä, mutta silti olen jollakin yleisemmällä (tai syvemmällä) tasolla vähän levoton. En tyydyttynyt. Toisaalta minua on ruvennut myös kaivamaan tietty kuolemanpelko ja haikeus.

Minulla on siis kuitenkin kaikki hyvin nyt. Todella hyvin verrattuna moneen muuhun. Enemmän ystäviä/kavereita kuin varmaan koskaan aiemmin, aktiivinen sosiaalinen elämä, pystyn liikkumaan viisi/kuusi kertaa viikossa ja saan siitä nautintoa, olen terve, on kaksi asuntoa, paljon korkokenkiä ja haastava hyväpalkkainen työ.

Miksi olen kuitenkin tyytymätön? Ehkä olen sitä ihmistyyppiä, joka ei koskaan pysähdy ja todella nauti siitä mitä on, vaan aina pitää saada jotain aidan toiselta puolelta. Tämän tietyn levottomuuden huomaankin kun katson peruutuspeilistä elämääni. Mietin aina niitä negatiivisia puolia, puutteita ja mikä voisi olla paremmin. Olen jotenkin pelännyt todella paljon sitä, että edustaisin "normia" ja että eläisin "tavallista" elämää.  Tuntuu siltä, että jotkut ihmiset osaavat tyytyä elämäänsä ja siihen mitä heillä on. He pysyvät samassa työssä kymmenen vuotta, käyvät samalla salilla, ovat samassa parisuhteessa ja asuvat samassa asunnossa. Enkä sano tätä millään pahalla. Kadehdin heitä.

Turisti on yrittänyt painottaa minulle, että minun pitäisi muuttaa asennettani ja ajatella positiivisesti. Nähdä se, mitä minulla on ja mitä kaikkea tämä antaa minulle. Törmäsin landella metsässä muutama viikko sitten vanhempaan mieheen joka oli juttutuulella ja rupesi kertomaan elämäntarinaansa. Hän oli onnettomuudessa sahannut jalkansa alle 30-vuotiaana eikä ollut pystynyt tekemään vanhoja hommiansa sen jälkeen. Kun muut sitten yrittivät saada häntä jäämään eläkkeelle, oli hän keksinyt muuta tekemistä. Hän oli kohdannut muutaman muunkin vastoinkäymisen siinä taipaleellaan, muttei koskaan lannistunut. Hän kiteytti mielestäni aika hyvin siinä lopussa, kun olimme seisseet metsätiellä reilu puolituntia juttelemassa, että jag har alltid tänkt att då något dåligt händer så ser jag på möjligheterna som kommer av det som hänt. Eli hänen periaatteensa oli se, että vastoinkäymisissä hän miettii niitä mahdollisuuksia mitä tilanne tuo mukanaan.

Miksen minä pysty ajattelemaan noin?! Uskon kyllä ajatuksenvoimaan. Onhan se kantanut minut kahden maratonin läpi. Uskon myös siihen, että positiiviset ajatukset ja positiviinen ote elämään tuo mukanaan ja synnyttää muita positiivisia asioita. Se miten näet asiat ja suhtaudut niihin vaikuttaa jo todella paljon omaan oloosi, vaikkei mikään konkreettisella tasolla fyysisesti muuttuisikaan. Pitäisi oikeasti olla joku mantra mitä hokisi itselleen joka päivä ja varsinkin silloin kuin mieli alkaa mustua. Minulla se on mustunut aika paljon viime aikoina. Kun on avuton ja surullinen olo pitäisi vain yrittää kääntää sitä ajatuksen keulaa 180-astetta. Onko teillä mitään vinkkejä miten tällaiseen itsesäätelyyn?

Saturday, 4 October 2014

Vaimomatskuu


Terkkuja suomalaisista kansallismaisemista. Tänään on lenkkeilty ja käyty Tammisaaren kaupungissa. 



Vietin muuten tuossa puolivahingossa korvapuustipäivää. Se on sitten eri asia jos noita tekeleitäni voi pokerina korvapuustiksi väittää. Mutta noin kemiallisesti katsoen on ainakin ainesosat samat. Ja who cares, kuka sitä pullaa kuitenkaan syö, kun voi vetää taikinaa?!


 Nimim. Vaimomatskuuuuu

Friday, 3 October 2014

Lapsentekohommiin?


Viime viikon täyslaidallisen ja alkuviikosta olleen closingin jälkeen olen yrittänyt ottaa vähän iisimmin. Käynyt treenailemassa ja nukknut niitä paljonkaivattuja 8 h yöunia.

Sain eilen kuulla peräti kolme vauvauutista ja näemmä se oli yhdeksi päiväksi minun järjestelmälle liikaa, sillä näin tuossa unta, että lääkäri kysyi olenko ajatellut hankkia lasta ja, että kyllä se kannattaisi. Biologisen kellon tikitystä vai vertaisryhmän painostusta? Ehkä tämä on ihan odotettavaa 28-vuotiaan mielenjärkkymistä. Lapsenteon sijasta ajattelin nyt kuitenkin suunnata vain vanhanapiikana landelle vanhempieni huomaan (milloinkohan he varovaisesti huomauttavat, että en ole enää tervetullut haha) nukkumaan ja treenailemaan.

Suunnitelmissa on myös äidin mehukoneella porkkana/omenamehublandiksen tekemistä. Se on oikeasti ihan törkeän hyvää! Teen siitä aamuisin vihersmoothiejani. Voisiko joku fennomaani muuten keksiä jonkun suomalaisversion sanasta smoothie? Ärsyttää tuo sana, ja se miten ihmiset lausuvat sen täällä. smuuthhhhie. Argh.

idme

Back to Top