Pages

Sunday, 23 November 2014

Lauantai Manhattanilla



Ihana valo
Herasin eilen aamulla täällä Manhattanilla. Ilma oli mitä upein ja kävimme perus Diner -tyyppisen aamupalan jälkeen käppäilemässä Central Parkissa. Aurinko paistoi, linnut lauloi ja ainakin osa puista oli vielä väriloisteessa.

Harmittelin eilen itsekseni, ettei tuoksuja voi pukea kuviksi, sillä Manhattanin tuoksut ovat jotain ihan omaa luokkaansa. Paahdettuja pähkinöitä, sokerisia leivoksia, hevosia, hotdogeja, pretzeleitä, ruokaa kaikista maailman kolkista. Tänne pitää vain tulla kokemaan se. 
















Poikkesimme myös Metropolitan Museum of Artsissa yhdessä Turistin Mending the Line -elokuvan pariskunnan Frank ja Jeanien kanssa. Alla on kuvavirtaa, ja pahoittelen, että nuo koot nyt heittelevät. Jostain syystä en saanut nyt tässä hädässä kännykän kuva-asetuksia muutettua.











Museon jälkeen heitimme taksilla pariskunnan Broadwaylle katsomaan musikaalia, ja päädyimme itsekin ostamaan ex tempore -liput. En ollut koskaan käynyt Broadway -musikaalissa, joten tämä oli minullekin tosi kiva kokemus. Ja musikaali oli todella hyvä. En yleensä ole mikään teatteri/musikaali ihminen, joten olin ehkä vähän skeptinen alkujaan, mutta epäluuloni hälvenivät nopeasti. Jos liikutte täälläpäin niin If/Then on oiva vaihtoehto. Musikaalin jälkeen tallustelimme vielä F&J:n kanssa Times Square:lle. Jeanie ei 89 ikävuotensa aikana ole koskaan ollut Nykissä ja hänen ilmeensä Times Square:n ihmiskaaoksessa ja valopommituksessa oli kyllä näkemisen arvoinen. Niin sydäntälämmittävää <3.



Illalla kävin syömässä juristikaverini kanssa ja yritin udella minkälaista asianajotoimistotyö täällä oikeasti on. Kyllä hän vielä elossa oli ja vaikutti jopa iloiseltakin. Outo tyyppi. Mutta nyt Turisti näyttää siltä että on parasta lähteä aamupalalle. Kammottavat kofeiininikat meillä molemmilla. Tänään menemme katsomaan Mending the Linen näytöksen (ns screening) Lincoln Centeriin, minkä jälkeen illalliselle ja yleistä minglausta. 
Pusuja!






Thursday, 20 November 2014

Empire State of Mind



Yo homies!

Arvaatkaa missä minä olen huomenna illalla?
Mikä olisi parempi paikka viettää uuden elämänsä ensimmäisen työviikon loppuhuipentuma kuin sillä yhdellä saarella? Let's hear it for...? 

Pakkasin tuossa kahdeksan ja puoli minuuttia, minkä koin olevan aivan tarpeeksi ja romahdin sohvalle Viaplayn ja Kolme Kaveria jäätelön kanssa. Tällä kertaa aion AION, ottaa enemmän kuvia. Menemme ainakin katsomaan Turistin dokumenttielokuvaa Lincoln Centeriin. How cool is that? Lisäksi saan treffata maailman sympaattisimman opiskelukaverin oikiksesta. Hän on siellä töissä asianajotoimistossa. Aion onkia hänestä ensikäden tiedon siitä, miten rankkaa se monien kauhuskenaarioiden ympyröimä Nyki-asianajotoimistomaailma on. Onko se sitä the Suitsia vai?

Minun agendallani on myös pakolliset manipedit (maassa maan tavalla!) ja ehkä yhdet talvinilkkurit. Sellaiset lämpimät ja käytännölliset. Ihan niinkuin konseptit 'lämmin', 'käytännöllinen' ja 'kivat nilkkurit' yhtenevät millään taajudella minun päässäni. As if.


Tuesday, 18 November 2014

Dingleing


Moikkamoi!

Ensimmäiset päivät some-/digimarkkinoinnissa ovat olleet mainioita. Siis tietysti uudet systeemit ja toimintatavat ovat vähän hämmentäviä alussa, mutta se nyt on enemmän oletus kuin yllätys. Yritän olla stressaamatta liikoja, sillä kyllä ne asiat loksahtaa näkemällä ja tekemällä. Samalla tietysti odotan innokkaana sitä, että voin ottaa ohjat oikeasti käteen ja antamaan lisäarvoa firmalle ja asiakkaille. Any day now. Nukuin tosin vain kaksi tuntia, koska kroppa on vähän stressitilassa näennäisestä zenistä huolimatta. 

Fiilis toimistolla on kuin hengailisi ison sisaruslauman kanssa (keski-ikä on alle 30). Viime päivinä olen saanut suunnitella isojen yritysten diginäkyvyyttä ja -strategioita, pohdiskellut asiakasyrityksen blogitekstejä ja yrittänyt päästä sisään projektinhallintaohjelmiin. Facebook, LinkedIn ja Instagram on työkaluja ja Twitterissä pitäisi kunnostautua enemmän. 

Kivat edut kivojen työkavereiden lisäksi on muuten ilmainen aamusali ja aamupala.
Ja tietysti Apple-tuotteet 😍😍!
Yritän tässä jossain vaiheessa toteuttaa jonkinlaisen A Day at Dingle -videopostauksen.

_veryhappygirl_86

Idkuva

Saturday, 15 November 2014

Uravaihdos juristista markkinointiin



Olen ollut vähän mediapimennossa viime aikoina. Johtuu monesta asiasta, mutta ehkä ennen kaikkea siitä, että meneillään on ollut pienehkö identiteettikriisi ja elämän murrosvaihe. Joojoo, tiedetään, en ole vielä niiiin vanha. Mutta ehkä se kolmenkympin kriisi tuli odotettua aikaisemmin (olenhan ollut aina kypsä  ikäisekseni jne jädäjädäjädä).

Mutta, johonkin tämä ajatus- ja muutosprosessi johti. Voin ilokseni uutisoida, että maanantaiaamuna askeleeni eivät enää suuntaa Eteläespalle asianajotoimistoon, vaan Töölönlahdelle sosiaalisen median ja digimarkkinoinnin byrååhån, jossa aloitan Account Managerina.

Haluan tässä tähdentää, että mikäli tätä uskomattomaa onnenkorttia ei olisi pöydälleni jaettu, ja juristiura olisi valittu tieni, olisin vielä asianajotoimistossa. Toimistossa,jossa työskentelin, oli ihan älyttömän kivoja ihmisiä ja hyvä meininki. Suosittelisin paikkaa kenelle vain! Lähden siis oikeasti haikeana (Krogerus forever <3!).

Uutiseni otettiin melkoisen yllättyneenä, mutta loppujen lopuksi feedback oli arvostava.  Tein suurimman osan mielestä rohkean - ja oikean - vedon. Olen itse siinä mielessä samaa mieltä, että kyllä tämä vaati jonkin verran kanttia. Sain pohdiskella asian aika läpikotaisin ja se on ollut mielensopukoissani monta vuotta.  Tekijä, joka vaati minulta eniten pureskelemista oli se, että olen vahvasti vetänyt juristi-swaggeriä ja imagoa. Pidän siitä leimasta, minkä sana "lakimies" antaa. Mutta se itse työ ei ehkä ollut ihan niin lähellä sydäntäni.  Kuinka hehkeältä ammatti kuulostaakaan, niin julma totuus on kuitenkin se, että käytännössä työ on dokumentin laadintaa, pilkun viilausta ja paperin pyörittämistä. Asiakirjojen tuottaminen vain on juristin tehtävä. Se ei siitä muuksi muutu. Olen tehnyt sitä enemmän tai vähemmän viisi vuotta. Ajattelin, että nyt jos koskaan on muutettava urasuuntaa, kun kerran koen etten ole omassa elementissäni. Enkä sano sitä, että en olisi pärjännyt alalla, tai peräti nauttinutkin siitä hetkittäin. Onhan se älyttömän makeeta, kun on saanut olla mukana (edes pienellä kulmatontilla) tekemässä isoja diilejä, joista kauppalehdet kirjoittaa ja maikkari uutisoi. On osa jotain isompaa. Käytännön uurastus siinä takana on joka tapauksessa nuorella lakimiehellä aika raadollista. Nostan kuitenkin hattua kaikille niille, jotka kokevat, että se on heidän juttunsa. Good for you guys! Ainakaan tällä hetkellä se ei ehkä ole minun juttuni. Voihan olla, että muutan vielä joskus mieleni. Jään varmasti kaipaamaan pukuja ja sitä "kermaperseilyä" mitä asianajomaailma on. Sillä se kyllä on astetta edustavampi maailma. Ja korkokengistä en kyllä kuitenkaan luovu. Ikinä.

Nyt lähden kuitenkin uusiin haasteisiin Dinglelle. Ja uskon, että pääsen siihen minun juttuuni. Haluan tehdä luovempaa työtä ihmisten kanssa. Ja kovalla vauhdilla. Ajatus siitä, ettei minun tarvitse välttämättä enää koskaan viilata lauseita, sanoja ja pilkun paikkaa on ihan älyttömän vapauttava. Tällä sohvalla istuu siis helpottunut mutta haikea Jasmiina. Ja onnellinen. Mikä on pääasia.


Sunday, 2 November 2014

Old kids on the block



Kerrankin punaisilla huulilla. Käytän punaista ihan liian harvoin.
Haloo!

olin järkännyt meille ala-asteen luokkakokouksen, missä viiletin eilen. Ihan.törkeän.hauskaa. Meillä on jotenkin tosi hyvä posse. Kaikki on sopivasti ihan erilaisia mutta kuitenkin samanlaisia. On näyttelijää, tilkkaria, kulttuurituottajaa, insinööriä, isää ja seikkailijaa. Seisoimme vielä kahden aikaan yhden luokkalaisen Ullanlinnan kämpässä ringissä halaten ja laulaen Heal the Worldia ja Hype-musikaalin kappaleita. Tanssimme slovareita (vai poskareita?) ja olimme yleisesti nostalgiatripillä.

Muistatteko nämä??

Hype - Käbbelrap

Hype - Våta drömmar

Nyt siemailen ihanasta pinkistä muumimukistani kahvia ja syön voisarvia appelsiinimarmeladin kera. Myöhemmin tapaan ainakin kavereita lounaalla Torissa. Mietin tässä, että vitsi elämässä on kyllä ollut ihania ihmisiä. Ja yhdeksänkymmentäluku rokkasi! Aika jolloin musiikin kuningas MJ oli huipulla, me voitimme kerrankin MM-lätkän ja Det Glider In soi kaksi kuukautta 24/7, Nokia kukoisti, koulun jälkeen käytiin Viiskulman Jummijammissa ostamassa kasapäin irtsareita ja telkkarista tuli Marienhof ja illalla Melrose Place. 90's forevah!
Kaikki ovat varmaan tässä vaiheessa tajunneet, että minä pidän muumeista.




Back to Top