Pages

Wednesday, 31 December 2014

NY in L.A. & intro to Rose Bowl













Kävin aamutreenien jälkeen manipedissä ja lakkautin kynsiin Turistia myötäillen ylihuomista peliä varten kannattamamme joukkueen värimaailmaa. Oregonin osavaltion ns the Ducks -joukkueen värit ovat vihreä ja keltainen (minulla tässä tapauksessa kultaglitteriä).

Olemme tosiaan ajamassa huomenna heti aamusta Losiin, jossa meillä on jengillä vuokrattuna talo. Uuden vuoden päivänä lähdemme aikaisin aamulla ns Tailgateaamaan ennnen (amerikkalaista) jalkapallomatsia. Matsi on oikeastaan enemmänkin jonkinlainen instituutio nimeltään Rose Bowl. Tailgaten määritelmä löytyy esimerkiksi täältä, mutta kyseessä on stadiumin pysäköintialueella käytävä kollektiivinen matsi-etkoilu. Ja ei siis puhuta mistään kaljakorin päällä istuen kaljan litkimisestä iPhonen kauittimen tahdissa.

Olen saanut monta saarnaa siitä miten Rose Bowl on erittäin erittäin periamerikkalainen urheilukulttuurin ilmentymä ja hieno elämys ("people acutally dream of going there"). Sain myös amerikkalaisen jalkapallon lyhyen oppimäärän eilen. Aika vähän tarttui, mutta menen paikan päälle sillä lailla pokerina tyhmästi hymyillen. Rose Bowl peli on College -joukkueiden kansallisen liigan loppupelejä. College-liiga on täällä todella merkittävä, vaikka itselläni on ollut jotenkin vaikea käsittää miten joku tavallaan "b-luokan" sarja voi olla noin tunteita herättävä. Kaikkihan aina puhuvat Super Bowlista. Amerikkalaisten urheilukulttuuri on tosin sellainen asia, jota meikäläinen muutaman kerran HIFK-matsissa käynyt ei voi käsittää. Niin ja siis tosiaan, tässä kirjoituksessa käytetyt kaikenlaiset urheilutermit saattaa olla kontekstissa ihan päin honkea. Excusez-moi.

Keliksi on sitten tietysti luvattu historiallisen kylmää. Nice. Seisomme vielä minun tsägälläni Pasadenan ensimmäisessä lumisateessa kymmeneen vuoteen. Mut hei, olen kuitenkin Rose Bowlissa. Touchdown.

Oikein loisteliasta uutta vuotta teille sinne!




Vaihdettiin muuten tänään rekisterikilvet Oregonista Kaliforniaan - harras ja vähän haikea hetki herrasmiehelle, jolla on ollut Oregonin kyltit 16-vuotiaasta lähtien. 

Monday, 29 December 2014

Kylmä sydän eteläisessä Kaliforniassa

Olen tässä mököttänyt kaksi päivää siitä, että täällä on kylmä. Siis en tiedä onko tämä joku psykologinen juttu, että Suomen 13 pakkasasteessa on asennoitunut siihen, että on kylmä, joten ei palele, mutta kun tulee eteläiseen Kaliforniaan ja on 15 c lämmintä, hampaat kalisee kuin viimeistä päivää. Olen tässä sitten käyttänyt ansiokkaasti aikaani Turistille valittamiseen, sillä sehän on luonnollisesti hänen vikansa, että "I'm freezing, I will not be able to tan, this vacation is ruined, I could have been in sunny Mexico right now" etc etc.. Syyllistämisen asiantuntija täällä hei. Valitettavasti Turistilla on niin hyvä itsetunto, että hän on haistattanut valitusvirsilleni pitkät.

Valitukseni ohella olemme käyneet tänään perus jenkkiaamiaisella, Sunset Cliffseilla ja Black's Beachilla. Poikien surffatessa minä istuin kaksi hupparia ja viltti päällä ihaillen auringonlaskua. Otin myös pientä videomatskua, sillä näkymät oli aivan fantastiset eikä kuvat tehneet oikeutta. Mutta laitan videon tässä joku toinen päivä. Yhdysvaltain merivoimilla on San Diegossa todella iso preesenssi. Ajoimme armeija-alueen läpi ja siellä oli älyttömän iso ja tarkasti järjestelty hautausmaa sotien uhreille mielettömillä merinäköaloilla. Hautasmaa jatkui ja jatkui, arvioimme, että siellä on varmaan pari kolme sataa tuhatta valkoista hautakiveä. Erittäin vaikuttava näky. 

Kävimme äsken ystäväpariskunnan kanssa todella makeassa raflassa illallisella. Paikan nimi oli Juniper and Ivy ja suosittelen ehdottomasti käymään, mikäli tassut osuu tännepäin.














Saturday, 27 December 2014

Joulupakolainen


Terkkuja eteläisestä Kaliforniasta! Takana on 24 tuntia matkustusta aika huonolla unisuorituksella, joten voitte kuvitella minkä näköinen olen tällä hetkellä.

Miten Joulunne sujui? Sääjumalat olivat niin suosiollisia, että ainakin meikäläisen Joulu onnistui jo pelkän juolusatumaisen maiseman takia. Muutenkin oli ihana olla kerrankin koko perhe koolla. Olo oli aika haikea kun piti suunnata jo Joulupäivänä iltapäivästä Helsinkiin pakkaamaan. Olen tässä ajoittain pohdiskellut, että olen varmaan ikäisekseni aika riippuvainen perheestä, tai siis minun on oikeasti vaikea ajatella sitä, etten näkisi heitä ainakin kerran kuukaudessa. Jotkut ovat vain tottuneet siihen, ettei vanhempiaan näe välttämättä kuin kerran vuodessa, mutta itselleni se tuntuu kauhealta. Kaikkeen tietysti tottuu. Omalta osaltani tähän on vaikuttanut luultavasti sekin, että ei ole vielä ns "omaa perhettä". Eli ei sitä luonnollista seuraavaa sukupolvea, jolle minä olisin kaikki kaikessa. Ehkä myös Tammisaari on paikkana itselleni sellainen pakopaikka/turvakaukalo, minne sielu kaipaa melkein joka viikonloppu. Joulu saa jotenkin herkistymään ja pohtimaan näitä asioita.

video


Täällä San Diegossa on aika vilpoisaa verrattuna kesään, mutta päivisin pitäisi olla ihan auringonottokeli. Huh, muuten olisin tullut ihan turhaan. Vaaleahipiäisenä en ihan varmasti astu takaisin Helsinki-Vantaalle. Laitan vähän kuvia huomenna, mutta nyt halusin vielä pitäytyä talvitunnelmoinnissa.




Ihanaa viikonloppua sinne <3







Tuesday, 23 December 2014

Tehokkaat pakaratreenit


pienessä pyryssä
Näin Joulun kunniaksi listasin oman aamuisen jalkatreenini. Törmäsin taannoin Ida Jeminan blogiin, ja hänellä oli kolme hyvää kirjoitusta pepputreeneistä. Linkit kirjoituksiin löytyy alta, pistin perään mikä liikkeeni ripattu mistäkin kirjoituksesta:

Pepputreeni 1 (prässi - itse tein kyllä ihan normia, en vinottain)
Pepputreeni 2 (ristiaskelkyykky ja pakaraojennukset - minun alla olevin "ammattilaistermein" sivukyykyt ja nelinkontin jalannosto*)
Pepputreeni 3 (bulgarialainen askelkyykky)

Kannattaa todellakin käyttää inspiraationlähteenä, sillä nämä toimii!
Rakensin niistä osia käyttäen oman aamutreenini. Vaihtelin käsitreenin kanssa siten, että kun lepuutin jalkoja, tein hauis- ja ojentajasarjoja. Jokaista liikettä teen yleensä 4 x 10-15


Liikunnasta puheenollen, ilmoittauduin eilen kevääksi aikuisten taitoluistelukouluun. Olen joskus junnuna harrastanut taitoluistelua ja vieläkin harmittaa, että lopetin. Olenkin monta kertaa tutkinut eri kurssivaihtoehtoja aikuisille, mutta nyt piti viimeistään repäistä. Onhan vuoteni muutenkin ollut vähän teemaa #YOLO. 

Kun telkkarissa joskus tulee taitoluistelu/muodostelmaluisteluskaboja jään yleensä haltioituneena seuraamaan. Luistelijat ja heidän liikkeet ovat vaan niin kauniita. Tietysti toivoa sopii, ettei tämän kanssa käy kuten pari vuotta sitten aloittaessani ratsastuksen. Ne mielipuoliset hevoset ja muuten todella yksitoikkoiset tunnit johti kauhunsekaiseen tylsistymiseen (onko se edes tunne?) ja kun sitten mursin käteni enkä voinut mennä ratsastamaan, olin vain helpottunut (käteni murtui siis ihan eri toiminnassa kuin hevostelussa). Se siitä ratsastusurasta siis. Nojoo, mutta tällä kertaa uskon, että Kiira Korpi saa vielä minusta aika kovan haastajan, haha. 

Näillä sanoin ja näillä tunnelmin toivotan teille rauhallista Joulua. Muistakaa myös ulkoilla!

*propsit sille joka keksii noita fiksuja liikkeiden nimiä, omat muotoiluni ovat vähintäänkin...hmmm..rautalangastaväännettyjä, tyyliin; "asetunelinkontinnilkkapainoineenjaojennajalkaataaksejasivulle"


Sunday, 21 December 2014

Kohta paketissa



Yllä muuten esimerkkiä siitä, mitä kivoja juttuja pääsee tekemään, kun käytävillä harhailee muiden luovien alojen tyyppejä etsimässä apureita. Tässä tapauksessa siis naiskäsiä.

En päässyt ihan vieä Joululomalle. Tarkoitus on pinnistää vielä pari päivää töissä ja vetäytyä sitten Joulunviettoon Tammisaareen, jonne toivottavasti saadaan lumipeite.  Kotikatu näytti kuitenkin tältä kun tuossa äsken ajelin kotiin landelta, eli toivoa on. 


Joululahjat on ostettu ja enää on se pikku pikku nakki nimeltään paketoiminen jäljellä. FML. Aaaanyways, huomenna herätys kello kuusi ja nokka kohti salia. Se Rantakuntoon -projekti meni todella ojaan. Mutta satsaan sitten vaikka sisäiseen viehätysvoimaani. Kun sen löydän. 

Tsemiä loppupuristukseen, kohta päästään rauhoittumaan. 
Puss, Jasmiina

Thursday, 18 December 2014

Markkinoinnin ja juridiikan käytännön erot - inside perspective

Olen laiminlyönyt blogini täysin.
Työpaikan vaihtaminen - varsinkin ihan uuteen alaan - on aika hapokasta henkisesti. En tarkoita, ettenkö pitäisi uudesta paikasta ja rakastaisi porukkaa siellä, mutta uudet kuviot, vaikutteet, ihmiset, äänet, toimintatavat, aikataulut jne vie mehut aika tehokaasti. Erityisesti, kun vaihtaa töitä kahteen kertaan yhden syksyn aikana. Sanotaan näin;  olen enemmän kuin loman tarpeessa. Kahden ja puolen kuukauden SoCal-kesälomastani huolimatta.

Kuukauden pituisen markkinointiurani jälkeen olen tehnyt pienen yhteenvedon käytännön eroista markkinointi versus lainopillinen ala (tai no laskettakoon tähän myös pääomasijoitusala), voilá:

1. Paljon enemmän asiakastapaamisia
2. Tapaamiset sijoittuvat aikaiseen aamuun, mielestäni Eteläespalla aktivoiduttiin siinä puolikybän aikaan
3. Ihmiset ovat todella nuoria, olen jo sennummasta päästä meillä
4. Vauhti ja äänenvoimakkuus toimistolla
5. Avokonttori - kivaa, mutta välillä hermoja kiristävää. Mutta joka tapauksessa yllättävän kivaa
6. Itsenäisempää, ei samaa valvontapolitiikkaa sen suhteen mitä lähetän asiakkaalle, olen enemmän itsestäni ja teoistani vastuussa
7. Facebook on työkalu, siellä käydään kaikki päivittäinen keskustelu työkavereiden kanssa, ja koska erinäiset työkeskustelut käyvät kukonlaulusta melkein seuraavaan kukonlauluun, en enää jaksa käyttää Facea siviiliasioissani ollenkaan, jopa ajoittaista Facebook-aversiota havaittavissa
8. Ei pitkiä dokumentteja, mutta sen sijaan Twitter ja Facebook -postauksia asiakkaille, blogin kirjoittamista, kuvien (visuaalisen ilmeen) suunnittelua ja kaikkea muuta kivaa
9. Töitä voi tehdä sohvalla loikoillen
10. Jokapäiväinen työpaikkahuumori somessa ja toimistolla
11. Delegoiminen
12. Päivä koostuu sadasta eri asiasta ja sisällöstä, ei kahden kolmen eri dokumentin viilaamisesta
13. Meili laulaa kuin viimeistä päivää - siis ei edes pahimmassa signing/closing-rysässä meiliboksi sylje samaa vauhtia kuin meillä päivittäin
14. Saa tehdä kaikenlaista laidasta laitaan, jos kiinnostusta on, sillä töitä kyllä riittää! Voi tehdä copyä, budjetteja, suunnitella konsepteja, laatia presiksiä, kirjoittaa blogeja ja paaaaljon muuta
15. Ei enää pitkiä liikelounaita, joista ainakin oma sosiaalinen elämä koostui 80 prosenttisesti ennen vanhaan...kyynel
16. Ei samanlaista edustusta ja kissanristiäisiä kuin Eteläespalla
17. Kansainvälisempi työyhteisö
18. Visuaalisuus tärkeämmässä asemassa power pointeissa, asianajotoimistoissa taas tarkkaa dokumenteissa
19. No tietysti se pukukoodi - korot ovat tosin vielä pysyneet melkein joka päivä päällä
20. Painetta olla somessa aktiivinen, kun juristina sitä melkein paheksutaan

Ehkä yllättävinäkin faktoina haluan myös mainita:

- Työtä tehdään yleisesti ainakin yhtä paljon kuin asianajotoimistossa
- Tiimit tiukemmin eroteltu
- Jokapäiväinen aamupuuro - jota jopa minä syön, koska se on oikeasti hyvää

Vaikka olen kieltämättä häkeltynyt ja joutunut prosessoimaan tätä identiteettimuutosta, niin tein oikean vedon. Uskon, että sovellun tähän tehtävään paremmin ja uranäkymä on paljon laajempi kuin mitä se olisi ollut lakimiestehtävissä. Myös mahdollisuudet lähteä joskus ulkomaille töihin ovat suuremmat.
Jos teillä on jotain kysymyksiä ammatinvaihtoon liittyen niin antakee tulla. Vastaan enemmän kuin mielelläni.

Lomasta puheenollen, taas vaihtui meikäläisen suunnitelmat viime tingassa ja suuntaankin Tapaninpäivänä takaisin San Diegoon, enkä Meksikoon. Ei niin, ettenkö palaisi halusta Sayulitaan, mutta tällä kertaa se jäi vähän huonoksi järjestelyksi. Meillä on kuitenkin tiedossa mielettömän makea Uusi Vuosi Los Angelesissa ja esim Disney Land -keikka, joten olen enemmän kuin tyytyväinen. Sitä paitsi SD tuntuu jo aika kotoisalta.  Lomaa kovasti kovasti odotellessa...


idkuva

Psst! Jotkut ehkä huomaavat, ettei blogi enää kuulu Indiedaysiin. Tämä johtuu siitä, että ID katsoi, että olen kilpailijan leivissä koska Dingle kuuluu Allerin konserniin. Ei siis muuta draamaa.

Sunday, 7 December 2014

Itsenäinen nainen

Toivottavasti teillä oli juhlallinen Itsenäisyyspäivä!

Itse tein ensin pitkän punttissession Ruoholahden Motivuksella ja nautiskelin infrapuna- ja normisaunassa pitkän hetken. Sitten kävelin kotiin Hietsun hautuumaan läpi ja sain siinä samalla vähän Itsenäisyyspäiväfiilistä. Kotona rupesinkin valmistautumaan perinteiseen itsenäisyyspäiväjuhlaan. Tukan kihartamiseen meni varmaan puoli tuntia...mutta on niin kiva kun saa kerrankin oikein laittautua ja pynttäytyä (nimim. prinsessa). Alla vähän kuvavirtaa.






80 hengen illallinen


Tyylilleni uskollisena musa pauhasi korvissa. 

Halusin tukkaan jotain hauskaa ja päädyin helmikaulakoruun, jonka kiinnitin pinneillä kiharretun sivulle siirretyn tukan päälle. Dikkasin tosin paljon ja porukkakin kehui. 


Punaiset huulet ja musta kajaali sai harmaaseen marraskuunaamaan edes vähän loistetta

@G18
Nyt sai olla tämän vuoden osalta juhlat juhlittu. En pysty enää. Tämäkin päivä meni ihan pipariksi. Buuu. Olen treenaillut aika vähän nyt viime aikoina, kun tuo uusi duuni ja pimeys on vetänyt aika hyvin mehut. Nyt on ryhdistäydyttävä, sillä pitäisi olla jossain rantakunnossa 26. päivä kun lähden Mexikoon (good luck with that).





Back to Top