Pages

Tuesday, 24 March 2015

Inspired by men.

Olen lukenut viime aikoina Facebookin COO:n Sheryl Sandbergin kirjaa Lean In. Kirjassa Sheryl käsittelee sitä miten naiset itse voivat vaikuttaa siihen, että etenevät urallaan. Erittäin avartavaa ja inspiroivaa luettavaa, suosittelen. Kirjassa Sheryl esittää paljon esimerkkejä omasta elämästään ja naisista ympärillään havainnollistaakseen, miten naiset eroavat miehistä ja miten voimme itse vaikuttaa siihen miten "korkealle" pääsemme. Olen ruvennut tarkkailemaan ympäristöäni vähän enemmän ja muutama hänen esittämänsä asia näkyy ympärillä ihan joka päivä. Moni "syytös" osui myös itseeni.

Hän toteaa muun muassa, että naisten sukupuolirooliin kuuluu olla empaattinen, ja siksi vahvaa ja kilpailuhenkistä naista kavahdetaan helpommin. Määrätietoinen, itsevarma nainen on ristiriidassa odotuksiin ja nostattaa siksi helposti punaista viittaa.

Samoin Sheryl aika osuvasti kuvailee sitä, miten naiset usein karttavat rintamalinjaan joutumista tai itsensä korottamista. Vaikka kompetenssia olisi enemmänkin kuin miehillä, jäämme helposti pois "framilta" ja toimimme taustavoimana ("kaiken takana on nainen"?). Suhtaudumme epäluuloisesti omiin kykyihimme. 

Monet naiset saattavat jo monta vuotta ennenkuin perheenlisäystä on tiedossakaan, hakeutua urallaan "turvalliselle" polulle, jotta ei lapsia saadessaan olisi liian vaativassa työssä. Loppujen lopuksi voi kuitenkin olla, että siinä vaiheessa kun lapsia tulee, olisi se huippuduuni ihan mahdollista sovittaa lapsen kanssa elämiseen. Pelkäämme etukäteen.

No, minähän Lean Inistä viisastuneena halusin tuoda esille oman taustani ja tuntemukseni. Vaikka varoittavana esimerkkinä jos ei muuta.

Olen ollut sellainen selvästi yli 9 keskiarvon oppilas, käynyt Suomen huippulukion (tässä vaiheessa SYK:läiset suuttuu), kirjoittanut 3 L:ää ja 3 E:tä, päässyt heti lukion jälkeen oikeustieteelliseen (Helsingissä - jos joku sitä keksii kysyä), valmistunut oikiksesta neljässä vuodessa 23-vuotiaana, vaikka olin joka ikisellä sitsillä ensimmäiset kolme vuotta ja muutenkin todella aktiivinen ainejärjestössämme (mm hallituksen jäsen ja emäntä), tehnyt sen jälkeen Hankenin kolmessa vuodessa (ja kyllä, niin kandi- kuin maisterin tutkinnon), ollut koko ajan töissä, viimeisenä vuonna tehnyt jopa kahta juristin osa-aikaista duunia ja suorittanut siinä ohella noin sata opintopistettä, liikkunut koko ajan 4-6 kertaa viikossa, juossut kaksi maratonia, minut on headhuntattu 25-vuotiaana yhteen Suomen parhaimpiin pääomasijoitusyhtiöihin, olen kirjoittanut blogia neljä vuotta sekä onnistunut pitämään yllä aktiivista sosiaalista elämää ja luomaan huomattavaa verkostoa. Nyt hengähdän! Kuitenkin mietin itsekseni, että olen varmaan jotenkin huijannut - kohta jään kiinni siitä, että olen ihan slacker. Mutta, minähän olen ihan itse päntännyt jokaisen kirjan, juossut jokaisen metrin, herännyt kuudelta ehtiäkseni tekemään kaikkea, kirjoittanut blogini ja molemmat kandini ja graduni.

Ensimmäinen kerta kun aktiivisesti muistan ajatelleeni omaa logiikkaani sillä lailla "Sheryl Sandbergmaisesti" oli kun loppuvuonna 2006 mietin mihin rooliin haen ainejärjestömme hallitukseen. Halusin talousvastaavaksi. Rooliin kuului mm koko ainejärjestön budjetointi, rahastoitujen varojen hallinnointi yhdessä vanhempien neuvonantajien kanssa, koko vuoden kirjanpito ja tilinpäätöksen laatiminen. Roolissa oli viimeksi ollut naispuolinen henkilö vuonna 1957 - 50 (!) vuotta aiemmin. Kun mietin, että miten kehtaan hakea talousvastaavaksi ja pärjäänkö ikinä roolissa, sanoin itselleni "Ei yksikään niistä 50 miehestä, jotka ovat olleet roolissa viimeisen 50 vuoden aikana, ole minua älykkäämpi. Ihan varmasti pärjäät." Ja kyllä pärjäsin! Lisäksi opin paljon enemmän kuin olisin oppinut muissa rooleissa. Se, ettei tuo kirjanpito nyt sinänsä vuoden jälkeen tuntunut unelma-ammatilta on sitten eri tarina, haha. 

Tämän luettuanne pidätte minua varmaan itserakkaana "lesona", mutta that's ok. Väittäisin, että moni mies kukkoilee minua lyhyemmälläkin ansiolistalla. Ja haastaan teitäkin listaamaan näitä asioita mustalla valkoiselle ja röyhistämään rintaanne. Kannattaa olla ylpeä siitä mitä on saanut aikaan ja tarttua rohkeasti haasteisiin, sillä epämukavuusalueella oppii paljon enemmän.

Minulla on eräs ystävä, joka on aivan superluokan ihminen. Hän tekee kaiken 120 prosenttisesti ja on pokannut kaikesta L:ää (gradut mukaan lukien), erikoismainintaa ja stipendiä. Hän on myös tulevaisuudessa varmasti yksi Suomen parhaista riidanratkaisujuristeista. Hänen työmoraalillaan en epäile asiaa hetkeäkään. Samalla hänkin on ollut todella aktiivinen ainejärjestössä ja muutenkin sosiaalisesti mukana kaikessa. Hänellä on aina aikaa auttaa ja tavata. Silti tämä nainen on maailman nöyrin, eikä koskaan korostaisi itseään. Millään tasolla. Arvostan sitä suuresti. Usein ne ihmiset, jotka korostavat itseään eniten, on niitä joilla ei loppujen lopuksi pahemmin ole näytettävää. 

Eräs asia, minkä myös olen huomannut on se, että naiset stressaavat paljon enemmän. Miehillä on kylmäverisemmät hermot. Uskon, että tämän takia monet miehet pärjäävät johtopaikoilla paremmin. Olen oikeasti sitä mieltä. Ihailen kyseistä piirrettä miehissä ja toivon, että itsekin opin vielä "coolimmaksi". Asiat kun harvemmin paranevat panikoimalla. It is what it is. Muistan esimerkiksi elävästi, kun aloitin asianajotoimistossa viime syksynä ja meillä oli megaluokan diili meneillään: minä menetin viikon yöunet murehtiessa ja stressatessa vain pientä osaa diilistä, kun vanha luokkakaverini - sattumoisin mies - hoiti pääosan diilistä ihan lehmän hermoilla. Ei mitään ongelmaa, hän oli kuin ei mitään. Vaikka mies varmasti hukkui töihin, hänellä oli aina aikaa auttaa minua ja höpistä jopa vähän paskaa kaupan päälle. Sanoin hänelle vielä diilin closingin jälkeen erikseen, että ihailin hänen rentoa tapaansa ja ammattimaista lähestymistä projektiin. Respect. Toivon, että voin itse vetää samalla rennolla tyylillä joku päivä.

Eli summa summarum, toivon kai, että naiset oppivat miehiltä yhtä sun toista. Ei kaikkea voi pistää heidän tai historian piikkiin.

Vielä pitää mainita, ettei kirjoituksen tarkoitus tietenkään ole vähätellä sitä aidosti sortavaa epäkohtaa, jota monet maailman naiset kohtaavat elämässään. Haluan lähinnä tökkiä vähän meidän länsimaalaisten naisten toimintatapoja. Olkaa rohkeita, naiset.



3 comments:

  1. Hyvin kirjotettu ja asiaa!

    ReplyDelete
  2. Hyvää asiaa! Go girl, juuri näin! V

    ReplyDelete


Back to Top