Pages

Wednesday, 22 April 2015

Kiitoksen voima

Heräsin aamulla kuudelta ja kävin salilla. Siellä rupesi väsyttämään ja jotenkin ärsyttämään. Mietin miksi oikein ohjelmoin aina päiväni niin täyteen ja miksen vaan jäänyt nukkumaan. Lähdin sieltä taas pienessä kiireessä taksilla asiakkaan luo kampanjapalaveriin ja ajattelin, että facetime-soitan samalla Turistille purkaakseni vähän huonoa mieltä. Avasin meilini ja niiden 16 yöllä tulleen meilin seassa oli yksi joka sai hymyn nousemaan huulille. Asiakas totesi meilinsä päätteeksi, että olen tehnyt hyvää työtä ja, ettei he eikä Dingle pärjäisi ilman minua. Tuntui kuin koko taksi täyttyi auringolla ja kaikki murheeni oli sen siliän tien.

Niin. Kiitoksen voimaa ei koskaan kannata aliarvioida.

Olenkin jo kauan sitten huomannut sen, ja tehnyt päätöksen, että missä asemassa ikinä eläessäni olen, kiitän muita ihmisiä siitä mitä he tekevät. Maksoin siitä tai en. Se on sillanrakentamisen ja palkitsemisen kustannustehokkain työkalu.

Ja niin, kiitos, että eksyit tänne. Nyt lähden kiitollisena Codexin kevätillalliselle kasan muiden juristien kanssa.


Monday, 20 April 2015

Finland vs USA

Rosebowl 2015 - Kaliforniassa

Kun nyt innostuin miettimään kansallista lannistuskulttuuriamme, niin on muitakin eroja, jotka ovat joko pistäneet silmään tai hyppineet silmille transatlanttisissa kokemuksissani.

Ensinnäkin tietysti sosiaalisuus. Tunnetusti jenkeissä aivan eri luokkaa kuin pohjoisessa nurkassamme. Riippuu tietenkin vähän ihmisestä, mutta aika pokkana voi yleistää, että täällä se sosiaalisuus on sitä, että katsotaan vastaantulijan kenkiin omiensa sijaan. 

Pohjoismaissa (huomasimme tämän selvästi myös Norjassa) ihmiset ovat töykeämpiä. Muita ei huomioida samalla tavalla kuin jenkeissä. Esimerkiksi hississä tai ratikassa porukka tunkee törkeästi sisään antamatta ulos pyrkivien tulla ensiksi rauhassa ulos. Oma nenä on suurin mittana sille miten pitkälle nähdään. Asiaskaspalvelukin on ihan eri luokkaa. Ehkä provikka-/tippiperusteisempi palkka voisi olla ratkaisu täälläkin...Mitä olette mieltä?

Herrasmieseleet. Suomessa varsinkaan nuoret miehet eivät avaa ovia naisille tai anna meidän mennä ensiksi sisään. Se jotenkin ärsyttää minua. Oppina tänne eksyneille miespuolisille: pienet eleet merkitsee yllättävän paljon! Tässä muuten todettakoon, että jo suomenruotsalaiset miehet ovat paljon kohteliaampia. Ankkalammessa on kasvatus paremmassa kunnossa. Mutta palatakseni tähän, jenkeissä tarjoudutaan apuun ja esim. autetaan kassien kanssa jos on tuskautuneen näköinen. Täällä? Not so much.

Jenkit ovat analyyttisempiä, syvällisempiä ja ennenkaikkea dramaattisempia. Olin aina luullut, että tosi tv -sarjoissa esiintyvät jenkit ovat niin feikkejä, kun jeesustelivat ja analysoivat parisuhdeasioita tuntikausia. Mutta he ovat oikeasti sellaisia. Miehetkin puivat jotain pikkuriitoja pari viikkoa. Itseäni vähän ärsyttää kyseinen ylidramaattisuus, joka meillä koetaan lähinnä pissistelyksi. 

Tunteista ja isänmaasta puhutaan enemmän kuin täällä. Minua lähinnä huvittaisi jos joku huutelisi ympäri maailmaa Jumala siunatkoon Suomea ja pitäisi Suomen lippua autossa, ovissa ja pihoissa.
Meillä isänmaallisuus on pinnalla lähinnä 6.12. Itsenäisyyspäivä -karkelointi on myös aika eri tasoa kuin täällä. Suomessa muistellaan sodassa kaatuneita ja tunnelma on hiljaisen harras. Siellä ammutaan raketteja ja grillataan.

Urheilu on juurtunut jokaisen elämään. Se on läsnä kaikissa arkisissa keskusteuissa ja ajanvietteenä matsit ovat parhautta. Naisetkin tietävät kaiken pelaajista ja matsien lopputuloksista. Itse olen kuin kysymysmerkki niissä tilanteissa. Myös alkoholin nauttiminen peleissä on paljon vapaampaa. Katsomoon kuuluu olut ja hotdog.

Ulkona syöminen. Ihmiset syövät ulkona monta kertaa viikossa - monet eivät kokkaa koskaan.

Ja viimeiseksi suosikkini: mani/pedit! Saa ravata hoidoissa hyvällä omalla tunnolla vaikka viikottain. Hoidot ovat sosiaalinen tapahtuma, jossa puidaan kaikki juoruista ihmissuhdeongelmiin. Monien äiti-tytär parien harrastus.

Tässä nyt muutama poiminto, jotka koen selviksi eroiksi Suomeen verrattuna. Oletteko huomanneet muuta?


Kaliforniassa palelemassa, Rosebowl 2015




  













Saturday, 18 April 2015

Hei, me osataankin synkistellä!

Älä nuolaise ennenkuin tipahtaa.

Jolla onni on, se onnen kätkeköön.

Itku pitkästä ilosta.

Ylpeys käy lankeemuksen edellä.


Tuttuja elämänohjeita varmaan monelle meistä. Suomalaisista. Ongelmahan on se, että kun on elänyt kulttuurissa, joka synkistellen kieltää onnen, ylpeyden, korkeiden tavoitteiden asettamisen ja ilon, niin eihän siinä mitään varsinaisia menestystarinoita luoda. Onko oikeasti niin, että me maksamme mieluummin 50 euroa siitä, ettei naapuri saisi 100 euroa? Onko jonkun muun menestys itseltä pois? Vai voiko nämä kauheudet, kuten onnistumisen ilo, peräti luoda postiivista kierrettä, kansallista ylpeyttä ja inspiraatiota pyrkiä eteenpäin - joskus jopa riskillä? Konkurssikin on halveksittu todiste hävyttömyydestä ja tyhmyydestä. Eikö se pikemminkin ole todiste rohkeudesta lähteä yrittämään ja pyrkimyksestä oikeasti tehdä jotain. Sen sijaan että olisi huudellut sohvalta kansakunnan rappiosta ja yhteiskunnan totaalisesta mätääntymisestä ja luokkaeroista? Niin. 

Kun olen tässä reilun vuoden päivät saanut todistaa amerikkalaista elämänasennetta niin vähän kateeksi käy. Ne amerikkalaisen unelman helmoissa kasvaneet tyypithän oikeasti luulee itsestään jotain! Ne elvistelee menestyksellään ja uskovat onnistuvansa. Ja se positiivisuus...kaikessa. Ai että kuinka kismittää, kun itse seisoo lähtölinjalla ja maalailee kaikki inhorealistisimmatkin kauhuskenaariot päässään, ettei varmasti uskalla heittäytyä tai tehdä mitään pelkän toivon varassa, ja toinen on jo puolivälissä juoksua. Huonommilla varusteilla kuin minä. Niin. 

Mutta enhän nyt ikimaailmassa tietenkään myöntäisi, että tuollainen täysin harhaluuloinen utopistinen ajattelu mitenkään olisi oikea keino tai loisi mitään hyvää kenellekään. Ei. Leuka alas ja kohti uusia pettymyksiä.










Wednesday, 8 April 2015

Jäänainen

Back in business. Mukavat 68 lukematonta meiliä yhden päivän loman jälkeen. Mutta nyt taas vauhdissa kiinni.

Norja oli kaiken kaikkaan positiivinen yllätys.  Eikä edes niin kallis kuin olin kaikista kauhutarinoista päätellyt. Eräskin kaverini oli maksanut kahdesta kahvista ja leivoksesta 40 (!) euroa. Tosin maaseutu on varmaan Osloa halvempi. Norja on pullollaan mielettömiä maisemia, ja pienet vuoristokylät on sympaattisen näköisiä. Junamatka taasen oli loistava idea, sillä siinä sai tehokkaan pikakatsauksen maasta. Hiihtoreissut kannattaa tosin varata ajoissa, ainakin Pääsiäinen oli täysin buukattu kaikissa suurimmissa hiihtokeskuksissa.

Yllätyin kuinka lähellä kieli on ruotsia, ymmärsin melkein kaiken mitä norjalaiset puhuivat. Tosin kun yritin vääntää suomenruotsia sellaisella kivalla itseloihtimallani iloisella norjalaisaksentilla, he eivät kyllä tajunneet mitään. Kuulostin varmaan heidän korviin siltä, että after skissä oli nautittu yksi liikaa. Emmekä muuten käyneet after skissa kuin kerran. Eniten naurattaa kuitenkin jenkin ääntämisesitykset. Voitte vain kuvitella miltä sanat Myrkdalen, Hafjell ja hyggelig kuulostaa amerikkalaisaksentilla. Myös suomen- ja ruotsinkielen sanat kuten pulkkamäki, lumiukko, gummistövel, snö ja smörgås saavat vedet valumaan silmistä. 

Anyways, lähden ilomielin Norjaan uudelleen joskus. Jostakin syystä nämä naapurimaat vaan aina jäävät paitsioon reissuja suunnitellessa. Esimerkiksi Pietari olisi varsinkin nyt halvan ruplan aikaan loistava pidennetyn viikonlopun kohde. 


Ja niin, kävi muuten ilmi, että Turisti sai välilevyn pullistuman, eli olin kenties vähän turhan kriittinen sen kipuvalituksen suhteen. Jep, helvetissä on varmaan ikioma paikka varattuna allekirjoittaneelle. 








Sunday, 5 April 2015

Skiing in Norway.





Hilsen fra Norge!
Norja on yllättänyt positiivisesti tähän mennessä. Oslo vaikutti sillä pikakatsannolla, jonka kerkesin saamaan, kauniilta kaupungilta. Ihmisiä siellä ei tosin ollut paljon yhtään, sillä koko kaupunki oli lähtenyt hiihtämään Pääsiäiseksi. Kävimme torstaina syömässä mereneläviä Ondassa, joka sijaitsee aivan meren äärellä. Maisemat ja auringonlasku Tjuvholmenista oli kaunista, mutta syömäni seafood platter vuoren jälkeen, en tarvitse mitään merestä vähään aikaan. 

Perjantaina lähdimme pitkän aamiaisen jälkeen junalla Oslosta Voss -nimiseen kylään. Juna oli Oslo - Bergen reitti, jota kehutaan erääksi maailman kauneimmista junareiteistä. Väittämä ei ole ihan tuulesta temmattu, kauniit vuori-, fjord- ja jokimaisemat pisti silmät pyöreiksi. Otimmekin paljon makeita videoita. Kuvia oli vähän hankalampi ottaa, sillä kaikissa heijastui lasi. 5,5 tunnin junamatkan jälkeen saavuimme Vossiin, mistä otimme taksin Myrkdaleniin (missasimme viimeisen bussin, mikä tuli melkoisen kalliiksi).

Myrkdalen on pieni hiihtokeskus, joka on aika perhekeskittynyt. Mutta sopii meille, sillä halusimme lähinnä rentouttavan hiljaiseloon menevän Pääsiäisen. Täällä ei myöskään tarvitse jonottaa mihinkään, ihmisiä on juuri sopivasti. Sanoisin, että Norja on Suomessa ehdottomasti aliarvostettu hiihtokohteena. Tulen tänne varmasti uudelleen! 

Eilen kävimme laskettelemassa - minä ensimmäistä kertaa melkein 20 vuoteen. Keli oli mitä loistavin, joten päivä oli osaltani onnistunut heti aamulla kun näin auringonsäteet. Laskettelukin sujui super hyvin. Olin itsekin ihan ällikällä lyöty. En tajua miksi olen haaskannut viimeiset 10 vuotta lumilautailuun, joka on paljon vaikeampaa. 

Turistiin verrattuna olen kuitenkin ihan noviisi, Coloradon valtavissa hiihtokeskuksissa kasvanut entinen kilpalaskettelija meni omia reittejään ja ehkä noin viisinkertaisella vauhdilla. 
Täälllä on kuitenkin todella hyvät puitteet omiin seikkailuihin, sillä mäissä ei ole sivuilla yhtään puita, vaan kaikki on avonaista laskettelualuetta. Jos haluaa vaikeampaa, menee vain aurattujen alueiden ulkopuolellta tai vaeltaa sukset olalla korkeammille huipuille. Ironista on se, että kuunneltuani puolet päivästä sitä miten hyvä laskettelija hän on (jenkkimäistä nöyryyttä) Turisti onnistui nyrjäyttämään selkänsä eilen eikä pysty nyt laskettelemaan (eikä melkein liikkumaan). Äidillisenä ihmisenä sanoin vain että "carma is a bitch" ja menen kohta yksin mäkeen. Tough love. Mikä nyt tietysti on tylsää. Toivottavasti sankari paranee kohta. Mäkeen, mars!


Oslo by night

Bergen train

Ihania vuorimaisemia junasta.
Näkymät huoneesta. Loveeee

Pose

In action




Selfie?




Happy after skiers


Cool.

Wednesday, 1 April 2015

Pääsiäinen tulee, minä lähden.


God kveld!

Edessä muutama päivä lomaa, jee! Ei niin, että olisin kerennyt lainkaan tätä odottaa, sillä päivät ovat laukanneet ohi. En voi ymmärtää, että nyt on jo Pääsiäinen ja tämän jälkeen ei mene kuin yskähdys Vappuun ja toinen yskähdys kesään. 

Osaako kukaan arvata kuvan perusteella minne olen lähdössä huomenna?

Lähden itse asiassa ensimmäistä kertaa elämässäni niinkin eksoottiseen paikkaan kuin Norja. Maa, jossa öljy- ja lohirahat virtaa ja joka on autuaana EMU:n ja EU:n ulkopuolella. Eipä ole tarvinnut autella toisia mäessä. Anyways, lennän huomenna töiden jälkeen Osloon, jossa yövymme ja suuntaamme heti aamulla junalla länsirannikolle Vossiin. Tai no tarkemmin ottaen Myrkdalen on päämäärämme. Ajatus on lasketella, ja ennen kaikkea nauttia rauhasta ja luonnosta. Eniten odotan kuitenkin sitä että saisin nukkua pitkään. 

Olen lumilautaillut varmaan 11-vuotiaasta asti, mutta koska olen suoraan sanottuna todella arka ja surkea siinä niin haluan kokeilla laskettelua taas. Olen sitten siellä lastenmäessä koko kolme päivää....hmm..onkohan sielläkin after ski?  

Tässähän on nyt myös se pieni probleema, että kun laukku on tuossa lattialla puoli tyhjänä, minä istun ja bloggaan ja katson Huippumalli haussa puolella silmällä. Pakkaaminen on vastenmielistä puuhaa. Näin se vain on.

No mutta huomenna tähän aikaan istun meren äärellä upeassa seafood-ravintolassa ja saan rojahtaa viiden tähden hotellisänkyyn. Not bad. Hyvää Pääsiäistä, yritämme ottaa kivoja kuvia, joita voisin latailla välillä tänne. Jos siis selviän lastenrinteestä. 

[Kuva lainattu täältä]




Back to Top