Pages

Wednesday, 24 June 2015

Mietelmiä rakkaudesta

Tuttavapiirissäni on viime vuosina ollut useampi tapaus, jossa todella pitkään yhdessä ollut pariskunta päätyy nyt eroon. Jotkut ovat olleet naimisissakin vähän aikaa, mutta eronneet vain vuoden parin avioliittovuoden jälkeen. Kolikon toisella puolen on myös monta tuttua, jotka ovat seurustelleet ihan taaperoista asti ja, jotka elävät vieläkin (ainakin ulkopuolisen silmissä) parisuhdeonnen kuplassa. 

Joku mainitsi minulle, ettei sitoutumista jonka on tehnyt alle 23-vuotiaana voi ottaa vakavissaan. Onko näin?

Olen itse aidosti tyytyväinen siihen, etten ole nuorena sitoutunut mihinkään. Olen elänyt elämää täysillä. Olen ollut ihastunut monta kertaa ja murtanut sydämeni kerran todella pahasti ja sen jälkeen pienesti monen monta kertaa. Olen oppinut arvostamaan itseäni ja elämää ilman ketään "toista". Olen myös oppinut kovettamaan itseni, jotta mikään ei mukamas koskisi. Olen rakentanut kuoren ja toimintatavan, jossa menen aina hyökkäys edellä. Jos koen, että välitän jostakin aidosti, pelkään että minua loukataan ja asenteeni on jo heti alussa se, että minäpä näytän, että olen kova kuin kivi. Näytänpä, että olen itseriittoinen, välinpitämätön, ei-ketään-tarvitseva yksilö, jolle miehet on pelinappuloita. Monta kertaa olen pilannut jutut alusta alkaen ihan omalla pelkurimaisella toiminnallani. Odotukseni ja pelkoni ovat toteuttaneet itseään. Ja minähän olen pelkuri. Pelkään niin paljon että minulta vedetään matto jalkojen alta, etten koskaan uskalla näyttää tunteitani. Niinkuin PMMP laulaa: "eka poikaystävä jätti, toinen piti siskosta liikaa, kolmas oli kauhean nätti - parempi on jättää kuin luottaa."

Olen kuitenkin monta kertaa miettinyt sitä, että en varmasti tämän ikäisenä haluaisi samantyyppistä kumppania kuin parikymppisenä (tai vielä nuorempana!). Ja tiedostan toki samalla, että olen heittänyt monta "helmeä" mäkeen, koska en vain ole pystynyt hyväksymään suhdetta, joka toimisi. Olen hakenut suuria tunteita ja draamaa.

Eräs ystäväni kuvaili monen vuoden seurustelun ja vuoden avioliiton jälkeen, että tapasi vasta nyt uuden miehen - kolmannen osapuolen - jonka kanssa tuntee jotain sellaista mitä ei ole koskaan tuntenut aiemmin. Hän ei vain koskaan ollut tajunnut, että sellaista voisi olla. Ehkä se oikea on siis olemassa. Ja ehkä sen sitten ihan oikeasti vain tietää, ja kaikki järki lentää ikkunasta? Onko The Kumppanin löytäminen järkeä vai sattumaa? Ja onko toisaalta niin, että on olemassa yhtä monta erilaista rakkaustarinaa, kuin on pariskuntaa? Eli voiko jotkut vain loogisesti päätellä suhteensa ja tulevaisuutensa ja toiset rakastua tahtomattaan silmittömästi?

Onko teillä kokemuksia ja/tai näkemyksiä?



Ja hyvää vähän toisenlaisiin tunnelmiin nojautuvaa biisiä loppuun: Drake feat Rick Ross - Hold On Were Going Home (Remix)

Sunday, 21 June 2015

Villiä Wienissä



Hejsan!
Ne jotka seuraavat minua muilla kanavilla (Instagramissa ja Snapchatissa nimellä jasm11na) kenties äkkäsivät, että vietin Juhannuksen Wienissä. Otettiin tiistaina äkkilähdöt tuon kotimaan sääennusteen ollessa kuin tiskirätti naamaan. Enkä kadu pätkääkään.

Wien oli itselleni uusi tuttavuus ja rakastuin ensi silmäyksellä. Pidän koristelluista, kuninkaallista valtaa ja loistoa uhkuvista rakennuksista älyttömästi. Reissu oli todellista silmänruokaa. Ja ruokaa. Tuli vedettyä valkoista höttöleipää kiitettävä määrä ja sen päälle makkaraa, wiener schnitzeliä, leivoksia ja pastaa. Olo on kuin prinsessalla haha. Kävin tuossa lenkillä äsken mutta fat chance, että synnit olisi unholassa. Aika zenillä meni reissu muuten. Käppäiltiin siskon kapteenimaisella otteella päivät pitkät ja ihailtiin alueita. Pehkuissa oltiin viimeistään puolilta öin joka ilta. Teki erittäin hyvää viime aikojen univaikeuksien kannalta, joten en valita.

Pääsin myös vihdoinkin kuuntelemaan Vivaldin Neljää vuodenaikaa. Rakastan teosta ja olen jo kauan yrittänyt bongailla konserttia Helsingissä, mutta ei ole tullut vastaan. Nyt käytiin kuitenkin Karlskirchenissä kuuntelemassa pientä orkesteria ja musiikki oli aivan ihanaa. Istuimme ensimmäisellä rivillä ja olin ihan haltioitunut. Kylmät väreet vaan juoksi.

Anyways tässä lyhyt kuvaus, voin kertoa enemmän detaljeja myöhemmin. Toivottavasti teilläkin on ollut yhtä mahtava Juhannus! Sää vissiin osoittautui paremmaksi kuin pelkäsin?
Buenas noches babes.


Just tuollaisen talon minäkin haluan. How hard can it be?!


Friday, 12 June 2015

Remonttireiskan paluu

Kello on 4.18. En saa enää unta. Vedin vain puolikkaan unilääkkeen eilen. Kaduttaa tässä vaiheessa. Mutta nyt asialle ei voi enää mitään. Mitäs muuta sitä voisi tehdä kuin antaa tajunnanvirran laskeutua Bloggeriin?

Kello 7.30 tänne tulee remppamies purkamaan keittiöni ja viikonlopun aikana on tarkoitus maalata keittiön seinät. Ensi viikolla asennetaan uudet kalusteet. En ole ottanut tästä oikein mitään stressiä itselleni vaan purin eilen tavarani kaikista keittiön kaapeista  toiseen huoneeseen ja kohta tyhjennän vielä jääkaapissa olevat tavarat johonkin. Maalaustarvikkeet ovat jossain yläkomerossa ja pitäisi tarkistaa mikäli telan sudit ovat enää edes käyttökunnossa. Vanhassa maalipurkissa on ehkä 4 dl jäljellä. Ei hajuakaan riittääkö se. Pitänee hipsiä Ruoholahden K-Rautaan lauantaiaamun iloksi. Meikäläisen remppaaminen on aina aika ad hoc -tyyppistä, erikoisiin ratkaisukeinoihin nojautuvaa. Lopputulos aina 100 % epävarmaa. Työhön liittyy myös ajoittainen lattialla istuen suoritettu turhautunut parkuminen.

Sille pikku pikku detaljille, että pitäisi elää ilman keittiötä viisi päivää en myöskään ole uhrannut ajatuksen poikasta. Kyllä se siitä. Huominen on huomenna.

Bilebiiseistä puheen ollen, meillä on tänään Dinglen Content Day kahdesta eteenpäin, joten aamupäivällä pitää kirittää koko päivän työt. Sitten lähdemmekin Lonnaan ja vähän seeglaamaan. Teemana on Dinglers of the Caribbean. Jack Sparrow on osaltani nähty muutama vuosi takaperin Halloween -asuna, joten nyt keksin pikainnovaationa "venäläisen yacht -hengailijan with a twist of pimp". You're going to love her. Kolme sanaa: bling, bling, bling. Laitetaan tuloskuvia huomisen puolella. Jos selviän maalaustöistäni baksmälla -hengessä. Niin, enkä kuole merisairauteen. Onneksi minulla on jemmassa raskauspahoinvointiin auttavia rannekkeita...funny story behind that one.

Oikein rattoisaa viikonloppua itse kullekin.



Wednesday, 10 June 2015

Live fast and..?



Olen vähän erikoisessa tilanteessa.

En ole tosiaan nukkunut kunnolla neljään viikkoon, mikä on siis itselleni todella epätyypillistä. Olen elänyt aika kovalla tahdilla monta vuotta (ajoittain enemmän ajoittain vähemmän, mutta perustahti on aika aktiivinen). Olen silmät ristissä mutta levoton. Huomaan, että olen hajamielinen ja fokus on heikentynyt. Kun pää laskeutuu tyynylle illalla, ajatukset juoksevat. Tai sitten nukahdan, mutta herään aamuyöllä ja mieli alkaa laukkaamaan, hermostun ja haluan mennä treenaamaan. Mutta, kun nousen ylös olen ihan poikki. Pari kertaa olen romahtanut takaisin sänkyyn. En kuitenkaan malta jäädä siihen pyörimään, kun uni ei kuitenkaan tule. Pelottaa ajatus siitä, ettei ole mitään tekemistä.

Lääkäri ja psykologi sanovat, että nyt pitää hiljentää tahtia. Kun on henkistä painetta niin fyysistä painetta pitäisi kuulemma vähentää. Itse taas olen ajatellut, että jos kerran ei väsytä niin vedetään sitten kaikki ilo irti. Pointti on kuitenkin se, että joko hiljennän nyt tahtia tai sitten mennään jossain vaiheessa, ei välttämättä vasta kuin vuosien päästä, mutta jossain vaiheessa, yli reunan.

Ja tiedostan, että nyt kroppa on alkanut pistämään vastaan. On mennyt kauan lujaa, mutta hyvä kunto ja nuori ikä on pitänyt pinnalla. Olen aina pystynyt nukkumaan ihan hyvin ja olenkin ollut tarkka yöunistani. Yhtäkkiä se kunnon kolmas peruspilari, eli uni, alkaa pettämään.

Mitään todella tavallisesta poikkeavaa ei kuitenkaan ole tapahtunut. Onhan sitä viime aikoina kertynyt vähän enemmän mietittävää kuin aiemmin. On aivan uusi ura, joka vaatinut totuttelemista ja pakottanut miettimään identiteettiä uusiksi, ongelmia vuokralaisen kanssa, keittiöremonttia, muuttopohdintaa, perhejuttuja, stressaava parisuhde (nyt entinen), monta uutta ystävää ja paljon juhlia/eventejä.

Yli viikon treenitaukoa ei valehtelematta ole ollut varmaan kolmeen vuoteen. Kun käsi murtui, juoksin lenkit ja joogailin käsi kipsissä. Lääkäri ja psykologi sanoivat, etten saisi nyt liikkua kovalla tempolla. Se tulee olemaan ongelma. Ainut mitä voin tehdä on, että siirrän muutamat treenit hot joogaksi. Mutta en kyllä millään pysty olemaan treenaamatta edes tätä viikkoa loppuun. Tiedän, että se on vähän pakonomaista, mutta mutta...

Sain eilen nukahtamislääkettä ja se kyllä löi tajun kankaalle kymmenen jälkeen. Heräsin kuitenkin taas viideltä. Päätin kirjoittaa tänne näitä juttuja auki. Ehkä se auttaa. Onko muilla kokemuksia tällaisesta?

Sunday, 7 June 2015

Chilli grilli

Tämä kaunis päivä on vietetty ulkoillen. Ensiksi parin tunnin kävely Seurasaareen ja sitten parin tunnin pyörällä cruisiminen Munkka/Lehtisaari/Espoo akselilla. Letkeä pyöräily kaverin kanssa on muuten yllättävän hauskaa. Voi juoruta ja terapioida yhdessä samalla. Pitää mennä useamminkin. Nyt yritän pakottaa itseni köllimään ja laiskottelemaan loppuillan. Kahtellaan miten menee.

Tässä vähän lugnimpaa sunnuntaimusaa sitä kaipaaville. Sopii juurikin cruisimiseen.




Chillax, peeps!


Saturday, 6 June 2015

Tunnelisssa

video


Vein eilen nuoremmat kollegat tutustumaan Mummotunnelin villiin maailmaan. Tytöt ei ihan aluksi lämmeneet, mutta kyllä se siitä sitten lähti. Livebändi vain lopetti ihan liian aikaisin! Ja nykyään sinne pitää maksaa 10 euroa sisälle. Annat var det förr.

Yllä hiaaaano snapstoryni illan kulusta. Enjoy! Nyt lähden nauttimaan auringosta.

Ihanaa ja rentouttavaa lauantaita teille kaikille!

Friday, 5 June 2015

Suorittamisen perusteet



Kello on 5 ja olen ollut hereillä jo tunnin. Viime aikojen aamuyöllä heräily johtuu siitä, että mennään ylikierroksilla. Mieli ei lepää oikein enää yölläkään ja uni on kevyttä. Saan ensi viikolla kolmeksi vuorokaudeksi mittarit, jotka mittaavat unta, palautumista, sykettä jne. Mielenkiinnolla odotan, että miltä numerot näyttää.

Ongelmahan on se, että ihannoin suorittamista ja kovaa tahtia. En ole perfektionisti siinä mielessä, että viilaisin yhtä asiaa 110 %. Ei, kun muut tekevät sen yhden asian kunnolla, minä suoritan 20 asiaa 85 prosenttisesti. Elämäni on kontrolloitua siinä määrin, että aamuisin on herättävä aikaisin treenaamaan ja treenimääriä on viikon aikana kerryttävä ainakin viisi, hyvä omatunto tulee vasta kun niitä on kertyy kuusi. Tämän päälle on käveltävä mahdollisimman paljon. Ihanteellisesti nopeatempoisen työpäivän jälkeen tulee levoton olo jos ei ole mitään tekemistä. On pakko mennä ainakin kävelylle, hoitaa asioita - mieluiten tavata ystäviä.

On pidettävä yllä mahdollisimman paljon sosiaalisia suhteita ja networkattava. Pitää kävellä korkeimmissa koroissa, sillä muuten olen pelkkä normi pätkä. Haluan olla omnipotentti renesanssi-ihminen, joka on fiksu, hauska, rento, urheilullinen, kurinalainen ja sosiaalinen. Henkilökohtainen mottoni on, että jos haluaa pidemmälle kuin muut on tehtävä erilailla kuin muut (=enemmän kuin muut).

Olen jäänyt koukkuun siihen, että ihmiset kehuvat minua über ihmiseksi, suorittajaksi. Olen saanut päähäni, että jos haluan menestyä on herättävä kukonlaulun aikaan ja käytävä lenkillä, tiedettävä vähän kaikkea kaikesta, juostava maratoneja ja tykitettävä muutenkin mahdollisimman paljon. Sellaisia menestyvät ihmiset ovat.

Vaikka olisi lauantaiaamu, en koskaan jää pötköttämään sänkyyn. Heti on juotava kahvit ja suunnattava salille. Muut asiat mieluiten järjestetään sen mukaan, että salilla ehtii olla ainakin pari tuntia. Ärsyttää jos joku estää tekemisen meiningin. Mikäli tukkaa koskee, mennään pitkälle kävelylle. Ei tule niitä päiviä, että loikoillaan sohvalla koko päivä. Hyi hitto kuinka ahdistava ajatus, ettei suorittaisi päivän aikana mitään. Voin kyllä loikoilla auringossa monta tuntia kuunnellen musiikkia ja lukien. Mutta se on sitten varattu kalenteriin erikseen. Siihen on buukattu aika. Plus, että rusketuksesta tulee paremman näköiseksi.

Vaikka nyt tajuan, että pitäisi vähän rentoutua, en pysty. Inhottaa ajatus siitä, että pitää laiskotella.

Mitenköhän sen viikonloppunsa täyttäisi? Nyt kuitenkin suuntaan tunnin aamulenkille.


Back to Top