Pages

Saturday, 29 August 2015

Omena ja puu.

Keräsin tuossa itsekseni mustaherukoita ja pohdiskelin sitä miten lapsuus on vaikuttanut siihen minkälainen ihminen olen ja mistä olen vanhemmilleni noin kasvatuksen osalta kiitollinen.

Olen monta kertaa miettinyt, että olen erityisen kiitollinen siitä, että minua on pienestä pitäen opetettu tekemään töitä. Minä ja siskoni jouduimme yleensä kesälomalla tekemään joka päivä "päivän työn". Päivän työ oli yleensä joku fyysinen askare, kuten marjojen keruu, halkojen kantaminen tms. Vähän vanhempana (13 vuotta täyttäneenä) tein kesäisin landella kylässämme sijaitsevassa kyläkaupassa töitä melkein täyspäiväisesti.

Muistan kuinka kismitti silloin, kun kaverit pörräili veneillään, tekivät kaikkea hauskaa ja itse olin peppu pystyssä mansikkamaalla tai kyläkaupassa töissä. Kun taas olimme koulussa piti aina perjantaisin siivota asunto viikonlopuksi ennenkuin vanhempani tulivat kotiin. Pesimme lattiat, siivosimme keittiön ja kylppärit. Yleisestikin vallitsi semmoinen "ensin työ, sitten huvit" -periaate. Askareista tietenkin palkittiin aina (ehkä vähän liiankin) hyvin, eli mistään varsinaisesta riistosta ei ollut kyse haha.

Lapsena meitä opetettiin ehkä karrikoidusti sanoen "välttelemään" poikia ja panostamaan opiskeluun. Numerot olivat hyviä ja kiitettävistä sai aina palkkiota. Naurankin äidille, että ei kannata nyt yhtään voivotella, että nurkassa pyörii 29-vuotias nuorena tuplamaisteriksi valmistunut sinkkutytär. Tässä vaiheessa voikin sitten keskittyä enemmän niihin poikiin.

Meitä on myös kannustettu hoitamaan omia asioita nuoresta asti. Kun piti ostaa poni, soittelimme siskoni kanssa kaksisteen (minä 10-vuotiaana ja siskoni 8-vuotiaana) Keltainen Pörssi -lehden ilmoituksia läpi. On siinä hevosmyyjät olleet mietteissään kun puhelimen päässä pieni ääni kyseli kimittäen, että mitä ponin kanssa saa kaupan päälle, onko se kiltti ja voiko tulla katsomaan. Meitä on myös opetettu miettimään raha-asioita ja liiketoimintaa. Jos jotain piti tehdä, ei "en mä osaa" toiminut koskaan vastauksena. "Nyt sitten opetellaan" lensi nimittäin bumerangina takaisin. Meitä on opetettu tekemään myös ns "miesten" töitä - tai pikemminkin, meitä ei ole nähty epäkelpoiseksi tekemään asioita, vain koska olemme naisia.

Meitä on pienestä asti kehoitettu liikkumaan ja viettämään aikaa ulkona. Ruskettuminen on myös ollut kova sana. Kävimme yhdessä usein pitkillä kävelyillä ja puhuimme "päivän liikuntasuorituksista".

Meillä on aina naurettu aika paljon. Kipeätkin asiat hoidetaan huumorilla ja toisillemme pottuilu on jokapäiväistä.

Uskon, että juuri nämä asiat on tehneet minusta toimeliaan tyypin joka saa asioita aikaan. En kovinkaan paljon välitä ihmisistä jotka ovat laiskoja ja saamattomia. Kutsun heitä yleensä ns "säkeiksi". Uskon, että pystyn tekemään melkein mitä vain miehet tekee, enkä pelkää haasteita liikaa. Meni syteen tai saveen. Rakastan liikuntaa ja kävelemistä. Ja auringonottoa (jos se vielä voi olla jollekulle epäselvää). En pystyisi viettämään päivää sohvalla makaillen. Olen yleisesti kovin suorituskeskeinen. En ehkä osaa jutella vaikeista asioista, mutta pystyn nauramaan niille. Elämä ei ole liian vakavaa.

En sano, että nämä arvot, joita olen saanut on universaalisti parhaimmat mitä lapsi voi saada. Mutta itse olen niihin erittäin tyytyväinen. Mikä lapsena tuntui katkeralta on monta kertaa saanut aikuisena minulta kiitosta. Toivon, että voin viedä noita asioita joskus eteenpäin omille jälkipolville.


Friday, 28 August 2015

Trust me, I used to be a lawyer.

Huomaa selvästi, että markkinat ovat lähteneet käyntiin. Tällä viikolla on tehty kaksi päivää asiakaskuvauksia Allerin studiossa sekä lähetetty offereita moneen eri suuntaan. Varsinkin videotuotanto on kovassa nosteessa. Asiakasyritykset kommunikoi mielellään videolla tuotteistaan, yhtiöstään, ihmisistään ja brändistään. Mutta mikäs siinä, mielestäni on super hauskaa koordinoida tuotantoa ja päästä mukaan on set. Tuossa tiistaina mietin valkoisen hohtavassa studiossa kameran takana, että vitsi on oikeasti makeeta, että saa rahaa siitä, että tekee tällaista hommaa. Siis ei kyllä houkuttaisi istua mieluummin 8 tuntia hinkkaamassa jotain sopimustekstiä. Vaikka niitäkin olen saanut tehdä tällä viikolla (esiintymissopimuksia malleille hehe, mutta sopimus yhtä kaikki). Tietysti tulee niitä päiviä, että suren sitä statusta jonka tavallaan ehkä menettää kun ei toimi varsinaisena juristina. Olen varmaan jotenkin jumiutunut siihen, miten hyvältä "minä olen juristi" kuulostaa. Muut ehkä pitävät ammattia lähinnä pellenä haha. Mitä olette mieltä? Kun sanoo olevansa juristi niin siinä luo heti tietyn mielikuvan itsestään. But maybe I'm wrong.

Ehkä parasta on sanoa, että joo olen juristi mutta työ on niin tylsää, että piti vaihtaa digimarkkinointiin. Ja vaikka juridiikka alana ja lakimiehen hommat eivät koskaan vähene, niin digimarkkinointi on aika kovassa nousussa. Joku joskus sanoi, että kannattaa mieluummin mennä töihin pienen lafkaan joka on nousukiidossa kuin jo isoon vakaaseen taloon (khrm, Nokia.). Ja onhan se tavallaan totta. Kehittyvässä kasvuyrityksessä on isommat mahdollisuudet kasvaa ja liikkumavaraa tehtävien vaihtoon. Tällaista urapohdintaa näin perjantaiaamuun.

Loistavaa viikonloppua kaikille teille!
Voimahaleja, Jassu






Sunday, 23 August 2015

Party people


Viikonloppu on taas mennyt viilettäen. Perjantaina käytiin ex tempore tanssimassa duunikavereiden kanssa vähän Hernesaaren rannassa. Lauantaina oli ystävän polttarit. Polttarit oli mielestäni jotenkin ihmisten osalta niin onnistuneet. Bride-to-be on aivan älyttömän makea ja rento mimmi, joten kuten arvata saattaa, oli kaveripiiri aivan upeita naisia täynnä. Kaikki mimmit oli niin aitoja, hauskoja ja rentoja. Puolet oli jo vanhoja koulu- ja muita tuttuja mutta nekin joita en vielä tuntenut olivat timanttisia. Eli hauskaa oli aivan aamusta iltaan. Huomasin jo puolilta päivin, että posket olivat kipeinä kaikesta nauramisesta.

Käytiin aamulla aikaisin pelaamassa kuplafutista Talissa ja jatkettiin siitä sitten Pata Ässään laulamaan karaokea (tai siis, morsian, ja kaksi muuta siellä ollutta polttariporukan sankaria hoiti itse laulamisen). Siitä suunnattiin kauniiseen puutarhamaiseen ravintolaan (Ravintola Kaisaniemi?) pitkälle lounaalle. Myöhemmin Kaisaniemen puistossa suoritetun häröilyn jälkeen suunnattiin Siuntoon hengailemaan ja illalliselle. Yöllä sain vielä onnekseni kyydin kotiin, ja pystyin heräämään omasta sängystä. Preferoin jotenkin aina kotona heräämistä.

Tänään onkin taas suoritettu auringon palvomista ja hengailtu ystävän kanssa. Ehkäpä sitä kehtaisi vielä käydä vetämässä pienen iltalenkin. Ei jäisi liian huvinpuoleiseksi tämä viikonloppu haha.
Mutta aivan mahtavaa kun nyt hellepäivinä tulee nautittua sunnuntaipäivistäkin ihan täböllä. Oispa aina aurinkoa ja lämpöä. Ja ystäviä <3.

Rakkautta täynnä,
J







Monday, 17 August 2015

Marinated.

Voin kertoa, ettei ensimmäinen sana jolla tämänaamuista peilikuvaa voi luonnehtia ollut "hehkeä". Tämä kolmen putki ns hat trick ei tee hyvää kenellekään. Onneksi oli lomapäivä tänään, olisin ollut niin epäammattimaisen näköinen, että jopa meidän toimiston casual meininki olisi joutunut tekemään poikkeuksen. No tää menee nyt siihen #YOLO piikkiin. Huomenna takaisin treenien pariin. Odotan melkein jo tulevaa aamulenkkiä. Nyt on ollut niin kauniita aikaisia aamuja, että lenkit rannalla on silmänruokaa. Sitä paitsi minulla on pari uutta biisiä kierroksessa, joten lenkkeily on vain kivaa niiden tahtiin.

Tech N9ne - Hood Go Crazy ft. B.o.B., 2 Chainz
Mac Miller - Donald Trump

Musiikkirakastajana voin näin seminolona todeta, etten nähnyt eilen yhtään ainutta keikkaa. En yhtään. Zero. Nolla. Nada. Kaikki aika meni minglaamiseen, Jassumaiseen heilumiseen ja itsensä marinoimiseen. Ai että kuinka hiaaaanoa.


Pakko laittaa vielä selkäkuva, sillä tämä housumekkohomma on niin ihana takapuolelta. Paras löytö pitkään aikaan.

Saturday, 15 August 2015

Väsyttää.






Flow -päivä Uno on takana. Huhhuh, tällä hetkellä en tiedä miten aion jaksaa vielä kaksi päivää. Olen ihan liian vanha tämmöiseen, haha.

Parasta on kuitenkin miettiä mitä laittaisi päälle. Varisnkin nyt sään helliessä on siistiä kun voi oikeasti vetää topissa. Ja saada brunaa koko päivän. Aaaaah. Aion kyllä käydä tässä aamupäivällä vielä puistohengailemassa, jotta rusketus varmasti maksimoituu. Oikeasti, kaikki te nuoret lukijat, älkää ottako minusta missään nimessä mallia. On vain ajan kysymys, että saan jonkun melanooman. Mutta kuten leikilläni heitän: mieluummin kuolen nuorena ja ruskeana kuin vanhana ja kalpeana. Hyyyi. (okei ehkä vähän mauton vitsi sitten kun karman potkiessa p*rseeseen oikeasi makaan sairaalassa). Mutta joo, jokainen tavallaan.

Tässä on vähän snap-tarinaani eiliseltä. Periaatteessa pelkkää festari-heilumista ja perus Jassu-häröilyä. Eli ei laatutakeita. Mut semmonen määä olen.

video

Thursday, 13 August 2015

The woman and the sea





Tällä viikolla on taas tapahtunut vaikka mitä. Sain vihdoinki kaikki krääsät raahattua Töölön kämpästä tänne, sain ostettua ihana uuden ruokapöydän (laitan kuvaa joskus myöhemmin), työkaverit kävi filmaamassa kotonani asiakkaalle videota, olen nähnyt eri kavereita ja koettanut urheilla.

Juoksin aamulla taas pidemmän lenkin. Heräsin kuudelta ja kävin hölkkäämässä 21 kilometriä. Tällä kertaa tahti alkoi jo olla lähemmäs sitä, mitä haen maratonista. Meni 21 kilsaa noin 1h 57 minuutissa. Vähän vielä pitää tiukentaa tahtia, mutta onhan tässä..öh..1,5 kk aikaa. Khrm.

Olen myös ihastellut vanhoja kotikulmia ja päätynyt siihen, että vaikka sitä Töölöä jään vähän kaipaamaan, niin onhan tuo meri, Eiran ranta ja Kaivopuisto myös aivan älyttömän kaunista aluetta. Eli enköhän pärjää täälläkin. Sitä paitsi pidän siitä, että täällä on enemmän eloa ja tuttuja. Kerroinko esimerkiksi että yksi vanhimmista ystävistäni asuu aivan seinänaapurinani? Aika makeeta.

Minulla on tällä hetkellä ranteessa 3 päivän Flow-lippu, joten viikonloppuna on turha odotella sen suurempia urheilusuorituksia kuin Suvilahteen ja takaisin pyöräilyä ja tanssimista. Ehkäpä saan koottua jonkin härön videon taas. Muuten menoa voi seurata sieltä Snapchatin tai Instan puolelta.

Oikein ihanaa tulevaa viikonloppua teille kaikille! Ja pistäkää pliis kommentteja ihan mistä vain. On tosi kiva saada niitä ja päästä vähän kontaktiin lukijoiden kanssa. Peace out!

Tuesday, 11 August 2015

Mitä muuton keskellä voi oppia itsestään

Noniin, pieni itsetutkistelun paikka.

Asioita joita oppii itsestään muuttaessa:

1. en ole järjestelmällinen
2. tykkään jakaa tehtäviä pieniin osiin mieluummin kuin että tekisin kaiken kerrallla. Ihan niin kuin työmäärä siitä helpottuisi
3. kannan 10 eri pientä nyssykkää ja pussukkaa sen sijaan että olisin pakannut kaiken yhteen isoon laatikkoon
4. luulen omistavani vähän. Mutta ei, omistan vähän tärkeän lisäksi paljon skeidaa
5. kun luulen, että vintillä on enää yksi kassi jäljellä ja niitä onkin viisi, palaa käpy
6. omistan törkeän paljon viinilaseja, mikä tarkoittaa vain yhtä asiaa; pitää järkätä juhlia
7. kun on liian paljon asioita joita pitää tehdä/järjestellä, rupean pyörimään kuin hyrrä ja teen pikkuisen sitä ja sitten pikkuisen tätä, kunnes keksin jotain kolmatta mitä tehdessä huomaan, että kannattaa vain lähteä kaverin kanssa lasilliselle
8. olen hyvin tee-se-itse -tyyppiä, en suostuisi koskaan vaivaamaan ystäviäni muuton takia. Mutta en myöskään lähde auttamaan ystäviä muutossa. Every (wo)man for him(/her)self - on  minun elämännuorani. Eli turha huudella täältä muuttoapua. For realz
9. nautin siitä että on paljon tekemistä. Mutta se ei kyllä ole uusi oivallus
10. pieni Audi TT ei ehkä ole käytännöllisin muuttoauto. Mutta se on vain niin paljon makeampi kuin pakettiauto <3. Mietin että pitäisikö perustaa eliittimuuttofirma, joka kuskaa tavaroita vain pikkuruisissa urheiluautoissa? Varmasti erittäin lukratiivinen bisnes

Amen.

Muuttokaaoksen keskellä pitää myös muistaa PILETTÄÄ

Sunday, 9 August 2015

On my way to the Dark Side

Kukkuluuruu.

Onko teidän mielestänne naisella jotain niin sanottua "eräpäivää"? Kun, olen tässä vähän miettinyt ja pelkään, että kun täytän 30 vuotta tuossa maaliskuussa niin mennään sinne eräpäivän huonommalle puolelle. Kolmekymmentä vuotta. Se kuulostaa aika paljolta. Se kuulostaa siltä että pitäisi olla kotona vauvan kanssa eikä keikkua baarissa perjantai-iltana. Tai ainakin olla suunnittelemassa häitä ja vauvaa. Tai vaihtoehtoisesti pitäisi olla kiitävässa uraputkessa ja senioritason hommissa. Minähän en ole. Olen juuri alaa vaihtanut semi-ikisinkku joka juoksee koko ajan paikasta toiseen ja hyrrää kuin hyrrä. Eikä myöskään yleensä tiedä mitä haluaa. Ahdistaa ajatus vauvasta joka kahlitsisi vapauteni. Se ihan oikeasti ahdistaa minua. Kun katson kavereitani joilla on vauva, minun ei hetkeäkään tee mieli vaihtaa elämää heidän kanssaan. Eikä pitää vauvaa sylissäni. Booooring. Haluan pystyä menemään lenkille juuri silloin kun huvittaa ja mennä töiden jälkeen ex tempore lasilliselle, jos huvittaa. Tehdä mitä minä haluan, milloin haluan. Keskittyä minuun. Ehkä se pesänrakentamisvietti nousee jos on rakastunut ja parisuhteessa? Ehkä se egosentrinen elämä ei voi jatkua loppuun asti.

Mutta takaisin kysymykseeni, voiko yli 30-v mimmi olla haluttava ja ns on top of the game?
Vai olemmeko sitten vain säälittäviä?

Thursday, 6 August 2015

The Muuttaja



On kyllä elelty taas vähän hektisiä päiviä. Just the way I like it.

Tein tuossa nopean videopläjäyksen eilen muuttopäivästäni, sillä koko päivä meni juostessa paikasta toiseen ja purkaessa sen mitä vain on jaksanut purkaa. Kävin aamulla juoksemassa 20 kilsan lenkin enkä ehtinyt syömään kamoja roudatessa ollenkaan, joten olin semisti väsynyt...minkä ehkä huomaattekin.

Vielä on jonkin verran purkamatta ja asunnosta puuttuu niin sohva kuin ruokapöytä. Sohva tulee kuitenkin huomenna. Kyllä tämä vielä iloksi muuttuu. Ja uusi asuntoni on niin ihana, että sydän sykkii. Istun täällä hiljaisuudessa ja nautin kynttilöistä ja ruusuistani.





ps. ärsyttävää muuten, että kun kuvaa kännykällä tuo kuva on tuommoinen pitkulainen... Ehkä pitää ostaa sellainen selfiestick-kamera joita esim Iholla-sarjan tyypit käyttää liikenteessä, haha. Heti vähän advanced -tasolle.

Monday, 3 August 2015

Nopee

Olen ylpeä itsestäni. Juoksin aamulla 12 kilsaa 5:15 min/kilometrivauhdilla. Pahaahan se teki, mutta pystyin! Jos vedän koko maratonin vauhdilla 5:30 niin pääsen jo alle neljän tunnin. Vedän keskiviikko- tai torstaiaamuna 20 kilsaa ja pyrin pitämään samaa nopeutta. Aamuisin on kyllä niin kiva juosta! Tänäänkin aurinko paistoi ja kaikki oli kauniin kultaista. Tosin tuolle 20 kilsalle pitänee ottaa ainakin energiajuomapullovyö messiin. Tämän aamun lenkki meni ihan tyhjällä vatsalla.

Nyt on hyvä fiilis! Tästä se lähtee. Jos vain jaksan puskea niin pääsen kyllä alle sen neljän tunnin.






Sunday, 2 August 2015

Feeling lonely



Noniin, kokeilin kaikessa luovuuden innossani ensimmäistä kertaa vloggausta. Check it out. Toi on kyllä ihan super hauskaa! Ja videoeditoinnilla voi tehdä vaikka mitä. Pitää ruveta harjoittelemaan...

Ei siis todellakaan mikään taidonnäyte mutta kommentoikaa konstruktiivisesti haha.





Back to Top