Pages

Monday, 28 September 2015

Final countdown

Viimeiset viisi päivää ennen maratonia.
Juoksin eilen reippaan 10 kilsan lenkin ja huomasin, että jalat ovat aika rasittuneet. Pyörittelin vielä eilen illalla ajatusta siitä, että tänään pidän lepopäivän, tiistaina kävisin lyhyellä HIIT-lenkillä ja keskiviikkona uimassa ja pitäisin sen jälkeen lepoa ennen lauantain maratonia. Mutta nyt päädyin kyllä kivuliaan reisi/pakara/pohjehieronnan jälkeen siihen, että satsaan vain lepoon. Eli pitäisi niinkuin himmailla neljä päivää. Niiiiin, katotaan miten menee. Siis minun himmailu on sitä, että vähintään kävelen kuin paraskin pyhiinvaeltaja. Nythän olen esim keksinyt, että voin hyvin kävellä töihin Ullanlinnasta Oopperatalolle ("siinähän saa niinkuin 6 kilometriä hyötyliikuntaa ilmaiseksi päivässä"). Ja periaatteeni aina kävellä ylös rappuja on kestänyt myös uudessa 5. kerroksen kodissa. Miksi maksaa treenistä, kun sitä voi saada kaupanpäälle joka päivä?

Nyt pelottaa siis lähinnä se, että maratonin aikahaave kaatuu rasitukseen, ei niinkään kuntoon. Mutta pidetään peukkuja. Viisi päivää lepoa on kuitenkin aika paljon. Siis tosi paljon. Jos minusta on kiinni.


Saturday, 26 September 2015

Bookworm...ish

Olen yrittänyt lukea taas enemmän kirjoja. Olen lapsesta asti lukenut aika paljon, tosin oikiksessa opiskellessa ja työelämään siirtyessäni kirjojen lukeminen väheni, kun sitä päivisinkin tuli vietettyä niin paljon aikaa kirjojen parissa.  

Juuri ennen nukkumaanmenoa luen yleensä aina muutaman aukeaman, mikä tainnuttaa aika hyvin. PAITSI, että erehdyin aloittamaan Keplerin Stalker -rikosromaanin, joka on ihan älyttömän creepy murhapaikkakuvauksineen, joten nyt adrenaliinitaso lähinnä on noussut kun pitäisi nukahtaa. Jos jännityksestä pitää, niin voin suositella. Jos joutuu viettämään yönsä yksin, kuten meikäläinen, niin en voi suositella

En ole koskaan oikein lukenut dekkareita (oikei, Kitty/Neitietsivää ja yleissivistykselle pakollista 10 Pientä Neekeripoikaa/Eikä yksikään pelastunut ei lasketa), mutta Hanna sai minut ylipuhuttua kokeilemaan. Nyt olen sitten taistellut mielikuvitusta vastaan joka ehtoo lampun sammuttua. Ja vielä olisi 523 sivua lukematta. Kiitti letuista. 

Olen tykännyt lukea vähän vanhempia kaunokirjallisuuden klassikoita kuten Brontën siskosten, Hemingwayn, Kafkan, Steinbeckin, Scott Fitzgeraldin, Oscar Wilde ja DH Lawrencen teoksia. Yksi suosikkini on myös amerikkalainen nykykirjailija John Irving, jonka kirjoista parhaimmat on Cider House Rules ja The World According to Garp

Kotimaisista kirjoista taas ehdoton suosikkini on Tuntematon Sotilas (aivan loistava kirja!). Pidän myös Sofi Oksasen kirjoista. Olen myös kahlannut läpi Anna Kareninan, mutta ai ai ai, millä tuskalla. Nyt kesällä luin Rich Dad, Poor Dad. Kirja oikeasti avarsi ja muutti ajatusmaailmaani rahasta ja liiketoiminnasta. Suosittelen todella lämpimästi jos on omasta taloudestaan kiinnostunut. 

Muita hyviä on mm: 
East of Eden
Sons and Lovers
The Picture of Dorian Gray
Candide
ja tietysti jokaisen romantikon must read: Wuthering Heights (sieltä ne realistiset miesihanteet kumpuavatkin haha)

Seuraavaksi lukulistallani on varmaankin
Moby Dick ja
Voittamisen Anatomia

Onko teillä jotain hyviä lukuvinkkejä?

Käytiin kollegan kanssa kuvattavana Funboxissa Markkinointiviestintäviikolla. Kaunista, haha.








Wednesday, 23 September 2015

Vuoden kuski.

Elikkäs. Tällaista tällä viikolla. Tou.



We don't make mistakes - just happy little accidents.

Monday, 21 September 2015

Hyljehommia

Tuo pitkä lenkki pisti polvet aika herkäksi. Varsinkin rapuissa alas käveleminen on jotenkin inhottavan tuntuista. Tänään tuli eilisen lepopäivän jälkeen jo semmoiset "nikat", että kävin uimassa Märskyssä. Uinnissa on parasta se, että on rentouttavaa olla uppoutuneena omiin ajatuksiin ja liikkua jotenkin vähän iisimmin. On myös ihanaa käydä köllöttelemässä lämpimässä altaassa treenin jälkeen ja saunoa pitkään. Mutta, oh man, se itse treeni on tylsää. Kestän yleensä juuri sen 1000 metriä rintauintia ja vartin vesijuoksua. Uidessa laskeskelen varmaan kuusi kertaa per 50 metriä, että montako kertaa sitä allasta pitää vielä kahlata edestakaisin. Eikä niitä edessä olevien karvaisia reisiä voi vältellä. Gross. Osaisinpa edes kroolata, niin näyttäisin jotenkin fiksummalta ja sillai coolilta kun vetelen edestakaisin. Nyt siellä menee semmoinen Ojalan kokoinen semipäivettynyt hylje liian pienessä 15 vuotta vanhassa Speedossa yskien ja ähkien eteenpäin. Ei ihan paras lookkini.
Tai olisi edes kaveri jonka kanssa voisi käydä, niin ainakin sen vesijuoksun ja köllöttelyn voisi hoitaa sosiaalisesti. Vapaaehtoisia otetaan vastaan! Periaatteessa olisi niin kiva tehdä edes kerran viikossa jotain muuta kuin salia ja juoksua - saisi keho vähän vaihtelua.

Olen muuten edustamassa Dingleä Markkinointiviestinnän Viikolla Vanhassa Satamassa nyt tiistaina ja keskiviikkonna, tulkaa ihmeessä moikkaamaan ständillemme jos satutte huudeille!

Mahtavaa viikkoa kaikille! Itselläni ainakin super viikko edessä.





Saturday, 19 September 2015

Run for it, run!


Tänään koitti taas viimeinen pitkä lenkki ennen maratonia. Ei mennyt ihan niin hyvin kuin olisin toivonut. Heti alussa pohkeet ja erityisesti penikkalihas rupesi kramppaamaan. Tämä kuitenkin poistui jossain 15 kilsan kohdalla. Vauhti pysyi aika hyvin kuitenkin siinä 5:27/km. Kun tulin 20 kilsan kohdalle vauhti kuitenkin romahti. Viimeiset kuusi kilsaa oli kyllä aika kidutusta, koska jalkoja/reisiä/lonkkia jomotti oikein kunnolla. Mutta mutta, sain sen 30 kilsaa juostua. Ajaksi tuli 2:48. Tavoitteenani oli päästä vähintään 2:45 aikaan, joten en ole tyytyväinen.

Osittain tuo lenkin huono kulku varmaan johtui siitä, että jalat ovat aika juntturalla. Ne eivät vaan ole palautunut enää treeneistä, eli kunnolla levänneenä en ole juossut pitkään aikaan. Toisekseen kova vastatuuli ja ajoittainen sade ehkä teki tepposensa.  Mutta voi hyvin olla, että maratonpäivänä 3.10 Hangossa on vielä paskempi keli. Sinänsä hyvä, että "kaikkeen" tottuu. Olisin myös voinut levätä eilen illalla, enkä hillua kaverin luona juomassa viiniä, hehe.

Hyvä muuten, että nyt tsekkasin, että monet juoksee tuon pisimmän kolme viikkoa ennen maratonia eikä pari viikkoa ennen (tässä esim yksi ohjelma). Noooooh, olen tunnetusti oman tien kulkija. Eiköhän se siitä. Nyt pitää tosin levätä kunnolla jalkoja. Huomenna agendalla ehkä uimista ja muuta rentouttavaa.

Nyt jomottaa jalkoja aika paljon, mutta lähden drinksuille kaverin kanssa. En jaksa kärvistellä kotonakaan. Adios amigos!

ps.
Näitä biisejä tuli muuten paukutettua lenkillä:

Kronic - Feel That Ft. Raven Felix
A$AP Rocky - Everyday ft. Rod Stewart, Miguel, Mark Ronson
Tech N9ne - Hood Go Crazy ft. B.o.B., 2 Chainz

Thursday, 17 September 2015

Stackars lilla jag

video


Meillä on muuttunut istumajärjestys töissä ja sain samalla sniikattua itselleni ihka oman kenkähyllyn. Niitä korkojanihan on tähän asti pyörinyt toimiston joka nurkassa, joten uskon että työkaveritkin ovat ihan tyytyväisiä.

Tänään oli taas tiedossa luistelua. Pidän kyllä siitä jäällä temppuilusta tosi paljon, vaikka lensinkin tänään ensimmäistä kertaa koko vuonna persuksilleni. Ei sattunut (paitsi, että sattui ihan saakelisti). Huomenna salee sininen polvi. Buuu. Eikä kukaan ole lohduttamassa. Onneksi hyvä kaveri tuli yökylään. Pitäisiköhän olla huolissaan siitä, että meikäläisellä ravaa pelkkiä naisia yökylässä? Haha.


Hyvää yötä,
Vanhapiika


Tuesday, 15 September 2015

Voi voi minkä teit.



Naiset. Kerron teille nyt jotain todella arvokasta. Tämä tulee muuttamaan elämänne, joten valmistautukaa siihen. Yksikään tapaamanne tai tuntemanne mies ei tule koskaan näyttämään samalta tämän neuvon jälkeen. Ei yksikään. Paitsi yksi.

Tämä on se ilta kun elämäni muuttui. Näen kaiken eri värisenä. Tulevaisuuden suunnitelmat murskaantui suurella lekalla. Olen rakastunut. Sydän pomppii, enkä voi ajatella muuta kuin häntä. Tätä yhtä. Niin ihmeellistä. Onko sellaista olentoa edes olemassa? On. Se yksi. Ja ainoa. Nyt ainut mitä voin ajatella on se, että miten saan sen omakseni, haltuuni ikuisiksi ajoiksi. Ihailisin sitä joka päivä. Pitäisin sitä hyvänä niinkuin maailman arvokkainta aarretta. En antaisi sen koskaan olla onneton. Miten saan sen omakseni? Oi miten?

Siispä naiset. Tässä:


En pysty puhumaan. Mietin vain ja yksin häntä. Tuota jumalaista olentoa.
Jos ette ole käyneet katsomassa Magic Mike XXL -elokuvaa, menkää. Heti. Tai viimeistään huomenna.

Ei mulla muuta.
Slurp.

Thursday, 10 September 2015

Yksi päivä elämästäni -video



Lupasin tuossa isolla nimellä, että teen teille parin päivän edestä videota. Nooooh, se ei mennyt ihan niinkuin ajattelin. Kuvaaminen keskellä päivää on aika vaikeata. Voisi tehdä paljon parempaa matskua jos suunnittelisi ja olisi enemmän aikaa. Mikä ei ole excuse, sillä siihen tietty pitäisi pyrkiä.

Tuossa nyt kuitenkin esimerkiksi kännykkä heiluu kuin faaan, ihmiset jäätyy, minä jäädyn ja kuvan koko vaihtelee horisontaalisesta vertikaaliin (jotenkin kun puhun itse kameraan haluan kuvata vertikaalinäkymällä, mikä ei toimi kun kuvaa muuta maailmaa...). Nojoo tässä oppii koko ajan videon tekemisestä. Editointiinkin upposi varmaan seitsemän tuntia. Mutta kiva testailla uusia juttuja! Tästä tuli myös aika duunipainotteinen. Toisaalta duunissahan se suurin osa arkipäivästä menee ja olen tosi työorientoitunut ihminen, eli kuvastaa minua kuitenkin oikeassa roolissa. Mutta tuo editointihomma on tosi kivaa - endless possibilities!


Öitä, rakkaat!

Monday, 7 September 2015

Good vibrations.

Vähän semmoinen Monday mode. Semmoinen, tiedättekö, kun aamulla kuudella herätessä on ensimmäisen kerran moneen kuukauteen vastassa pimeys ja miettii, että miksi edes heräsin tähän aikaan, olisin aivan hyvin ehtinyt salille illallakin. Sitten ajelee topissa ja flipflopeissa pyörällä salille ja meinaa kuolla kylmyyteen. Ja kun hipsii loppupäivän minifarkkuhameessa ja neuleessa (koska joo, onhan ruskeat sääret eikä vielä ole aivan talvi)  kun muut painelee toppatakissa. Semmoinen, että kauniisti kiharrettu fleda liimautuu poskelle kotimatkalla ja Mannerheimintietä ajavat linja-autot suureksi iloksesi ajavat lätäköt syliisi. Semmoinen, että kauniit ruskeat mokka-avokkaat (sillä kuka nyt ikinä minkäänlaisissa järkevissä kengissä polkisi syksyllä töihin?!) ottaa turhamaisuudesta damagea. Semmoinen, että tekee mieli mennä elokuviin tai muualle piiloon mutta kukaan ei jaksa lähteä mukaan. Semmoinen, että kaikki katsoo jotain koripallomatsia ja itse mietin hiljalleen "mikä ihmeen Susijiengi?"

Noeivaan, tosi kiva kun on maanantai (*lisää tekopirteä ääni*). Ajattelin, että kokeilisin tässä huomisesta parin päivän ajan perus A day as me -meininkiä. Otan videota päivän mittaan ja teen jonkin yhteenvedon niistä. Kahtellaan mitä tulloo.

Tsemii harmauteen!




Sunday, 6 September 2015

Shake it off.



Onko teillä paljon asioita joita kadutte?

Olen tehnyt paljon - siis paljon - enemmän ja vähemmän tyhmiä juttuja tähän mennessä, mutta täytyy sanoa, että päivän päätteeksi en oikeastaan kadu mitään. Uskon siihen, että kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen avautuu, ja jälkikäteen voi huomata typeriltä tuntuvien polkujen johtaneen johonkin aika makeaan.

Tietysti virheistä kannattaa ottaa opikseen, eikä samaa huonoksi todettua kaavaa kannata toistaa (olihan se sanontakin, että  hulluus on sitä että toistaa samaa kaavaa odottaen eri lopputulosta), mutta noin muuten on elämän haaskausta jäädä surkuttelemaan ja voivottelemaan liian pitkäksi aikaa älyvapaita tekosiaan. There's no use crying over spilt milk. Se ei itkemällä parane. Kun mokaa niin miettii hetken mitä teki ja eikun eteenpäin. Kun nolottaa joku juttu jälkikäteen, sanon joskus jopa itselleni puoliäänen: "Shake it off". Laiffi on vaan niin paljon parempaa kun keskittyy nykyhetkeen katse kevyesti eteenpäin kuin että velloo menneessä.

Kaikki huonot kundit (yksi pani kaikkia tuttuja) ja itketyt illat (muutama kymmentä - nimim. drama queen), rikotut esineet (kolme kolhittua autoa, soooriiii, isä), känniörvellykset (mm. se kerta kun miespuolinen kaveri sai kantaa minut olan yli kotiin), tyhmät ostokset (kuten kaksi paria Louboutineja, jotka eivät edes pysy jalassa, prkl), duunimokat (tulkitsin sopparia väärin ja aloitimme oikeusprosessia väärässä maassa), ruokaöverit (kolme hampurilaista...nevöh vanna taaalk obaut it ägen), sen kerran kun erehdyin laulamaan karaokea ja exäni oli pakko mennä röökille koska häntä hävetti niin paljon, kun 8-vuotiaana olimme diskossa ja luulin näyttäväni coolilta kun tanssin (=pompin ympyrää) ja tajusin vuoden myöhemmin että ihmiset tuijottivat myötähäpeästä eikä taidoistani haltioituneena, the time kun unohdin poikaystäväni nimen...kaikki tämä on tehnyt minusta minkä olen. Ainakin osaan nauraa itselleni, jos ei muuta.

Mutta täytyy sanoa, että on ehkä yksi asia joka lievästi harmittaa. Se, etten opiskeluaikana käynyt missään vaihdossa. Jos joku teistä vielä opiskelee, ja vaihtoon lähteminen on mahdollisuus, niin kannustan kyllä ehdottomasti lähtemään! Se on paljon vaikeampaa nyt kun on työelämässä. (Ei tietenkään mahdotonta vieläkään.) 

Anyways, meitsillä on aivan mahtava sunnuntaipäivä takana, joten nyt ei kyllä harmita yhtään mikään. 


Friday, 4 September 2015

Urheilu-uutiset



Eilen alkoi taas taitoluisteluhommat. Aika hyvin oli jäänyt kevään opit selkärankaan, vaikka muuta pelkäsin. Tykkään kyllä käydä taitoluistelemassa ja on kiva huomata edistysaskeleita kertyvän. Kerran viikossa 45 minuuttia tosin tuntuu vähän liian vähältä, että mitään jyrkkää kehityspolkua saisi rakennettua. Come pakkaset, niin yritän saada aikaiseksi käydä harjoittelemassa vähän ulkokentilläkin. Ehkä pääsen vielä aikuisten kilpasarjoihin?? HAHAHAHA. Saa kyllä pyöriä muutaman piruetin, ennenkuin sinne asti päästään. (btw, piruetit ovat maailman sairain keksintö, oli paha olo vielä tunti niiden jälkeen, yäk.) Mutta vitsi se olisi makeeta. Voin nähdä itseni niissä kauniissa kilpapuvuissa luistelemassa muodostelmassa. Aaaaaah.

Liikunnasta puheenollen. Olen kauheassa parisuhdekriisissä. Olen ollut Motivus-tyttö jo 15-vuotta mutta nyt harkitsen vaihtoa Elixiaan. 

Eli tehdään Se perinteinen Lista (mitä tietysti käytän myös kaikissa oikeissa parisuhdekriiseissäni. Hyvällä menestyksellä, hehe.):

Elixia
+ siistit modernit tilat (ainakin Kamppi ja Salmisaari)
+ pääsisi treenaamaan kavereiden kanssa
+ tilava
+ tulisi ehkä käytyä enemmän myös tunneilla (erityisesti jooga/pilates) -> tekisi hyvää kropalle
+ aamupala? en sitten tiedä tulisiko sitä ikinä hyödynnettyä...
- hinta (76 euroa/kk, myös tunnit)

Motivus
+ hinta (54 e/kk, vain sali)
+ ehkä hieman paremmat lokaatiot - ei paljon, mutta vähän
+ historia
- vähän vanhahkot tilat, monet suihkut rikki jne

Onko jolla kulla suosituksia kumpaankaan suuntaan (tai kenties jotain mustaa hevosta)?

Jaaaa, vielä loppukevennyksenä uutisia maratontreenien ihmeellisestä maailmasta. Nopeutta olen yritellyt harjoitella, ja sitä on itse asiassa tullut. Lenkit ovat alkaneet kulkea 5:15 - 5:30 kilmoterivauhtia. Olen siis laskenut, että itse maraton pitäisi mennä 5:30 /km vauhdilla jotta maalissa ollaan sillai semiylpeästi alle neljässä tunnissa. Pääsin tänään aamulla taas uuteen vauhtiennätykseen. Tosin matka oli lyhyt, joten liikaa ei voi leveillä.

 If everything seems under control, you're not going fast enough





Wednesday, 2 September 2015

Itsesäälin mestari

Oli pienimuotoinen inspiraation puute tänään joten päätin kulminoida ajatukseni huippuälykkääseen videoon. Tässä illan tunnelmat.



Saa kommentoida omia fiiliksiä!

Haleja, Jassu

Back to Top