Pages

Wednesday, 25 November 2015

Pikku pikku bikinissä


Yllä oleva Andy Warholin lainaus lienee paikallaan kuvailemaan status quo'ani. Mietin kuumeissani monetko bikinit pitää pakata mukaan, jotta rusketusrajat saa optimaalisen vähäisiksi. Pitää olla kolmiobikinit, joissa saa selän paljaaksi, olkaimetonta, jotta saa olkainnauharajat vähäisiksi ja brasilialainen bikini, jotta takamus on mahdollisimman ruskea. En tule takaisin ennen kuin olen siinä pisteessä että jos pitäisin piparia kädessä olisi vaikea erottaa missä menee minun ja piparin raja.
Varsinkin tämän aamuisella lenkillä kun mieletön vastatuuli antoi parastaan, olin aika kypsä koko marraskuuhun. Tsemiä teille jotka jäätte tänne!

Matkalukemisetkin on jo hankittu. Mukaan tulee Lisa Marklundia ja Andre Agassin elämänkerta. Lisa Marklundia en ole lukenut kuin kerran monta vuotta sitten, mutta kait se menee.

Tässä tämän hetkinen musiikillinen inspiraationi.



Monday, 23 November 2015

The Devil Wears Prada

Olin jo vähän huolestunut Uudenvuoden vietostani, mutta asia ratkesi tänään, sillä varasin lennot Milanoon. Olen lievästi sanottuna innoissani. En ole koskaan käynyt Italiassa ja maa on ollut to do -listalla kauan. Milano muodin kaupunkien kärkikastissa taas kiinnosti erityisesti. Dolce & Gabbana, Prada, Valentino ja Gucci. Ah, Gucci... Like like like. Tulen olemaan sellaisessa kenkäzonessa, että vaivun varmaan koomaan. Siis saan jo nyt adrenaliinikiksejä ajatuksesta hyllymetreistä korkkareita.

Ylivoimaisesti parhaimmat korkokenkäni ovat olleet Gucceja ja Dolce & Gabbanaa. Tiedossa on varmaan kevyttä konkurssin poikasta. Mutta eihän se ole konkurssi, jos varat siirtyy käteisvaroista taseeseen, eihän? Näin se mielestäni kirjanpidossa opetettiin, haha. 
I put my money right where I can see it...

Olen kuullut, että Milano on aika ruma ja ns teollinen, mutta dikkaan teollisesta tyylistä myös, eli uskon, että viisi päivää jaksaa ihan hyvin tepastella ja ihastella. En itse asiassa tiedä yhtään mitä nähtävyyksiä siellä on, eli jos teillä on suosituksia niin mielelläni otan vinkkejä (myös rafla/yöelämä tms -ehdotuksia otetaan vastaan!).

Pitäisiköhän ruveta rakentamaan lisää kenkähyllyjä... Tai sitten pistän Tinderin laulamaan ja jään sille tielle haha. Ei paha. Viihtyisin kenkieni kanssa varmasti erinomaisesti.






Sunday, 22 November 2015

...or maybe I'll just go with a rhino.

Pitkä, karismaattinen, fiksu, urheilullinen, kunnianhimoinen, huumorintajuinen, rento, komea, hyvin pukeutuva ja luotettava. Bonusta jos tykkää musiikista. Eikä saa olla säkki (Jasmiinaa saamattomalle, laiskalle), tai viinamäen miehiä. Ketä tämä kuvailee? Tunnetko ketään? Jos näin, niin maksan salakaadosta palkkion.

Mietin itselleni naureskellen lenkillä yksi päivä, että pitäisiköhän noita laatuvaatimuksia miesten suhteen pikkuhiljaa tarkistaa. Vähän niin kuin yritykset tekevät kirjanpidossa taseissaan arvonalennuksia, ehkäpä allekirjoittanutkin voisi tehdä pientä uudelleenarviointia, ottaen huomioon nykyisen markkinatilanteen. Alkaa nimittäin hiipiä päälle pienehkö epäilys, että täysosumaa ei ihan heti ole tulossa vastaan. Hauskaa on myös se, että täysosumaakin on melkein tullut, mutta ei. Tyypillä oli mielestäni liian laihat jalat ja huonot farkut. Eihän se käy. Ohisektoriin.

Pitäisiköhän tässä katsoa peiliin? Kun en kyllä todellakaan ole mikään Prinsessa Ruusunen itsekään. (Salaa tietysti näen olevani kuitenkin Tuhkimo ja semmoiset 9,75/10 - ja ainakin 10+/10 verrattuna moneen muuhun hulluun naiseen markkinoilla). Missäs ne toiset yksisarviset oikein on?
Tässä muuten aivan älyttömän hauska video miesten vastaavasta tuskasta.


Thursday, 19 November 2015

November - I'm going to kick your ass.

Tämä päivä lukeutui selkeästi niihin, joina marraskuinen kylmä vesisade ja harmaasta mustaan liukuva pimeys näytti reippaasti keskaria. Huh. Onneksi viikon päästä odottaa paremmat ajat ja suuntaan nokka kohti sitä ainoaa oikeaa, eli Heliosta - kavereille aurinkoa. Sormet syyhyä jo bikinejä, farkkusortseja ja Hawaianaksia. Grand plan on kölliä 7 päivää putkeen rannalla, kuunnellen hyvää musaa. Sen lisäksi vaivaudun ehkä nukkumaan pitkään, käymään aamukävelyillä rantaa pitkin ja lukemaan sielun täydeltä. Saatan myös perehtyä kauniisiin auringonlaskuihin ja siihen, että voin vetää hihaton päällä vielä kun on säkkipimeää. On kyllä kovat ajat edessä.

Kaiken tämän kruunaa se, että tullessani kotiin Itsenäisyyspäivänä, on Joulu jo oven takana, joten voin heittäytyä bikini-modesta suoraan kuumimpaan Joulu-fiilistelyyn. Tämän jälkeen on Uusivuosi - kenties vielä toinen reissu (who's in??)? - ja siinäpä se pahin talvi sitten olikin. Voidaan siirtyä piteneviin ja aurinkoisiin kevättalven päiviin. Eli no worries - kyllä me selvitään tämä(kin) vuosi. 




Tuesday, 17 November 2015

Vuosi uudella uralla. Kaduttaako?





Tänään tuli tasan vuosi täyteen siitä kun vaihdoin alaa. Vaikka arki on kutakuinkin samaa kuin aiemmin, on yksi asia muuttunut suuresti. Teen ensimmäistä kertaa elämässäni työtä, joka ei tunnu työltä. Kyllä, sellaista työtä on ihan oikeasti olemassa! Enää en saa pahoja angstikohtauksia ja marmata kavereilleni duunistani joka kerta kun näemme. Teen työtä varmaan enemmän kuin aiemmin, mutta se ei tunnu siltä. Työ on jotenkin niin integroitunut elämääni, etten edes aina erota työtä ja vapaa-aikaa. Tietysti tulee niitä tehtäviä ja projekteja, jotka tuntuu tylsiltä ja joissa tekisi mieli hakata päätä pöytään. Mutta perusvire on innostunut ja positiivinen.

Muistan, että istuin noin 14 kuukautta sitten San Diegossa rannalla ja mietin, että mitäköhän minä ihan sydämeni pohjasta oikeasti haluaisin tehdä. Mikä sopisi minulle? Olin juuri irtisanonut itseni paperilla hemmetin hyvännäköisestä duunista yhdestä Suomen johtavista pääomasijoitusyhtiöistä. Mieleeni tuli markkinointi ja projektinjohto, sillä tykkään saada asioita aikaan ja pidän siitä, että on monta rautaa tulessa. Ja Hankenin paperit veti taskussa tyhjäkäyntiä.

Niinpä. Kannattaa varoa mitä toivoo.

Tänä aikana moni on todennut minun tehneen rohkean vedon. Jotkut ovat myös kertoneet miten he itse eivät välitä työstään yhtään ja pohtivat eri uralle heittäytymistä. Sanonkin heille, että duuni on ajallisesti niin iso osa elämää, että go for it. YOLO. Itse mietin usein, että olenko vain todella heikko ja laiska kun en kestänyt juristin hommaa, ja kadehdin niitä jotka oikeasti jaksaa puurtaa osakeostosopimuksia ja due diligence -rapsoja aamusta iltaan 60 tuntia viikossa. Ehkä olen luuseri. Tai sitten vaan kuuntelen sydäntäni enemmän kuin muut.

Vaikka Etelä-Espaa puvussa patsastelevana lakimiehenä on arvostettu ja enemmän "status"-työntekijä kuin nyt, niin uskon menestyväni pitkällä tähtäimellä paremmin tekemällä jotain mikä tuntuu itselleni luontaiselta. Epämukavassa puvussa sopimusta yömyöhään hinkatessa ja osakkaiden/asiakkaiden työmyyränä, on kyllä glamour aika hiton kaukana. Saan nyttemmin töissä paljon enemmän tilaa ja nimeä kuin aiemmin nuorena lakimiehenä. Egoni ei ihan oikeasti kestäisi sitä nöyryytystä enää.

Sitä paitsi, onhan minulla aina kontolla juristin paperit, kokemusta kovista liikemaailman piireistä ja sen myötä tietynlainen uskottavuus. Vaikka jouduinkin ottamaan pari steppiä taaksepäin ja kasvukipuilemaan uusien asioiden kanssa niin en silti päättäisi toisin. Niin, ja olenko jo kertonut, miten paljon ihania uusia ihmisiä olen saanut uravaihdoksen jälkeen elämääni? Niitä ei korvaa mikään. Eikä sitä, että yleensä kävelen kotiin töistä hymyillen enkä kylmähiki valuen.




Sunday, 15 November 2015

Onnellinen nainen.

Vaikkakin olen niin itsenäinen minä-itse-osaan -tyyppi kuin voi sinkkunainen olla, niin jopa meikäläisen säkissä on pohja. Nyt olisi lattialla seinää vasten nojaamassa kaksi ison koko- ja painoluokan taulua, jotka pitäisi saada kunnolla kiinnitettyä seinään. Keittiössä taas odottaa irti oleva lankku. Taulut ovat nojanneet seinään vuodesta 2012 ja liikkuneet mukana kämpästä toiseen. Nyt olisi aika saada ne ylös. Mutta mistä löytyy hyvä handyman? Nyt kun ei ole haaviin osunut mitään varteenotettavaa yksilöä ja muutenkin tuntuu, että ympärillä pyörivät miehet ovat lähinnä itsekeskeisiä somehörhöjä tai muuten kädettömiä (no offense), niin tarvitsisin semmoisen kivan remonttireiskan.

No minäpä tuossa eilen kuukeloin ja arvatkaas mitä löytyi?! Aviomiespalvelu. Siis aivan loistava sivusto, josta en koskaan ole kuullut pihahdustakaan. Ehkä se on suojeltu salaisuus, jota vaalimalla yritetään salaliittomaisesti pakottaa parantumattomat sinkkunaiset miesten huomaan. Mutta paljastettakoon, että nyt voi aika huokeaan tuntihintaan palkata jonkun toisen aviomiehen fiksaamaan pikkujutut kotona. Säästyy siltä vaivalta että joutuu roikkumaan baareissa ja etsimään itselleen miehen. Goodbye Tinder - I do so not need that shit anymore. Eikä sille muuten tarvitse kokata, pestä sen pyykkejä eikä murehtia, että kenen kanssa se paneskelee kun silmä välttää. Aamen, siskot. Paremmat päivät ovat täällä.








Saturday, 7 November 2015

Jätemäen portaat - vähän erilainen treeni

Kävimme taannoin työkaverin kanssa kokeilemassa Malminkartanossa ns Jätemäen portaita. Portaita on 426, ja reilun 90 m korkeudessa oleva nyppylä onkin suosittu treenipaikka. Menimme tietysti nöyrästi sillä asenteella, että vedetään portaat alle 1:30 (olimme lukeneet, että se on jo kova aika).

Elikkäs, ei nyt mennyt ihan niin kuin ajattelin. Olin kaikessa erinomaisuudessani päätellyt, että jos nyt on vetänyt maratonin äskettäin alle neljässä tunnissa niin kai muutama sata porrasta lähtee kuin lehmä laitumelle. Juuh, ei. Vedimme ensiksi kerran kävellen koko homman. Jo sen jälkeen totesin, että nyt on Ojala ottanut liian ison annoksen. Siitä seuraava veto pitikin vetää niin kovaa kuin pakaroista vain lähti. Voin kertoa, että aika kauas jäin ajasta 1:30. Toisin kuin juostessa, tuossa nimittäin tulee ihan totaalinen maitohapporomahdus. En edes loikkinut puoliväliin ennenkuin voimat hyytyi sekunnissa nollaan. Siinä sitten lähinnä raahauduin loput ylös ja kirosin kaikki maailman kukkulat ja kikkulat joita joku urpo keksii tehdä treeninäyttämöiksi. Nopein aikani taisi olla kuninkaallinen 2:10.

Jännä oikeasti nähdä miten erilaista kuntoa tuon tyyppinen harjoitus vaatii verrattuna maratoninkaltaiseen kestävyyteen. Loistavaa, että tulee tehtyä näitä silmiäavaavia treenejä. Monipuolinen kunto on kuitenkin se, mihin itse pyrin. Työkaverini joka on entinen kilpaiuimari, veti paljon paremmin, koska hän (arvatakseni) on tottunut tuontyyppiseen maitohappoa tuottavaan vähän lyhytkestoisempaan mutta rankkaan harjoitteluun.

Kaiken kaikkiaan vedimme portaat varmaan viitisen kertaa ylös. Varsinkin etureidet olivat itselläni aivan spagettina. Treenin jälkeen kuitenkin lähinnä pohkeet ottivat suurimman trauman. Vielä ensimmäisenä treeninjälkeisenä päivänä ei tuntunut missään. Mutta sitten. Ai!!!! Pohkeet olivat niin jumalattoman kipeät viikon (siis kyllä, seitsemän päivää) verran että en pystynyt edes istumaan jalat ristissä kun kosketuskin teki kipeää. Lievänä masokistitreenaajana olin tietysti katkeran onnellinen sillä kipu vain kertoi siitä, että työtä oli tehty. Eli ihan varmasti käyn kokeilemassa uudemman kerran.

Varoituksena muuten, ettei portaita ole valaistu, eli tähän vuodenaikaan paikalla kannattaa olla hyvissä ajoin ennen auringonlaskua. Portaat oli myös todella liukkaat kohmeesta. Eli plussakelit varmasti paras ajankohta käydä uhkaamassa kohtaloaan.


Thursday, 5 November 2015

Onko se some hölynpölyä?

Kävin tänään toisessa asianajotoimisto Hannes Snellmanin järkkäämässä Sisters in Law and Business tapahtumassa. Tällä kertaa aiheena oli henkilöbrändäys ja johtajaviestintä. Hullunkuristahan on, että juristista mm some-viestintään erikoistuneeseen yritykseen hypännyt menee asianajotoimistoon kuulemaan henkilöbrändäyksestä. Hieman hymyilytti kyllä elämän ironia.

Mutta itse asiaan. Paikalla oli puhumassa mm Hill+Knowltonin Strategiesin toimitusjohtaja Tarja Jussila. Hän puhui siitä, miten asiantuntija- ja johtajaviestintäänsä voi kehittää. Yksi hänen mielipiteistään oli, että sosiaalinen media (eritoten Twitter) on viestintäkanavana yliarvostettu ja, että hän tuntee monta oman alansa tunnustetusti kovaa asiantuntijaa, joilla ei käytännössä ole mitään some-presenssiä, mutta jotka silti ovat kiistattomasti alansa kovimpia nimiä. Jussila myös totesi, että Twitter on käytännössä täynnä tyhjiä twiittejä, jotka ei merkitse mitään kenellekään. Toisaalta hän sanoi, että asiantuntijoiden pitää olla yleissivistyneitä, jotta he pystyvät viestimään uskottavasti.

Niin. Jäin miettimään tuota. Itsehän työskentelen yrityksessä joka kannustaa yritysjohtajia olemaan sosiaalisessa mediassa aktiivisia. Puhdasrotuinen asiantuntija -  kuten esimerkiksi juristi - ei kenties ole ihan sama asia kuin yritysjohtaja, mutta asia jäi silti vaivaamaan minua.

Itse lähden siitä, että ei sinne someen välttämättä omasta ilosta kannata lähteä. Uskon kuitenkin (ihan rehellisesti, kuivahko juristihattu päässä), että sosiaalisen median kanavat ovat niin valtavan olennainen osa yhteiskuntamme nykyistä viestintää ja ihan perus olemista, että ei kukaan, joka haluaa viestiä olevansa ajan hermolla, voi niitä sivuuttaa. Se on sama kuin huoneessa olisi armeija elefantteja, ja väittäisi, ettei kärsiä näy. Some ja siellä oleminen kuuluu juurikin siihen yleissivistykseen. Vähintäänkin sosiaalisen median kanaviin kannattaa paneutua siksi, että niin suuri osa ihmisistä - kuluttajista, asiakkaista, sidosryhmistä, jne jne - on siellä. Ja julma totuus on, että olitpa siellä tai et, sosiaalinen media elää ja siellä voidaan keskustella muun muassa juurikin sinusta. Ehkä silloin on parempi olla aitiopaikalla reagoimassa, kuin autuaan tietämätön siitä mistä kuhistaan. Ihan noin henkilöbrändin kannalta. Sama koskee yrityksiä.

Ehkä koetan tässä sanoa, että vaikken usko siihen, että jokaisen tarvitsee ponnistella kohti Twitter -herruutta ja vähintään kolmea tuhatta seuraajaa, niin kyllä jokaisen, joka tässä maailmassa tekee liiketoimintaa ja yrittää olla uskottava, on vähintään tiedettävä mistä on kyse. Se massojen voima minkä sosiaalinen media mahdollistaa on semmoinen, että kannattaa ehkä harkita kahdesti ennenkuin tyrmää kanavat hölynpölyksi. Varsinkin te, jotka saatte leipänne ihmisten ostokäyttäytymisestä (lue: kukapa ei saa?), miettikääpä missä ihmiset viettävät aikaansa (lue: netissä) ja mitä vaikutteita sieltä saa ostopäätöksiin? Enpä jättäisi sattuman varaan.
On aika monta ennen autuaasti maineessa kierinyttä brändiä, jotka ovat aliarvioineet digitaalisuuden (ja mm sosiaalisen median) merkityksen. Niitä brändejä ei meikäläiset enää muistakaan.




Tuesday, 3 November 2015

Pää täyteen.

Meillä oli eilen Mindfulness -kurssin ensimmäinen sessio. Ottaen huomioon, että normi toimistoelämämme muistuttaa lähinnä spiidillä menevää eläintarhaa, oli aika jännä tunne yhtäkkiä pysähtyä alas hiljaiseen huoneeseen ja yrittää keskittyä läsnä olemiseen. Niin, se läsnä oleminen on pirun raskasta puuhaa. Oma ajatuksenkulku kun yleensä pomppii asiasta toiseen kuin vieteröity pallo. Itselläni on niin fyysisesti kuin ajatuksen tasolla yleensä se viisi rautaa tulessa koko ajan. Koko ajan. Olen aina joko tulossa tai menossa seuraavaan asiaan.

Jokaisen session aikana on tarkoitus tehdä mindfulness-harjoitus. Saamme sitten jonkinlaisen kotitehtävän seuraavan viikon sessiota varten. Tällä kertaa hiljennyimme, suljimme silmät ja lähdimme kohdentamaan ajatuksia ohjaajan johdattelemana eri kehon osiin. Siinä istuskellessa mieli harhaili aika lailla ja minuutin välein sai komentaa itsensä takaisin huoneeseen. Toisaalta rupesin vainoharhaisesti miettimään, että onko keskittyminen keskittymiseenkin oikeastaan ajatuksen harhailua ja epäkeskittyneisyyttä? Siinäpä pähkinä. Jotain hyvää tuossa itseensä menemisessä kuitenkin oli, sillä ajantaju väistyi. 20 minuutin läsnä olevaan tilaan hakeutuminen tuntuikin menevän hujauksessa. Kun vihdoin avasimme silmät oli huone täynnä vähän raukeita - ja yllättävän hiljaisia - Dingleläisiä. Kotitehtäväksi saimme tehdä päivittäin samantyyppisiä 5 minuutin mittaisia harjoituksia. Lähdin vielä myöhemmin illalla Elixiaan Yin Yogaan syvävenyttelemään, mikä oli aika hyvä jatkumo tuohon rauhoittumiseen. Olen itse asiassa peräti joskus kotona saanut niin voimakkaan tunteen rauhoittumisen tarpeesta, että olen laittanut jotain flow-musaa päälle ja mennyt matolle makaamaan/venyttelemään hetkeksi. Salettiin pistän kerääntyvän iän piikkiin tuonkin oudon mielihalun.

Mutta nyt pitäisi sulkeutua johonkin toimistomme huoneeseen ja ottaa 5 minuutin breikki. Katsotaan miten käy.

"Perfection of character is this: to live each day as if it were your last, without frenzy, without apathy, without pretence." (Marcus Aurelius - Meditations)


Rauhoitun kyllä kaikista parhaiten luonnon ja meren äärellä kävellen.


   


Sunday, 1 November 2015

Hyötyliikunnan merkityksestä

Luen parhaillaan urheilulääkäri Aki Hintsan kirjaa Voittamisen Anatomia. Lääkäri suositteli sitä minulle silloin keväällä kun menin aika ylikierroksilla ja kärsin unettomuudesta. Kirjassa käydään läpi sitä, miten tärkeää kokonaisvaltainen hyvinvointi ja mm lepo/uni on urheilijalle. Kirjassa puhutaan myös hyötyliikunnan merkityksestä. Hyötyliikunnalla on valtava merkitys ihmisen fyysiseen (ja sanoisin kyllä henkiseenkin) hyvinvointiin. Itse olen vankka hyötyliikunnan puolestapuhuja.

Hoidan arkilogistiikkani apostolin kyydillä aina jos vain mitenkään mahdollista. Kävelen töihin (n 3 km yhteen suuntaan), kauppaan, kaupungille, salille, luisteluun, juna-asemalle. Joskus raahatessani miljoonaa kassia 10 cm koroissani mietin kyllä että joku minulla varmaan viiraa päässä, mutta en vain yksinkertaisesti tykkää käyttää julkisia, jos ei ole ihan pakko. Pyöräilynkin sijasta valitsisin kävelyn. Kävelen myös aina raput (ja joo, asun 5. kerroksessa). Jos pitää mennä kauppaan tai viemään roskiksia niin näen sen liikunnan mahdollisuutena. Bonuksena. Enkä oikein ymmärrä, että miksi maksaa esimerkiksi ryhmäliikunnasta, jos sinne menee ratikalla? Sehän on vähän paradoksaalista.

Sanotaan että pitäisi pyrkiä kävelemään n 10.000 askelta päivässä.
Meillä oli jossain vaiheessa töissä kilpailu kertyvistä askeleista, jolloin seurasimme kännykän sovelluksilla kertyvien askelten määrää. Voitin aivan ylivoimaisesti. Minulla kertyy keskimäärin 17.000 askelta päivässä.

Hyvinvoinnista puheenollen, meillä alkaa huomenna Mindfulness -kurssi töissä. Tekee varmasti oikein hyvää kaltaiselleni multitaskaajalle, jolla on aina tuli perseen alla. Aionpa vielä käydä ihan Yin joogassakin myöhemmin illalla. Kun nyt kerran aiotaan keskittyä keskittymiseen niin keskitytään oikein kunnolla.

Kohta pääsen kävelylle siskoni ja hänen aivan ihanan Tallinnasta pelastetun koiranpennun kanssa. Pikkukaveri on niin sydämensulattava, että meikäläiselläkin nousee vähän äidillisiä tunteita.

Tämän lähemmäksi Halloween pukeutumista en päässyt tänä viikonloppuna.



Back to Top