Pages

Saturday, 31 December 2016

ASMR a.k.a. aivo-orgasmi

Oletteko koskaan huomanneet, että joku henkilö - ihan tuntematonkin - saa läsnäolollaan teissä aikaan sellaista outoa kihelmöivää hyvänolontunnetta? Muistan itse lapsuudesta vieläkin selvästi esimerkin. Kävimme turkisliikkeessä Yrjönkadulla ja myyjän puhuessa minulla nousi hyvällä tavalla karvat pystyyn ja muistan etten jotenkin halunnut edes lähteä liikkeestä. Eikä syynä varmasti ollut pelkästään aikuisena puhjennut rakkauteni turkkeihin, haha. Myös myöhemmin olen monesti saattanut jutella jonkun ihmisen kanssa ja saanut hänen puheesta niin hyvän olon, etten haluaisi että hän lopettaa. Samoin esimerkiksi jotkut jooga-opettajat saavat rauhallisella äänellään aikaan sen, että haltioidun aivan täysin. Olen miettinyt mistä tämä fyysinen hyvänolontunne johtuu. NYT se selvisi!

Lukekaapas tämä Hesarin artikkeli
"Tälle fyysiselle kokemukselle on annettu nimi ASMR, joka on lyhenne englannin sanoista Autonomous Sensory Meridian Response. ASMR-kokemuksen kansanomaisempi nimi on aivo-orgasmi, sen verran ihanista äänistä johtuvista väristyksistä ja kihelmöinnistä on kyse."

Tuo erityisesti päänalueella tuntuva ihana kihelmöinti on siis aivo-orgasmi. Haha. Mutta varmasti monet teistäkin ovat tunteneet tuon ihanan kihelmöinnin kun joku ihminen - vaikkei häneen tuntisi minkäänlaista eroottista tai muuta vetoa - puhuu ja on lähellä. Usein se siis tulee tietystä äänestä, mutta voi myös syntyä visuaalisesta stimuloinnista. Käytännössä on siis kyse hänen puheäänestään ja sen tasosta eikä mistään ihastuksesta.  Myös muut äänet, kuten hiljainen kellojen soitto tai koputus voi aiheuttaa samaa.

YouTubeen on näemmä tehty runsaasti ihan omia tuotoksia pelkästään tätä varten. Minkälaisia tuntemuksia teissä herättää esimerkiksi:
tai
Löytyy myös muita vaihtoehtoja.

Kihelmöivää päivää teille :)!

Itse saan hyvää oloa erityisesti auringosta.



Friday, 30 December 2016

Romanttinen getaway Tallinnaan - vinkit

Hei ihanat!

Toivottavasti teillä on rauhallinen ja tunnelmallinen Joulu takana. Itse heittäydyin Joulufiiliksiin jo heti marraskuun lopussa. Tai no itse asiassa ne marraskuun lumikinokset ja pakkaset sekoittivat biologista kelloani siten, että Joulu hiipi päälle jo pari viikkoa aiemmin (olisitte muuten nähneet avomiehen ilmeen kun aloitin äskeisen lauseen biologisesta kellostani ;)). Peräti kaksi duunikaveriani totesi jossain keskusteluissa, että "sä et Jassu varmaankaan ole Jouluihminen." Whaaat? Minä? Mais bien sür!
Vaikutanko jotenkin kylmältä ja pragmaattiselta kun jengi luulee, että frendailen Grinchin kanssa ;)?
Vaikkakin hieman piikikäs, niin minähän olen varsinainen Joulun hengetär kuusineni, kynttilöineni, valoineni, glögeineni ja piparkakkutaloineni!

Annoin avopuollisolle Joululahjaksi pari yötä Tallinnan Swissôtellissa joten lähdimme sinne heti maanantaina. Olin kuullut paljon hyvää hotellista hienoine spa-alueineen. Oli kyllä makea hotelli! Joskin himosaunojalle spaosaston saunat oli lähennä vitsi. Kuka hitto tekee saunan jossa ei saa heittää löylyä? Siellä ei siis edes ollut sitä vesisankoa. Mietin jo tosissani että otan vesipullon mukaan jotta saan edes vaivaiset puolisen litraa löylyä. Prkl. Mutta saunojen ja suihkujen näkymät oli upeat! Kävimme ensimmäisenä iltana syömässä Chedissä, mikä oli ehkä hieman pettymys. Odotin jotain Farangin kaltaista, eikä tämä vetänyt siihen vertoja. Olin varannut pöydän meille toiseksi illaksi Kaks Kokka'sta, mutta katsoessamme tarkemmin menuta sieltä ei oikein noussut mitään hyvää eteen. Toisena iltana hylkäsimmekin fine dining konseptin ja googlasimme kivan Italialaisen paikan nimeltään Controvento. Ruoka oli todella hyvää ja hinnat huokeat - suosittelen!

Kävimme myös 90 minuutin klassisessa hieronnassa Olive Spa nimisessä hoitolassa. Sitä en suosittele, sillä esimerkiksi verrattuna Sinine Spahan tämä ei ollut lainkaan samoissa areenoissa viihtyvyyden osalta. Olisin halunnutkin hoidot Siniseen, mutta siellä ei ollut vapaita aikoja. Hinnat oli kuitenkin sitäkin paremmat, 90 minuutin hieronta maksoi 43 euroa! Hieronta oli sinänsä ihan hyvä, mutta itse kyllä jäin kaipaamaan sitä rauhoittavaa ja ylellistä ympäristöä ja hengailua mitä esim Sinisessä on.
Ja vielä yksi vinkki: kävimme kahvilla Komeet kahvilassa, jossa on myös makeat näköalat yli kaupungin. Kannattaa käydä istumassa, jos aikaa löytyy.

Tallinna on kyllä hyvä tuollaiseen rentouttavaan romanttiseen tarkoitukseen. Ei tarvinnut stressata siitä, että pitää nähdä nähtävyyksiä joita on nähnyt jo tuhat kertaa aiemmin. Voi vain keskittyä toisiinsa ja vetää lonkkaa.

Harmittaa vain, että olin siellä vajaakuntoisena. Sain kunnon vilustumisen kehitettyä Jouluaaton kävelystä (älkää kävelkö ilman myssyä ja kaulaliinaa lapset!), ja nyt olen toista päivää kipeänä kotona pärskien, paperitukkoja kasaten ja pää totaalisen tukossa.






Monday, 19 December 2016

Terveisin, Ihannekumppani

Ärsytys on varmaan useimmin kokemani olotila. Ärsytyskynnykseni on niin matala, että siitä voi hiihtää villasukalla yli eikä se jäisi kiinni mihinkään. Siihen on kaatunut myös parisuhde jos toinenkin. Ei voi mitään - kun ärsyttää liikaa niin on parempi olla yksin. Kynnyksen mataluudesta johtuen eniten tuottaa tuskaa ne kaikista pienimmät usein toistuvat arkiset elämäntilanteet. Enkä voi mitään sille, että sisälle syntyy sellainen vihainen kupla jonka on päästävä ulos heti pikimmiten ilman minkäänlaista filtteriä.

Yhdessä eläminen on tuottanut yleensä järkyttävän määrän ärsytystä mutta tällä kertaa olen päässyt (tai päästänyt toisen osapuolen?) melkoisen helpolla. Niin helpolla että on parasta pitää kiinni ja kovaa. Mutta aion nyt rehellisesti kertoa miten lapsellinen olen.

Minua ärsyttää mm seuraavat melkein 7 Richterin luokkaa olevat tilanteet.
Ensiksi aamuun sijoittuvat vaaratilanteet - sillä silloin olosuhteet ovat punaisimmillaan:

  1.  Toinen soittaa torkkua vieressäsi kun saisit nukkua itse edes 15 minuuttia pidempään. Raivostuttavaa. Parasta on se jos itse herää Toisen herätyskellosta ja se Toinen päättääkin jäädä goisimaan ilman mitään ongelmaa.
  2. Joudun arkiaamun kiireessä keittämään kahvia myös Toiselle osapuolelle (hitto kyllä 6 kupin verran vettä kaatuu hitaammin kuin kolmen! Puhumattakaan kahvin lusikoinnista suodatinpussiin!).
  3. En pääse kahvin keittimen lataamisen jälkeen heti vessaan, vaan joku ajaa siellä partaansa tai vetelehtii suihkussa.
  4. Joku juttelee minulle aamulla. Minä olen täysin kyvytön ja haluton keskustelemaan MISTÄÄN ennen kuin olen saanut ainakin puoli mukia kahvia naamaan.
  5. Joku syö yli puolet suklaalevystä jonka ostimme yhdessä. Olen ehdottomasti semmoinen 50/50 tasan tyyppi. Prkl.
  6. Toinen käyttää talouspaperia. Ja vielä aivan kohtuuttoman paljon. Talouspaperihan on turhin asia maailmassa. Kaiken mitä se korjaa, voisi korjata tiskirätillä. Murr.
  7. En pääse vessaan sinä hetkenä päivässä kun olisi minuuttiaikataulussani määrä hakea sieltä jotain (yleensä aamulla treenirepun tavaroita). 
Ja loppupäivään liittyvät erittäin paljon ärsytystä aiheuttavat toimenpiteet:
  1. Toinen tykkää pelata pleikalla sen sijaan että palaisi innosta käydä kanssani pitkillä kävelylenkeillä. Säkki.
  2. Toinen vaatii, että ikkuna on kiinni öisin. Tykkään nukkua viileässä. 
  3. Toinen ottaa koko ajan uuden lasin. Mitä helvettiä?! Minä juon samasta lasista kaksi päivää jotta tiskiä ei varmana tule turhaan. Toisella on parhaimmillaan niin maito- ja vesi-, kuin mehulasi kierroksessa. Hävytön tyyppi. (*Toinen kuitenkin lähetti terveisiä, että pitää kirjoittaa, ettei hän jätä laseja minnekään, vaan laittaa ne aina heti koneeseen. Se on tietysti ihan kiva puoli minun Toisessani.)
  4. Toinen pesee pyykkiä siten että koneessa on puolilastillista. Hitto mitä veden haaskausta. Ärsyttää niin julmetusti.
Tässä ne taisi sitten ollakin. Mielestäni itse asiassa melko lyhyt lista. Eikä onneksi mitään arkista suurempaa. Ärsyttäisi vielä enemmän jos ei olisi ketään kelle vähän vihoitella välillä.

Onneksi voi käydä hermolenkeillä.


Tuesday, 13 December 2016

Joulutarina

Sosiaalinen media on kyllä ässä keksintö (Pinterestiä lukuunottamatta).

Olipa kerran prinsessa ja prinssi. Heillä oli edessään valtakunnan tärkeimmät pippalot nimittäin pikkujoulut ja he olivat innolla suunnitelleet hankkivansa ensimmäisen kerran ihan ihka oman, oikean joulukuusen. Sellaisen, joka haetaan metsästä, juo vettä ja karisee havuja. Tiedättekö?

Mutta kappas! Hyvissä ajoin, päivää ennen juhlia, rupesivat sankarit kuukeloimaan, että mistäs sen kuusipuun voi käydä kaatamassa. Tai siis ostamassa. Eihän heillä ollut metsää tai kirvestä. Tai kirvesmiestä. Outoja kuninkaallisia. Kävi siinä sitten suurena ihmeenä ilmi, ettei moisia myydä pahemmin missään kolkassa valtakuntaa kahta viikkoa ennen Joulua! Siinäpä poloiset jo surivat, että juhlat oli pilalla...mutta kuinkas sitten kävikään?

Saapui pelastava prinssi nimeltään Instagram. Prinsessan nerokas kollega (prinssejä ja prinsessoja oli tässä valtakunnassa useampi) oli julkaissut kuvan jossa osasi kertoa, kuinka tälle kyseiselle prinssille tuodaan armas puu joka vuosi. Tällä onnekkaalla oli oma luottotoimittaja, joka kilautteli joka marraskuu tiedustellakseen kuusitarpeita. Kuusimies jopa toimitti puun kotiin ja asetti jalkaan asti. Sankaritar kävi havunvihreäksi kateudesta ja kommentoi kuvaa mieli apeani. Ja mikä onni, sillä kuinkas sitten kävikään?

Eipäs kestänyt kauaakaan kun neito sai salaperäisen kuusimiehen puhelinnumeron mobiiliinsa. Lauantaina hän soitti miehelle ja kuinkas siinä kävikään? Muutama tunti myöhemmin saapui prinssin ja prinsessan linnaan hieno kaksimetrinen uusi vihreä perheenjäsen. Eikä maksanut kuin 55 e. Taas oli valtakunnassa kaikki hyvin ja he jatkoivat elämäänsä onnellisina elämänsä loppuun asti.

Sen pituinen se.
Onnellinen prinsessa
Uusi perheenjäsen.
   

Sunday, 11 December 2016

Holly Jolly Christmas









Ei hitto mikä keli tuolla oli tänään! Sain raahattua poikaystävän lempipaikkaani kävelylle. Hänen epäonnekseen pysähdyin koko ajan ottamaan kuvia. Jo muutenkin mielettömän ihana Hietaniemi oli tämän päivän huurteisessa kelissä vielä epätodellisemman kaunis. Kirpeän raikas keli teki erityisen hyvää, kun takana oli (jo perinteeksi muodostuneet) pikkujoulut. Voihan sanoa, että on kyse perinteestä kun tämä oli toinen vuosi kun järkkäsin pikkujoulut ja ensi vuottakin suunniteltu jo ajatuksen tasolla? Parasta oli se, että tasan vuosi sitten samoissa juhlissa juttelin koko illan tietyn herran kanssa. Nyt vuotta myöhemmin samainen herra oli järkkäämässä juhlia kanssani avopuolison muodossa.
Ja olen oikeasti Joulu-ihminen joten mikä sen parempaa kuin järkätä juhlat joissa voi vetää överit niin glögissä, joulutortuissa kuin joululauluissa? Sain myös elämäni ensimmäisen ihan oman joulukuusen! Se on niiiiin kaunis.

Saturday, 10 December 2016

Talounelmia

Löysimme taannoin ehkä maailman hienoimman talon Viherlaakson alueelta. Siinä oli kerrankin kaikki nappiin;
- moderni korkeakattoinen kivitalo jonka toinen pääty oli täysin ikkunaa
- pihaa löytyi
- sauna löytyi
- vaatehuonetta löytyi
- terassia ja parveketta löytyi
- ei korjauksia tulossa
- näkymät ei olleet suoraan naapuriin

Viimeistään näytössä tajusin, että talo menee todella nopeasti. Ja niinhän siinä kävi, emme ehtineet koskaan tekemään edes tarjousta, koska emme olleet tajunneet hoitamaan lainajärjestelyjä ajoissa. Niin ärsyttävää. Olen kyllä oppinut sen verran, että kun hyvä löytyy niin sen kyllä tietää - ja silloin kannattaa toimia kiireen vilkkaan.

Unelmatalon jälkeen ei markkinoille ole tullut mitään vastaavaa. Ja nekin talot joista olimme ehkä lievästi kiinnostuneet ennen, kalpenivat täysin sen valossa. Höh. Siinä mielessä tämä oli hyvä asia, että tajusimme, mitä odottaa, eikä tyydytä mihinkään huonompaan. Lisäksi mieleemme alkoi ehkä hieman nousta ajatus siitä, että mitä jos vain rakennutamme itsellemme samanlaisen? Sillä lailla avaimet käteen - ei tarvitse viettää unettomia öitä -tyyppisesti. Tosin epäilen, että sellaiset rakennusprojektit ovat täyttä utopiaa. Joka tapauksessa tarvitsisimme jeesiä jo tontin valinnassa, sillä vääränlainen tontti voi olla kohtalokasta talon kannalta.

Noh ehkä me vielä löydämme jotain. Tai sitten lähdetään jossain vaiheessa rakentamaan.
Jos nyt saisin edes ensiksi myytyä entisen asuntoni putkirempan jäljiltä. Jos etsinnässä peruskorjatusta talosta kaksio hienolta alueelta niin tässä olisi hyvä kohde.



Harjoittelimme talonrakennusta Itsenäisyyspäivänä. Aika hieno ensimmäiseksi teokseksi, mielestäni. Sitä en kyllä mitenkään käsitä, että miten helvetissä kaksi saman
kokoisena ja muotoisena uuniin menevää palaa voi tulla erikokoisina ja -muotoisina sieltä ulos. 

Saturday, 3 December 2016

Miksi jengi bloggaa?



Tämänhetkinen toistolla soiva biisi puhuu varmasti puolestaan.

Olen pohtinut sitä, että kannattaako bloggaaminen oikeastaan? Ketä aidosti kiinnostaa lukea esimerkiksi minun tilitystäni? 

Kaikkihan bloggaa nykyään, eikä lukijoita varmastikaan riitä kaikille. Itse esimerkiksi luen todella vähän blogeja, koska en yksinkertaisesti tiedä yhtään niin hyvää bloggaajaa että kiinnostaisi seurata tämän tarinointia päivästä toiseen. Minulla ei myöskään ole tarpeeksi luppoaikaa, jotta ehtisin lukea muuta kuin (hävettävän vähän) uutisia ja illalla pari sivua kirjaa. 

Silloin kun tuntuu, ettei ole mitään järkevää blogattavaa, mietin, että onko pakko keksiä vain jotain jotta tänne saisi sisältöä? Mielestäni ei. Mieluummin luen jotain hyvää silloin tällöin, kuin turhanpäiväistä horinaa usein. 

Olen pohtinut myös sitä, miten egoistista bloggaaminen oikeastaan on. Olenko niin täynnä itseäni, että kuvittelen että jengiä kiinnostaa seurata elämääni ja selailla kuviani? Vai onko tämä aidosti sitä itseilmaisua, mitä blogilla aluksi hain. Alun perin lähdin kirjoittamaan blogia, koska olen pienestä pitäen tykännyt kirjoittamisesta. Kirjoitin milloin päiväkirjaa, milloin loruja ja äidinkielen ainekirjoituksia. Opiskeluaikana kirjoitin järjestölehteemme. Rakastan musiikkia ja halusin myös jakaa biisejä joista itse saan kiksejä, siinä toivossa että samanhenkiset ihmiset saavat niistä inspiraatiota. Toisaalta näen ympärilläni koko ajan kauniita asioita joista haluan ottaa kuvia. Täällä saan jakaa myös niitä. Ehkä halusin myös näyttää ettei kaikkien tarvitse olla fäshiön, vaan jotkut voi olla korkeasti koulutettuja urakeskeisiä tyyppejä, jotka kirjoittaa ihan muuten vain.

Kuten olen aiemminkin todennut, blogi oli minulle paikka missä kirjoittaa ja ilmaista itseäni, ilman, että häiritsen muita ihmisiä ja tuputan tavaraa heidän Facebook tai Instagram -feedille. Tänne saa kuka tahansa tulla, JOS huvittaa. Koin että bloggaaminen on vähemmän egoistista toimintaa kuin se, että jaan päivittäin kuvia ja tyhjänpäiväisiä ajatuksia some-kanavissani. Vähemmän egoistista kuin, että spämmäisin jengiä heidän uutisvirrassa ja pakottaisin heitä "tykkäämään" pärstäkuvistani. Jos joku sitten pitää tyylistäni ja sisällöstäni ja haluaa käydä täällä kurkkaamaassa niin sehän on vain kivaa bonusta.
Mutta kyllä minäkin usein ajattelen vain sitä miten saan mahdollisimman makean kuvan itsestäni blogiin jossain tilanteesta. Silloin tiedän, että olen taas liikkunut kauas itseilmaisusta ja ruman lähelle narsismia. 

Tässä kirjoituksessa ei nyt tainnut olla mitään järkevää punaista lankaa.
Pointtini on varmaan se, että kamppailen motiivieni kanssa ja haen omaa paikkaani blogosfärissä.
Jos haluat kertoa miksi sinä käyt lukemassa blogiani niin kuulen sen mielelläni :)







Sunday, 6 November 2016

Ihana valo!

Päätin kuulkaa pitää tänä viikkona kunnon lepoviikon. En ole käynyt kuin kerran lenkillä, parilla aamukävelyllä ja joogassa. Ihan hyvin pääsin rytmiin, sillä eilenkin kännykkä iloisesti ilmoitti, että joogatunti alkaa minuutin päästä Elixiassa ja itse istuin kotisohvalla. Yllättäen en ehtinyt. Ihanaa laiskotella välillä. Harmikseni en ole kuitenkaan saanut nukuttua aamuisin pitkään vaikka kerrankin olisi saanut vetää hirsiä aamukasiin myös arkisin. Syynä varmaan kellojen siirtyminen ja se, että on aika paljon asioita päässä tällä hetkellä. Aivot aktivoituu jotenkin aikaisin, enkä saa nukahdettua, vaikka väsyttää.

En pidä lepoviikkoja melkein koskaan. Treenaan sen kuusi kertaa viikossa ja pidän yleensä yhden päivän lepoa. Nyt kuitenkin ajattelin, että ehkä tekee ihan hyvää antaa kehon olla lepotilassa pidempi pätkä putkeen. Ensi viikolla sitten jaksaa treenata taas kunnolla.

Aamukävelyistä puheen ollen, jumaliste että tykkään tuosta lumipeitteestä ja pienestä pakkasesta! Marraskuu ei ole yhtään marraskuu. Missä on harmaanmusta sateinen ympäristö? Ei niin, että välittäisin, sillä toivon todella, ettei se palaa tänne. Voi sitä onnea, jos tuo pikkupakkanen ja lumi suosisi meitä koko loppuvuoden. Eilenkin aurinko paistoi niin, että silmiin sattui. Aaaaah.



Monday, 31 October 2016

Detox - miten vaikutti kehoon?

Olin muuten kunnialliset 4,5 päivää detoxilla viime viikolla. En nyt ole varma, että voiko sitä detoxiksi kutsua, mutta kiellettyjen listalla oli:

  • alkoholi
  • sokeri
  • suola(ish - kyllä sitä esim loheen meni) 
  • liha
  • maitotuotteet
  • kahvi
  • viljat
4,5 päivää taas johtui siitä, että meillä oli perinteinen suit-up dinner perjantaina kotona (kerron konseptista joskus) ja siihen en valitettavasti voinut tulla tällä dieettiasenteella. Halusin lähinnä kokeilla miten keho suhtautuu kun olen ilman kyseisiä tuotteita - en ole koskaan kokeillut esim lihattomuutta, kahvittomuutta ja maidottomuutta.

Yksi selkeä muutos oli helppo huomata: kolme päivää piinasi hedari. En ole täysin vakuuttunut siitä että syynä oli pelkkä detoxi, sillä samoihin aikoihin oli myös epäinhimillisen kylmä ja palelin käytännössä viisi päivää aamusta iltaan. Koska hartiat ja niska oli myös tuntui olevan jumissa niin kylmyys (jonka seurauksena hartia vetää korviin) on voinut olla syypää päänsärkyyn.

Ja tästä aasinsiltana tuo paleleminen. Palelin koko ajan. Voiko olla, että ruokavalion muutos vaikuttaa? Onko muilla ollut samoja kokemuksia? Söin kuitenkin ihan kiitettävän määrän, eli ei se vilu nälänhädästä johtunut.

Mistä selvä aasinsilta naisia yleensä eniten kiinnostavaan aiheeseen, eli painoon. En laihtunut mitenkään erityisesti. Esimerkiksi avokadoa sisältävät vihersmoothiet, soijapihvit ja lohi (söin kalaa pari kertaa) on aika kaloripitoisia, eli ei siinä mitenkään kovilla miinuksilla menty. Mutta tipahti ehkä noin 400 g tuon 4 päivän aikana.

Eräs asia minkä huomasin oli, että nukuin sikeämmin kuin normaalisti. Voiko olla, että kahvin litkiminen päivän aikaan vaikuttaa negatiivisesti uneen? En siis melkein koskaan juo kahvia neljän jälkeen, mutta voiko se kofeiini silti vaikuttaa? Varmasti myös alkoholi heikentää unen laatua, joten täysraittius ottanee osan kunniasta.

Yleisesti huomasin, että voin melkein hieman paremmin kun en vedä ihan noin paljon hedelmiä ja palkokasveja. Vatsaa turvotti jonkin verran. Opin myös tekemään vihersmootheja aamuisin, mikä on ehdottomasti asia jota aion jatkaa. Esim tämänlainen smoothie on sekä hyvää, että kasvattaa päivittäistä hyvien vitamiinien ja kasvisten syöntiä rutkasti:
1 annos:
- 1/2 avokadoa
- kourallinen tuoretta pinaattia ja lehtikaalia
- puristettu sitruuna
- raastettua inkivääriä
- päärynä
- pieni omena
- kurkkua 100 g

Aion vastedes yrittää vetää noita edes parina kolmena aamuna viikossa. Muuten tykkään tehdä arkisin soijamaito, banaani, mustikka, soijalesitiini, kananmunanvalkuainen -kombolla aamupalaksi smoothieta.

Pidin myös nolla sokeri -ajatuksesta. Sokeri on oikeasti niin turhaa. Ja koukuttavaa. Huomaan heti kun olen pari päivää ilman, ettei sokeripitoisia asioita tee oikeastaan yhtään mieli. Vaikein oli oikeastaan olla ilman punaviiniä (se on niin hyvää) ja Pepsi Maxia (iltapäiväkooman pelastaja). Esimerkiksi kahvi oli psykologisesti yllättävän helppo korvata vihreällä teellä. Okei, aamuisin join kyllä mustaa teetä. Eihän sitä ihan masokisti ole.

Summa summarum, voisin hyvin vetää uudelleen. Esim maitotuotteita en jäänyt kaipaamaan. Tosin kalsiumin saanti voisi olla pidemmällä tähtäimellä ongelmallista.


Saturday, 29 October 2016

Living on the edge

Ette muuten arvaa mitä tein! Jotain mitä en uskonut tekeväni koskaan.

Vaihdoin iPhonesta Samsungiin. Tadaaa!

Minulle oli jo tilattu iPhone 7, kun rupesin miettimään, että jumaliste se iPhone alkaa olla nähty. Varsinkin uuden käyttöjärjestelmän myötä mielestäni iPhonen käyttökokemus vain heikkeni.  Ja akku? Aivan skeidaa. Minulla ei kutosmallissa pysynyt akku enää edes yön yli, eli se piti ladata periaatteessa kolme kertaa vuorokaudessa. Ei jessus. Kauas on menty Nokia 5110 ajoista jolloin hakattiin autuaana samalla latauksella viisi päivää matopeliä (muuta sillä nyt ei tehtykään). Samalla kevyesti tekki-intohimoinen poikaystävä oli hehkuttanut paljon Samsungiaan ja kannusti minua vaihtamaan. (samikset!) Kaiken kukkuraksi kadehdin Kreikan lomallamme miten hyvälaatuisia kuvia poikaystävän Samsung Galaxy S6:llä sai verrattuna meikäläisen iPhoneen. Hyvä kamera on itselleni melkein tärkein ominaisuus. Niin, ja siis ainakin Edge-mallit on oikeasti tosi hyvän näköisiä. iPhone 7 taas on aivan sukunäköinen 6:en kanssa ja tuntui jotenkin super tylsältä saada ihan identtinen luuri kuin se mikä minulla jo oli. Toisaalta, asianajotoimistossa työskennellessä minulla oli jonkin aikaa Samsung, ja silloin hajosin aivan täysin. Piti vaihtaa alaa, että pääsi takaisin Applen suloiseen hyväilyyn, haha.

Nojoo siinä se uusi iPhone 7 paketti sitten patsasteli työpöydällä tiistaina, kun saavuin toimistolle, ja mitä mietin? Ei kyllä kiinnosta pätkääkään. Samaan aikaan kollega, joka oli kuuden viikon ajan häiriköinyt tekkivastaavaamme (shoutout - Ansulle) joka päivä siitä, että milloin se tulee, milloin se tulee, innosta pinkeenä hiplaa omaansa (Sanna tää on omistettu sulle ;)). Eeeeniweis. Siinä kivuliaan pohdinnan jälkeen (=päivän mietittyäni) päätin, että annan iPhoneni toiselle, joka odotti tilausta, ja ostin itse Samsung Galaxy S7 Edgen. Ja voih, tykkään! Vaikka olin vähän pelännyt sitä, että hermostun uuteen käyttöjärjestelmään ennenkuin totun, niin ei, olen todella tyytyväinen. Ensinnäkin, on ihana saada vaihtelua vuosien jälkeen. Toisekseen, tuo vain toimii jotenkin tosi fiksusti ja ennakoivasti. Ja akkukin kesti kokonaisen päivän! Sitä ei ole tapahtunut varmaan kahteen vuoteen.
Olen ihastunut.

kuvanlaadusta saa syyttää iPhonea, ei käyttäjää

Ja, uskokaa tai älkää, tämä sisältö on aivan itseohjautuvan pohdinnan tulosta eikä sisällä mitään kaupallista yhteistyötä (I wish! Samsung saa tietysti mielellään tämän luettuaan heittää minulle kiitosta). Missioni on vain herätellä jengiä sieltä Apple-koomasta.


Thursday, 27 October 2016

Future Female

Olen nyt syksyllä lähtenyt mukaan kehittämään Future Female -verkostoa. Future Female on tekniikasta ja digitaalisuudesta kiinnostuneilla naisille. Mikään diplomi-insinööri tai koodaaja ei tarvitse olla (tällöin en minäkään tästä kirjoittelisi), riittää jos on kiinnostunut uusista ideoista ja digitaalisista ratkaisuista. Verkosto on ollut hiljaisempi viimeiset pari vuotta, mutta nyt on tarkoitus laittaa kunnolla pökköä pesään. Järkkäämme mielenkiintoisia tapahtumia pienimuotoisista sitseistä isompiin seminaareihin. Nyt on työn alla todella jännittävä tapahtuma joka järjestetään 24.11. Jos kiinnostuit niin käy seuraamassa meitä Facebookissa tai LinkedInissä ja näet tarkemman kutsun heti kun julkaisemme. Toivottavasti bongaan teitä siellä :)

En ole pitkään aikaan ollut mukana missään ns "vapaaehtoistoiminnassa". Hauska saada vähän vaihtelua arkeen. Helposti sitä vain haluaisi löhötä sohvalla työpäivän jälkeen, mutta tuollainen kehittävä toiminta on palkitsevaa. Opin varmasti paljon uutta ja tutustun uusiin inspiroiviin ihmisiin. 

Pari piristävää kuvaa tähän sade-harmaus-tuuli -cocktail päivään mitä tänään on tarjoiltu täällä Helsingissä. #oispakesä

 

Tuesday, 18 October 2016

Mikäs se sieltä tulee?

Huomaatteko tekin sen?

Nyt kun pimeys hiipii päälle ja töihin pyöräillessä alkaa vaivaamaan kylmä viima, joka tunkeutuu takinkauluksesta sisään (hyiiiii!), on mieleeni alkanut työntyä tiettyä fiilistä. Se on lämmin ja punainen. En puhu vain Glögistä - tuosta aivan kärkilistoillani staattisesti pysyvästä juomasta. Olen huomannut hyräileväni J-alkuisia lauluja ja miettiväni erästä vihreää luonnosta löytyvää kasvia jonka haluaisin täräyttää kohta olkkariimme. Ja semmoisia kivoja kauniita koristepalloja, kynttilöitä ja ruskeita leivonnaisia (mustalla polttoreunuksella, kuten meikäläinen tuotantolinja ne tuottaa).

Nyt kun syksyn Hullaritkin on ohi (en muuten edes vahingossa käynyt tänä vuonna!) ja kauniin värikäs luonto alkaa menettää loistoaan lehtien tippuessa, niin huomaa, että alkaa hakea hyvää fiilistä jostain muusta. Se muu on se J-homma. Enkä puhu itsestäni.

Olen itse asiassa ostanut jo jopa yhden J-lahjan. Ja yhdet pikku-Jtkin on buukattuna.

Ja saanko sanoa vielä yhden jutun tästä J-hommasta? Ensimmäistä kertaa kotoa muutettuani, saan iloita jonkun rakastamani ihmisen kanssa kaikista kodissa löytyvistä koristepalleroista ja -valoista. Ja on ehkä ensimmäistä kertaa järkeä hankkia se vihreä kaveri olkkariin, kun on joku jonka kanssa sitä ihastella.

Se on oikeasti kaikkein ihaninta.

SOON.

Saturday, 15 October 2016

Nopee.

Kääääk - mihin nämä viikot menee?

Olen ollut jotenkin aivan putkessa viime aikoina. Treenaan, käyn töissä, teen ehkä jotain työpäivän jälkeen (useimmiten en jaksa tehdä mitään) ja nukun. Repeat. Jossain vaiheessa tekemättömien asioiden lista alkoi olla niin pitkä, että heti kun heräsi aamulla, aivot lähti ylikierroksille. Olen ikävästi herännyt jo poikaystävän herätyskelloon vaikka omani olisi antanut armonaikaa vielä tunninkin. Olen sitten vihainen kuin ampiainen kun menetän uniaikaa "turhaan". Tällä viikolla olenkin yrittänyt saada asioita pois päiväjärjestyksestä ja taakka alkoi keventyä. Ihan käytännön asiat kuten myöhässä olevien kirjastokirjojen palauttaminen ja laajakaista-asioiden hoitaminen rupeaa painamaan mieltä jos niitä kertyy liikaa. Huomaa myös että kroppa menee korkeammalla adrenaliinitasolla. Parin viikon ajan olen ollut pienessä jännitystilassa aamusta iltaan.

Osittain aiheutan sitä itse itselleni sillä haluan että asia kuin asia tapahtuu mahdollisimman rivakasti ja tehokkaasti. Kaikessa mitä teen (hampaiden pesusta ja tiskikoneen tyhjentämisestä kaupassa käyntiin ja työtehtäviin) huomaa fyysisen sähäkkyyden. En tee hitaasti mitään, paitsi tarkoituksellisesti rauhalliset kävelyt meren rannalla ja satunnaiset joogat. Muuten etenemiseni on harkittua ja nopeatempoista. Inhoan ajan haaskausta.

Mietinkin tuossa eilen, että tuleekohan minulle joskus joku "ahaa" elämys tai zenimäinen valaistuminen, jossa tajuan, että "mitä hittoa?!" ja alan nauttimaan rauhallisemmasta olemisesta. Ehkä. On vaikea yrittää pakottaa itseään seesteisemmäksi.

Ihana Nuuksio <3


Luonnossa ja landella rauhoitun. Kenties siksi ajattelen, että tekisi hyvää muuttaa vähän landemmalle (lue: Espoo).


Saturday, 8 October 2016

Valoimpulssi ja karvapoisto

Olen käyttänyt epilaattoria varmaan 15 vuotta. Kun viime viikolla tämä kivulias kaverini päätti irtisanoa sopimuksen niin päätin suunnata hakemaan oitis toisen ja ehkä vähän parempilaatuisen (*okei ei se oikeasti ole kovin kivuliasta hommaa - olen varmaan jo menettänyt kipuaistini näinä vuosina). Painuin ostamaan uutta ja huomasinkin ihan vieressä valoimpulssilla toimivia karvanpoistolaitteita. Olen jutellut valoimpulssimenetelmästä viime aikoina sokeroijan kanssa ja pohtinut kokeilemista. Käsittääkseni kuitenkin yksi hoitokerta vaihtelee alueittain noin 70-200€ välillä ja niitä pitää tehdä ainakin 4-6 kappaletta. En tiedä ketään joka niitä on kokeillut niin en ole uskaltanut luottaa, että se toimii. Jos kerran kasvaminen päättyy miltei pysyvästi, niin miksei kaikki juokse kipin kapin valoimpulsoimaan ja skippaa höylät? Puhumattakaan hampaat purren toimitetuista epiloinneista ja sokeroinneista? Onko teillä mitään kokemusta?

Noniin takaisin tarinaan. Päätin sitten että vaikka nuo valoimpulssilaitteet - itse katsoin Philips Lumeaa - ovat tyyriimpiä (200-400€), niin on pakko tyypata. Yritin vielä googlailla, että mitä kokemuksia jengillä on noista, mutta en päässyt kovin pitkälle. Kai se toimii?

Tänään olisi tarkoitus tehdä ihan uuden kaverin kanssa neitsytmatka. Toivottavasti lunastaa myyntipuheet. Tai sitten meillä kotona saadaan tottua karvaisempaan elämään. Ehkä koirahaaveet vähenee.

Tuesday, 4 October 2016

Bridget Jones's Baby and the Babes

Siis nyt täytyy antaa iso käsi rakkaalle Anni -ystävälleni. Hän pisti jo kuukausi sitten kasaan ryhmäkeskustelun tyttökavereidensa kesken ja ehdotti että mennään porukalla katsomaan uusin Bridget Jones -elokuva ja käydään sen jälkeen drinkeillät. Aivan paras suunnitelma. Olen nähnyt Bridget Jones elokuvan about 73 kertaa - aina itkien siitä, että missä on oma Mr. Darcyni. Kakkososa ei mielestäni ollut yhtä menestyksekäs, joten hieman skeptisesti suhtauduin tähän kolmanteen osaan. Mutta onhan tämänlainen elokuva katsottava likkaporukassa, jos missä. 

Kävimmekin lauantaina seitsemän naisen voimalla elokuvissa ja suuntasimme sen jälkeen vielä kaverini luo drinkeille. Illasta on ihan pakko mainita pari asiaa:

1. Bridget Jones's Baby oli yllättävän hyvä. Tykkäsin juonesta ja siitä, että kaikki alkuperäiset näyttelijät oli mukana. Pidin myös siitä, että heidän oli annettu näkyvästi vanhentua. Ihan pieni kyynelkin taisi muodostua leffan lopussa. 

2. Ihanat naiset! Vaikken tuntenut puoliakaan porukasta entuudestaan, niin oli aivan älyttömän hauskaa. Oli mahtavaa keskustella ummet lammet naisporukalla ja nauraa kaikille kommelluksille mitä onnistumme elämään, oli elämäntilanne aivan erilainen tai ei. Sain samalla tentattua vähän tuosta Espoo-elämästä ja -asumisesta. Mietin oikein jälkikäteen, että jotkut ystävät ovat sellaisia, että heidän arvostelukykyyn ystävyydessä voi luottaa 100%. Käytännössä voit siis olla varma siitä, että heidän kaikki ystävät ovat mahtavia tyyppejä, huolimatta siitä, oletko tavannut heitä aiemmin. 

Huomasin, että sain tuosta illasta älyttömän paljon. Voin myös ylpeänä mainita, että tulin kotiin vasta yhden maissa lauantaina! I know, ei kovin säväyttävää, mutta sitä ei ole tapahtunut kuin kaksi kertaa koko vuonna. Ja tämä on täysin kiitos upeiden naisten. 

Niin, ja siis se leffa kannattaa käydä katsomassa. ;)


 



Saturday, 1 October 2016

Vispipuuro punaviinimarjoista

Koska keräsin kesällä hikipäissäni marjoja sillä ajatuksella, että niitä pitäisi syödä koko ajan, on pakkasessamme nyt jonkin verran mitää vetää. (Ainiin, keräsin niitä tietty myös vähän vastalauseena Pokemon Go keskustelulle.) Jouduin jättämään suurimman osan marjoista landelle koska oma pakkasemme on aika minimaalinen. Taitaa olla parikymmentä litraa marjaa kaiken kaikkiaan. Nythän sitten kipuilen angstissa siitä että ne marjat pitää tosiaan myös kuluttaa. Varsinkin kun jalomielisenä ihmisenä totesin Pokemonia pelaavalle poikaystävälleni, että jos hän käyttää mieluummin aikansa peliin sillä välin kun kökin marjapensaassa, niin saa kyllä luvan ostaa omat marjansa. Siitäs sai.

Anyways, mustikat menee suhtkoht helposti aamusmootheissa, mutta viinimarjat, erityisesti punaiset, tuottavat tuskaa. Mutta, olen aina fanittanut vispipuuroa, ja siinä niitä saa menemään. Koska vispipuuro ei ole mitään kovin terveellistä niin teen puuron tummista mannaryyneistä. Laitan myös marjoja yleensä vähän enemmän kuin on tarvis. En myöskään siivilöi pois siemeniä. Tällöin kaikki ravintoaineet jää puuroon. Joitakin siemenet hampaissä ärsyttää - mutta itse olen tottunut. Tein toissapäivänä litran puuroa ja pistin varmaan 4 dl punaviinimarjoja suoraan pakastimesta siihen. Nyt olenkin jo vetänyt melkein koko satsin. Se on aivan tajuttoman hyvää! Teen itse asiassa vielä niin, että lämmitän puuroa hieman mikrossa ennen kuin syön sen kylmän maidon kanssa - pidän kylmän ja lämpimän combosta. Perinteisestihän vispipuuro tehdään puolukoista mutta vinkkinä siis, että maistuu aivan samalta punaviinimarjoilla.

Eniten rakastan hennon vaaleanpunaista väriä.


Thursday, 29 September 2016

Mitä yhteistä on synnytyksellä ja New Yorkilla?











Koska olen tunnettu suorasukaisuudestani niin annetaan tulla. Kuten arvata saattaa, mielestäni Nyki oli aika pettymys. Voi olla, että huonot hermoni ja tehokkuuden tavoitteluni hieman ylikorostaa sitä miltä kaupunki tuntui näin kuudetta kertaa. Mutta haluan nyt tehdä kerrankin inhorealistisen matkakuvauksen. Minua nimittäin ärsyttää, että kaikki niin vouhkoaa ja hehkuttaa Nykiä.

Onkohan New York vähän kuten synnytys? Se on hirveää ja kaikkea paskaa sattuu, mutta siitä ei kehdata puhua, koska onhan se sitten kuitenkin vaan niin ihanaa.

Vastustan kyseistä teeskentelyä, joten mainittakoon muun muassa seuraavat kylmät NYC-faktat:
  • Ihmismäärä on aivan jumalaton. Järjettömät ihmisvirrat joissa pitää luovia ja paljon jonotusta. Siis puolet ajasta seisot jossain jonossa. Yleensä vielä jonossa seuraavaan jonoon. 
  • Noin puolet ihmisistä on turisteja. Turistit ovat ärsyttäviä. Ne pysähtyvät ihmettelemään ja kuvaamaan joka asiaa ja kyselevät tyhmiä kysymyksiä. 
  • Toinen puolet ihmisistä on elämiinsä kyllästyneitä, helvetin stressaantuneita Nykiläisiä. He ovat tympeitä ja auttavat vain ja ainoastaan jos he itse hyötyvät siitä jotain (lue: provikkamyyjät). Paikallisten ärsytys johtuu varmaan osittain yllämainitusta toisesta ihmislaumasta. Laumahan pilaa koko saaren. Jos poistaisi turistit, niin siellä olisi varmaan aika leppoisaa. Paikallisten katkeruutta lisää varmaan myös jonot. Ja osittain se, ettei heillä ole varsinaisesti edes varaa asua koko paikassa (Manhattanin vuokrathan ovat taivaissa). 

Jonkun luksuskämppä 39th Streetillä, tässä voi aidosti todeta näkymän olevan Street View (monissa hotelleissa se ei toteudu näin hyvin)
  • Johtuen kaikista yllä olevista kohdista, paikka haisee. Roskapussit lojuvat kaduilla eikä vanhat viemäriverkostot taatusti ole mitoitettu sille määrälle jengiä. Bonuksena kaiken maailman katukauppiaat paistelevat halal hodareitaan ja polttavat pretzeleitään naamasi edessä.
En tiedä oliko tämä roskis vai luksuskämpän eteinen.
  • Talot ovat vanhoja ja huonossa kunnossa. 99% hotellihuoneista (myös 4 tähden) ovat lääviä. Suosittelen lämpimästi katsomaan milloin hotelli on a) rakennettu tai b) remontoitu perusteellisesti. Suosittelen myös tsekkaamaan Bedbug raportteja etukäteen.
Tämäkin talo on joskus ollut valkoinen.

  • Koska paikalliset ovat katkeria turisteille, he pyrkivät kusettamaan näiltä ainakin mahdollisimman paljon rahaa. Ei kannata luottaa sovittuun hintaan. Päälle tulee aina veroa, lisäpalvelumaksuja ja tippiä. Ja varoituksena; jos tippiä ei tule tarpeeksi, turisti saattaa saada peräänsä palvelushenkilön sättimään ja vaatimaan lisää (true story). 
  • Luonnollisena jatkumona, Nykissä on kallista. Huonosta palvelusta ja läävähuoneista joutuu maksamaan maltaita. Ehkä se on myös kansantaloustieteellinen juoni, jolla ärsyttävät turistit saadaan pidettyä poissa. Juoni tosin ei toimi.
  • Melu. Ikävä tuli Helsingin hiljaisuutta. Jengi tööttää, siirenit soi ja liikenne pauhaa. 
  • Kaikki kukat kukkivat. Nykissä jos jossain törmää mitä oudoimpiin hyypiöihin. Joillakin on housut p**kassa, yhdet puhuvat itselleen, toiset laulavat kovaan ääneen kuulokkeet korvissa puiston penkillä, miehet puvussa soittaa itsekseen ilmakitaraa keskellä katua, aineissa olevat taas makaavat keskellä katua ja lista jatkuu.  
Rankka ilta.
  • Niin ja mainitsinko jo sen jonottamisen?



Monday, 26 September 2016

Häähommia

Kuolen häpeästä.

Kävin tässä eräänä kauniina iltana skumppispäissäni ehkä ensimmäisen kerran puoleen vuoteen Pinterestissä. Syy oli se, että olimme kaverin kanssa jutelleet talvihäistä ja minä vanhaan tapaani paasannut siitä miten en millään käsitä miksi kaikki innosta piukeena änkevät naimisiinmenonsa kesälle. Miksi? Kun näin tekee tasan tarkkaan kaikki muutkin? Miksei jengi ole älykkäitä - khrm, niinkuin minä - ja halua talvihäitä? Siinäpä sitten kutsuvieraita potuttaa, kun on ainakin kolmet muut häät ja polttarit - ja huonolla tsägällä myös hautajaiset - Suomen minimaalisen suven aikana. Kesä loppuu kesken ja kaikkien lomamoodi on pilalla koska pitää joka kirotun viikonloppu käyttää joko häihin, polttarirymyämiseen tai jomman kumman suunnitteluun.

Eeeeeeniweis. Itsehän siinä suuressa viisaudessani päätin Pinterestata talvihäitä. Sillä eihän talvihäät ole loskaa ja harmautta. Ne on turkiksia, lumikinoksia ja rekiajelu kirkosta. Siis niin paljon coolimpaa kuin joku kämänen kukkaseppele pään ympärillä, koivuja ja hyttysen puremat pakarat.

Kävinpä sitten pinnaamassa todistusaineistoa (*tässä ihan pienellä voin myöntää että vähän kyllä innostuin kuvista ja ihan puhtaana todistusaineiston keräämisenä itse menettelyä ei voine pitää) kivoista talvihääjutuista (mitä niitä nyt on: bukettia, pukua, kynttilöitä jne). Siinä tovin pinnattuani juolahti eräs pienen pieni detalji mieleen.

Niin.

Pintesresthän on siinä mielessä kelmu veijari, että se mitä sinne pinnaat, tulee seuraajillesi tiedoksi. Eli, siinäpä viitisenkymmentä seuraajaa sai sitten jonkinlaisen ilmoituksen, että Ojalan Jasmiina se käy pinnailemassa hääjuttuja. Koska tuota toimenpidettä ei tutkimustulokseni perusteella mitenkään peruta, niin näinhän se sitten on myönnettävä, että niin kävi. Olen virallisesti pinnannut hääjuttuja.

Myös rakas sukulainen keksi tietysti vetää tästä kaiken ilon irti ja kysyi tuossa viikonloppuna heti avopuolisoni ensimmäistä kertaa tavattuaan, että "Milloin tanssitaan häitä?" Kun oli kuulemma Pinterestistä näkynyt että meikäläinen on selkeästi alttarille suuntaamassa. Kiitos very much.

En ole menossa naimisiin, en ole kihloissa, enkä varmaan tämän jälkeen koskaan mene kihloihin (myös avopuoliso seuraa minua Pinterestissä ja on varmaan saanut ilmoituksen, että olen menossa naimisiin jonkun kanssa - eroilmoitusta odotellessa). Niin ja Pinterestiä käytän tästä lähtien puhtaasi epäromanttisiin tarkoituksiin.


Terveisin, very much not engaged.





Wednesday, 21 September 2016

Vähän mä olen zen.

Nyt kun reissusta rangaistuksena olen ollut flunssassa niin en kovasta tahdosta huolimatta ole voinut oikein treenata. Niinpä kaikessa viekkaudessani keksin, että eihän kävely ole treenamista (eihän?)! Joten olen herännyt aikaisin aamulla ja käynyt tunnin kävelyllä Kaivarin ja Eiran rantoja kierrellen. Täytyy nyt sanoa, että vaikka olen kaikki-mahdollisimman-tehokkaasti-irti mentaliteetin treenaaja niin nuo aamukävelythän on aivan mahtavia! Ongelma on se, että en tosiaan normaalisti halua "haaskata" aamua kävelyyn, kun voi tehdä tehokkaamman treenin juoksemalla tai salilla. Mutta, nyt kun on tavallaan "pakotetussa tilassa" niin voin nautiskella hyvällä mielin. Meren takaa nouseva aamuaurinko yhdistettynä kirpakkaan syysilmaan ja värillisiin puihin on tosi kaunista. Täytyy melkein keksiä joku tekosyy tehdä tätä myös kun paranen. (Khrm, koira?)

Olenpa vielä yhdistänyt kävelyihin hieman gängstäräpistä seesteisempää musiikkia, millä koko paketti on viimeistellyn mieltä rauhoittava. En melkein tunne itseäni, haha.

Sam Sure - Hunger
Tom Misch - Home

Uskon myös, että Manhattanin jäätävän vilinän ja melun jälkeen jopa minä kaipaan hitautta ja rauhaa itselleni epätyypillisellä tavalla.



psst, varoituksen sana jenkkeihin suuntaaville; jos olette menossa lämpimään kohteeseen niin muistakaa, että vaikka ulkona valuu selkähiki niin sisällä on yleensä aivan tappavat AC:t. Eli pitäkää varapaita mukana jotta vältytte flunssa-ansalta. 

Monday, 19 September 2016

When Murphy and his Law bit us in the ass



Tulin aamulla kotiin ja nyt istun ja tappelen jetlagia vastaan kotisohvalla. Oli kyllä hauska vaikkakin hermoja raastava reissu. Naureskelimme monta kertaa kaverini kanssa, että siihen nähden paljon meitä "koeteltiin" niin selviydyimme reissusta hemmetin hyvällä huumorilla.

Listasimmekin meidän Murphyn lainalaisuuksia JFK:llä istuessamme:

Tullessa, lentokentän boarder control jono kesti ennätyksellisesti pitkälle toista tuntia.
Taksijono kesti 45 minuuttia koska taksit oli näemmä loppuneet. Nykissä? When does that ever happen, niinku?
Hotellin check-in kesti toiset 45 minuuttia, koska emmehän tietenkään olleet jonkun jonojumalan mielestä kärsineet vielä tarpeeksi.
Kun hirveessä väsymyksessä ensimmäisenä iltana etsimme raflaa, erehdymme sisään oudonhajuiseen Kosher ravintolaan. Tajusimme sen tietysti vasta siinä vaiheessa kun istuimme pöydässä ja ihmettelimme ruokalistaa ja kippah-päisiä kanssaruokailijoitamme. Tarjoilijarukka ehti vielä tuomaan jotain aivan kamalan näköistä ja hajuista suolakurkkua ja kaalia pöytään ennenkuin karkasimme ulos nolosti sopertaen. 


Hotellihuoneen sängyssä oli jotain itikoita joista kaverini sai puremia. Epäilemme pahasti bed bugseja. Jouduimme vaihtamaan huonetta, mutta hotelli ei myöntänyt mitään. Kaverin puremat jatkoi lisääntyimistään myös uudessa huoneessa. Varmuuden vuoksi olenkin pessyt ja pakastanut kaikki matkatavarani tänään. Parvekkeemme on tällä hetkellä toinen varastoni.
Hinnan ja maksujen osalta meitä kusetettiin monta kertaa. Tuli automaattisia sisäänlaskettuja tippejä ja outoja palvelumaksuja. Onnistuimme muun muassa maksamaan 60 dollaria (!) pedikyyristä, joka yleensä maksaa noin 25 dollaria.
Myöhästyimme Lion King -musikaalista. Siltä yhdeltä ainoalta ennaltasovitulta ohjelmanumerolta, joka oli agendalla. 
Yritimme tasan kerran saada taksia saarella. Ei saatu. Yhtäkkiä joka helevatun keltainen kärry oli varattu ja pyyhälsi koppavasti ohi.

No mitäs muuta?
No tottakai tottakai! Tietysti joku urpo keksii vielä käydä räjäyttämässä Manhattanilla. 

Kun USA:n kansalaisuuden omaavalta ystävältäni tuossa kentällä lähtiessä kysyttiinkin että "when are you returning to the States?" hän totesi lakonisesti "Never."
Lupaan myös kertoa niistä reissun miellyttävistä puolista, kunhan tästä tokenen. Kurkku ollut kipeä koko päivän.

Thursday, 15 September 2016

We had one job.

En yleensä valita. Varsinkaan tällaisesta asiasta.
Mutta hitto täällä on kuuma. Vetää pikkaisen mehut aktiivisuudesta kun on vähän jano ja pöhöttynyt koko ajan. Saadaan todellakin vuoden viimeiset helteet kärryyn ennen paluuta.

Kävimme eilen Museum of Natural Historyssa. Olen käynyt jo pari kertaa, mutta siellä on sen verran nähtävää, että mielellään museossa kävelee kerran jos toisenkin.

Ja sitten pääuutiseni. Ostimme aamulla jämäliput Lion Kingiin iltanäytökseen. Meillä oli siis käytännössä yksi, uno, ainoa asia buukattuna ja ennalta sovittuna koko viikoksi ja sen oli määrä olla eilen klo 19.

No siinä 18.20 nousen sängystä ja rupean kihartamaan tukkaa "sehän on vain kahden korttelin päässä" asenteella. Siinä välissä sitten kriiseilin vaatteista ja siitä minkälaisia valtavia vastoinkäymisiä elämässäni on kun en omista kivaa hametta.

9 vaille lähdemme juoksemaan korkkarit päällä - minulla 12 sentin Guccin kiilakorkosandaalit, kaverilla 8 sentin Louboutinit - vauhti oli sen mukainen ja kivulias. Kävi ilmi että teatteri olikin 10 korttelia ylöspäin. Yritin kontrolloida hermoni, mutta tällä kertaa en vetänyt niin kunnialla. Paahdoin sadatellen ja mutisten ihmisvastavirrassa ylöspäin ja tukasta suurin piirtein sauhusi. Lopuksi saavuimme 15 minuuttia myöhässä esityksestä ja jouduin aivan nolona änkemään ja tönimään muita rivissäni, päästäkseni paikalle. Hävetti aivan sairaasti. Huonosta alusta huolimatta itse musikaali oli todella hyvä. En ole mikään musikaali-ihminen mutta näyttävät ja värikkään puvustukset, sekä biisit olivat niin hyviä, että välillä itkin ja välillä nauroin. Suosittelen kyllä. Saimme ne saman päivän jämäliput 99 dollarilla per lippu. Muuten ne lienevät min 130 dollarin hujakoilla. Kun tämä tuli niin jopa meitsiltä valui kyynel.

Ja päivän kevennys: edessäni istui kiinalainen perhe joista molemmat kaksi lasta veti varmaan syvimpiä hirsiä ikinä. Äiti yritti pitää heitä hereillä musikaalin pauhatessa ja tökki heitä silloin tällöin, mutta huonolla menestyksellä. Skidit olivat aivan koomassa suut auki. Heille ne 130 dollaria / lippu olikin varmasti money well spent.

Vedimme muuten über terveellisen lounaan Shake Shakissa, mikä oli jatkoa muutenkin Sydänliiton suosittelemalla lähinnä suolaan ja rasvaan painottuvalla dieetillämme. Mutta Shake Shak oli sairaan hyvä! Vähän kuin Naughty Burger, mutta paljon paremman makuinen. Mielestäni esim Kaliforniassa hehkutettu In n Out burger jää Shake Shakin varjoon. Tämän postauksen jälkeen en laita enää mitään kuvia itsestäni. Lihotaan varmaan kilo joka päivä.


Turisti @ Central Park
Turisti @ WTC One World
Turisti @ lööbii
Turisti & sen muijakaveri
Turisti @ Times Square
Turisti näki talon

Tuesday, 13 September 2016

NYC 1/7





So'on moro from NYC!

Saavuttiin tänne Wyndhamn New Yorker 23. kerroksen cribiimme eilen 1,5 tunnin boarder controllin (en ole kertaakaan joutunut niin pitkään jonoon!), 45 minuutin taksijonon, tunnin taksimatkan ja 30 minuutin hotellin check-in jonon jälkeen. Mutta selviydyin oikeasti tosi kunnialla. Kiroilin ehkä max kaksi kertaa ja muuten uppouduin jonotellessa lukemaan ikiprojektina olevaa Thinking Fast and Slow -kirjaani. Olen oppinut antautumaan hetkeen.
Matkustelu on kenties karaistanut - tai sitten olen tullut jotenkin kypsemmäksi. Okei, aika epätodennäköistä.

Koska aivotoiminnat oli aika nollassa tänne tullessamme, vedimme kymmenen aikaan unilääkkeet naamaan ja olimme koomassa kuuteen asti.

Kävimme äsken vetämämässä tehotreenit isoimmalla hotellisalilla, jossa olen koskaan käynyt.
NYT tämä päivä lähtee käyntiin. Ajatuksenamme on käyskennellä rauhassa alas Ground Zerolle, mutta ensiksi on pakko saada kahvia.







Saturday, 10 September 2016

Bienvenue Automne!


En varmaan koskaan ole harmitellut syksyä. Se on uusien alkujen, värikkäiden puiden ja ekojen kirpeiden aamujen aikaa. Olin nuorenakin aina innoissani kun pääsin kouluun (ja sain uuden repun).

Ainut mikä vetää naaman todella vääräksi on marraskuu ja hyinen vesiräntäsade joka piiskaa kovassa tuulessa naamaan. Ja tämä kaikki sekoitettuna pimeydellä, jota lumi ei vielä ole valaissut. Hyi. Mielestäni opitmaalisinta olisi viettää marraskuu ja maalis-/huhtikuu siellä missä ruoho on vihreämpää. Jos olisi duuni jota voisi tehdä ulkomailta niin pakkaisin kimpsut ja kampsut ja sanoisin hellurei!

Tänä syksynä olen jopa aloittanut jotain uutta, nimittäin aikuisten ranskan jatkokurssin Työväenopistolla. Harmittaa että olen lukenut ranskaa varmaan viisi vuotta ja kirjoittanut ylppäreissäkin, mutta kieli on valunut hukkaan kun sitä ei millään lailla harjoita moneen vuoteen. Sitä paitsi saan vähän aivojumppaa, mikä ei varmaan ole pahitteeksi sekään. Istuinkin viime keskiviikkona Ressun peruskoulussa yhdessä eläkeläisten kanssa ja äänsin ääneen Parfait II:sta. Tuntuu, että on ikuisuus siitä kun olen opiskellut.

Lähden maanantaina Nykiin ja siellä onkin vastassa minipaluu kesään. Tällä hetkellä ennuste näyttää 25-30 astetta koko ensi viikolle.

I don't mind.

Tuesday, 6 September 2016

Laupias Samarialainen

En tiedä onko tämä jotenkin suomalaiseen mentaliteettin liittyvä piirre, mutta suhtaudun melkein vaivaantuneesti itseeni kohdistuneisiin altruistisiin eleisiin. Osittain se johtuu siitä, että koen jääväni kiitollisuuden velkaa, osittain siihen, että olen "every man for himself" -tyyppinen tyttö. Jos joku tekee puolestani jotain, koen pakottavaa tunnetta sadatella kiitoksia ja kontrata eleen jotenkin.

Luin itse asiassa kesällä vaikutusvaltaan liittyvää kirjaa, ja siinäkin mainittiin palveluksen teko yhtenä tehokeinona saada ihmiset tekemään oman tahtosi mukaan. Tekemällä pienenkin kohteliaan palveluksen vastapuolelle saa hänet tekemään toiveesi mukaisia merkittävämpiäkin asioita.
Meissä (normaalisti toimivissa ihmisissä) on pakottava halu vastata palvelukseen.

En pidä siitä, että joudun pyytämään toisilta palveluksia tai olemaan toisista ihmisistä riippuvainen. Kun sitten joskus joudun vain heittäytymään toisen laupeuteen niin olen todella tarkka siitä, että kiittelen ja kumartelen.

En a) ymmärrä ihmisiä jotka käyttävät toisia hyväkseen ja pummailevat koko ajan (you know, lokittelijoita) b) todellakaan ymmärrä ihmisiä jotka eivät osoita kiitollisuutta. Missä hitossa on heidän käytöstavat?! Katsoin esimerkiksi juuri vanhaa kotivideota, jossa Jassu 5-v sai noin 734 lahjaa Joulupukilta ja kiitti kovaan ääneen aivan joka ikisestä lahjasta.

Konkreettinen esimerkki. Olin viikonloppuna Elixiassa saunassa ja toinen nainen joka oli saunassa samaan aikaan otti lähtiessään - ei yhden -vaan molemmat vesiastiat ja täytti ne minua (ja muita seuraavia saunojia) varten. Hän teki tämän kohteliaana eleenä minulle. Koska joku tuntematon teki jotain puhtaasti hyvää hyvyyttään, kiitin häkeltyneenä ystävällisesti monta kertaa. Perisuomalaiseen tapaan jopa hieman vaivaantuneena siitä, että joku teki hyväkseni jotain. Olisinhan minä ne ämpärit itsekin täyttänyt.

Mutta, kuinkas kävi, kun annoin hyvän kiertää?
Tein eilen saman tempun eräälle naiselle; saunasta lähtiessäni nappasin hövelisti ämpärin mukaani, täytin sen ja vein takaisin saunaan ja pistin jopa valmiiksi hänen jalkojen juureen. Ja mitä tekee tämä - anteeksi - ämmä? Ei edes vaivautunut kiittämään! Missä oli ylistyssanat? Missä kiitollinen hymy ja katse? WTF? Missä on jengin käytöstavat?

Ensimmäinen reaktioni oli, että haen sen ämpärin takaisin saunasta ja tyhjennän hakemani löylyvedet hänen nenän edessään lattialle. Ja mikä tärkeintä, en koskaan enää liikuttaisi evääkään naikkosen hyväksi. Mulkoilin pirua vielä suihkusta. Saatana.



Loppukevennyksenä Googlen (tästä lähtien) aivan oikea käsitys minun persoonallisuudesta. Tästä lähtien harrastan vain puhdasta oman edun tavoittelua.






Saturday, 3 September 2016

New York to do lista

Olen lähdössä viikon päästä frendin kanssa New Yorkiin. Bongasimme lennot n 370 eurolla ja tartuimme tuumasta toimeen. Olen käynyt Nykissä jo viitisen kertaa, mutten koskaan alkusyksystä. Monet reissuni ovat olleet aika lyhyitä pyrähdyksiä ja tuntuukin, että viikossa saa varmasti paljon tehtyä. Koska kaupunki on itselleni aika tuttu ja melkein kaikki päänähtävyydet on öögailtu, niin lähden reissuun fiilistelemään ja kartuttamaan New York -elämyksiä.


Mitään pakonomaista turistijuoksua paikasta toiseen en viitsisi harjoittaa. Tosin kaverilleni tämä on ensimmäinen kerta Isossa Omenassa, joten jonkinlaista kompromissia tietenkin tehdään. Sitä paitsi käyn mielelläni monen vuoden jälkeen virkistämässä muistijälkeä esim MoMasta, Museum of Natural Historystä, Empire State Buildingin huipulta jne. Toisaalta muistaakseni Ground Zero oli viimeksi siellä käppäillessäni vielä kehitteillä, eli sekin on mielenkiintoista nähdä.

To do-listalla ovat ainakin seuraavat:
  1. Broadway musikaali. Kohteena nyt Phantom of the Opera
  2. Vapauden patsas. En ole koskaan käynyt Ellis Islandilla, ajanut vain lautalla ohi. 
  3. High Line puisto, josta itse asiassa kuulin vasta äskettäin. Paikka vaikuttaa kuitenkin niin makealta, että tällä kertaa sinne on eksyttävä tahallaan.
  4. Vintage kaupat. En ole aiemmin käynyt tutustumassa Nykin second hand tarjontaan, joten mielenkiinnolla odotan mitä maailman muotimekka tarjoaa sillä saralla.
  5. Cocktail -paikkoja. Koska olen ollut Nykissä monta kertaa yksin, ei yöelämään tai baareihin ole tullut tutustuttua. Nyt olisi käytävä katsomassa ainakin cocktail -tarjonta. Hello, Cosmopolitan! Okei, oma suosikkidrinkkini on Whisky Souri - mutta kait siinäkin tyyliä on.
  6. Se klassinen juoksulenkki Central Parkissa. Voitteko kuvitella että tämä maratoonari on ollut 5 kertaa Nykissä juoksematta kertaakaan siellä? Pitää vain ajoittaa aamun, eihän sitä cocktail-tuntia voi ohittaa jonkun lenkin takia.

Hotellista sen verran, että olen aina onnistunut asumaan jossain Central Parkin tuntumassa tai muuten aika keskivaiheilla Manhattanilla. Olisin halunnut tällä kertaa laskea laukkuni johonkin Sohon tai East/West Villagen tuntumaan. Tulisi sitten pyörittyä myös sielläpäin. Päädyimme kuitenkin Times Squarin huudeille. Liian lähelle sitä melua en kuitenkaan haluaisi. Toivotaan että se on tarpeeksi sivussa Times Squaren härdellistä.

Olen myös harjoittanut puolisen vuotta ostolakkoa tätä reissua varten. Tykkään ostaa vaatteeni ulkomailta, joten tulee varmaan semmoinen alkuräjähdystä vastaava täydennys Nykistä. Joudun muuttamaan sinne Espooseen pelkästään vaatteiden takia kohta. Milanon reissu vuodenvaihteessa pyhittyi kenkäostoksille (tulikohan sieltä 5 paria korkokenkiä). Tämä reissu pyhittyy vaate- ja treenitarpeisiin. Tutkassani ainakin Banana Republic, Nike, Adidas, Lord & Taylor jne.










Back to Top