Pages

Monday, 29 February 2016

Almost famous.



Meillä on joka maanantai klo 8.00 niinkin mahtava konsepti kuin jokaviikkoinen Accounts-tiimin palaveri. Siis kahdeksan nolla nolla. Joka maanantai. Mielestäni maanantaisin kaikki ennen yhdeksää pitäisi olla kiellettyä. Itse asiassa mielestäni duunijutut ennen yhdeksää ylipäänsä on vääryys ihmisyyttä kohtaan. Liikuntaan tämä ei tietenkään päde. Ongelma näissä maanantaipalavereissa on myös se, että treenit jäävät sattuneesta syystä iltaan, mitä en arvosta laisinkaan. Olen muutenkin aika säkki iltaisin, ja maanantaisin olen erityisen flegmaattinen. Yritän nyt kuitenkin pinnistää takalistoni salille. Maanittelen itseäni sillä, että teen vähän miellyttävämmän treenin.

Sain muuten kunnian olla taas haastateltavana. Kysymykset oli astetta vaativampia tällä kertaa, joten jännittää nähdä miten pärjäsin. Julkinen nöyryytys olisi kovin ikävää. Nauratti kun haastattelun lopuksi piti nimetä biisisuositus. Pohdin hetken kehtaanko pistää juristilehteen rehellisesti räppi-swaggeriini sopivan kipaleen. Päädyin kuitenkin siihen, että tyylistä ei luovuta ja tähän päädyttiin. Kyllä juristienkin kannattaisi kuunnella enemmän räppiä.

Sunday, 28 February 2016

Karkauspäivän muisto

Huomenna on muuten karkauspäivä. Mietimme aikamme jos keksisimme jotain erikoista päivän kunniaksi. Päädyimme siihen, että haluamme dokumentoida jotain mitä voi katsoa nostalgisesti karkauspäivänä neljän vuoden päästä.

Mikäs se dokumentointi sitten olisi? Pohdimme esim yhteiskuvaa,  toisillemme kirjoitettua sähköpostia tai kirjettä jonka saisi avata neljän vuoden kuluttua. Yhteiskuvastahan ei tullut mitään - kumpikaan ei ole mikään varsinainen linssilude (vaikka itse pystyn välillä pakon edessä skarppaamaan). Tuntemuksista ja tulevaisuuden toiveista kirjoittaminen toiselle osapuolelle olisi hauskaa, mutta siihenkin olisi ollut kiva liittää jonkinlainen valokuva. Keksittiinkin viimeisenä vaihtoehtona, että kuvaamme videon jossa selitämme vähän miten tähän on päädytty ja mitä lähitulevaisuudelta odotamme. Sitä on sitten hauska katsella neljän vuoden päästä, kun ryppyjä ja järkeä on kenties enemmän. Tai sitten istumme kämmen otsalla velloen myötähäpeässä. Suurin huoleni on, että toivottavasti ei jäädytä kun kameran rec -nappi on painettu...

Nyt pitäisi vielä keksiä, että mihin video tallennetaan siten, että molemmat sen näkevät vaikka kävisi niin köpelösti, ettei syystä tai toisesta istuta vierekkäin enää seuraavana karkauspäivänä.



Ja hehkuttaakseni ilmeistä asiaa; mahtavaa miten paljon keväisemmäksi kelit ovat muuttuneet. Tänään saatiin korkata aurinkolasisesonki. Tällaisia päiviä lisää, kiitos! Eilen jouduin vielä pötkimään 19 kilsan lenkkini landella aika lumisella ja jäisellä tiellä mutta toivotaan, että tästä mennään kuivempiin olosuhteisiin. Helpottaisi vauhdin pitämistä huomattavasti. Yritän vetää nyt kerran viikossa pitkän 20 kilsan lenkin ja sitten pari kovempaa lyhyempää lenkkiä salitreenien lisäksi.

Monday, 22 February 2016

Ångest.

I'm at the age where an "all-nighter" just means that I didn't have to get up to pee.

Kääk, meillä on täällä pienehkö Pääsiäisahdistus päällä. Mihin pitäisi mennä, kun kaikki lennot on buukattu ja parhaat mökit menneet? Kaiken lisäksi täytän 30 vuotta - SIIS KOLMEKYMMENTÄ VUOTTA - Pääsiäismaanantaina, mikä vain lisää ahdistusta. Googlattavana on ollut niin Alpit, Pariisi, Ateena kuin Tahko ja Himos. Nyt näyttää siltä että päädytään Vuokattiin. Haluan joko aurinkoon tai johonkin "mysig" paikkaan jossa on sauna.

Alpeilla en ole koskaan ollut ja panda-rusketus ja pitkät mäet olisi puhutellut, mutta kovin monimutkaista matkustusta en jaksa neljän päivän reissuun. Tahkolle olisin lähtenyt enemmän kuin mielelläni, koska siellä on varmasti tuttuja, ajomatka on vain 6 tuntia ja Pääsiäisen afterski-meininki on aika kova. Parhaimmat majoitusvaihtoehdot oli kuitenkin jo mennyt. Nyt siis Vuokatti voisi olla toinen potentiaalinen vaihtoehto. Sinnekin ajaa 7 tunnissa, minkä ehkä minä, paskat hermoni ja suonikohjuni kestää.



Saturday, 20 February 2016

Kenkähommia.

Löimme poikaystävän kanssa vetoa, että en saa ostaa yhtään paria kenkiä tänä vuonna.  Poikkeuksena on maratoniin liittyvät lenkkarit. Ajattelin, että se on aika helppo veto voittaa. Mutta nyt tekisi ihan piiiikkiriikkisen mieli uusia tennareita...tajuaisikohan se jos ostan makeat tennarit ja väitän, että juoksen niissä maratonin?

Tässä muuten puuterinroosat Dolce & Gabbanan avokkaat jotka ostin Milanosta. Sain osakseni pientä hilpeyttä, kun kuvailin kenkiä tässä aamulla. Kaksi korkeakoulututkintoa, ja pitkälle on tultu haha. Mutta nuo on aivan ihanat. Näen jo edessäni kesäpäivät, makeat farkut ja nuo 10 sentin Dolcet.
Oispa kesä.





Nyt puen päälle vanhat Asicset ja lähden juoksemaan 18 kilometrin lenkin Seurasaareen ja takaisin. Tavoitteena olisi juosta lenkki ajassa 1h 37 minuuttia (5:30min/km). Katsotaan kuinka käy. Voitte kuvitella, ettei ollut kovin mieltä ylentävää herätä tuohon lumiseen maisemaan. Odotin jo innolla kuivia, lumettomia lenkkipolkuja. Höh.






Thursday, 18 February 2016

Ruokajuttuja - The Mess kokeilussa.



Käytiin eilen kokeilemassa kaverin kanssa The Mess -nimistä uutta ravintolaa Pikku Roba 9:ssä. Atmorsfääri ja sisustus oli makea. Aluksi palvelu oli hidasta, mutta loppua myöten aktivoitui hieman. Ruoka oli ihan hyvää, ei mitään tajunnan räjäyttävää. Sanoisin, että esim Ysi voittaisi maun osalta. Hintataso on aika basic, pääruoat 20 € molemmin puolin. Vinkkinä kuitenkin sellaisille jotka etsivät uusia mestoja kokeiltavaksi. Ihan kurkkaamisen arvoinen. Onko teillä muuten suositella jotain hyviä uusia paikkoja Helsingissä? Ärsyttävää, että aina kun haluaisi mennä jonnekin syömään, on muistitikkuni tyhjentynyt kaikissa uusista kivoista paikoista. Aion ruveta kirjaamaan jonnekin kaikki paikit joita bongaan tai tulee puheeksi, niin ei tarvitsisi aina seisoa hoomoilasena kun jonnekin pitäisi mennä syömään tai istumaan iltaa.

Ruoasta puheen ollen, olen nyt kokeillut pari kertaa raakapuuron tekemistä. Mielestäni lopputulos on ollut ihan maistuvaa ja kivaa vaihtelua rahkalle ja marjoille. Miehekkäämpi osapuoli kommentoi tänä aamuna lakonisesti: "Ei tää niin pahaa ollu." Hmm. Eli varmaankin ihan hyvää?

On varmaan muuten menossa joku kevät väsymys. Olen mennyt ennen kymmentä nukkumaan nyt parina iltana, vetänyt 8-9 h unet ja siltikin virkeystaso on iltaisin ihan kuopan pohjassa. Onneksi on kohta viikonloppu!

Tuesday, 16 February 2016

Happy nails.



Kävin aamulla juoksemassa 12 kilsaa ja ulkona oli piiiiitkästä aikaa valoisaa jo seitsemän jälkeen.
Ensimmäisen keväisen päivän takia teki heti mieli vähän pirteämpää asustetta, nimittäin oranssia ja keltaista kynsilakkaa. Kertoo jotain luonteen syvyydestä kun pelkät kynsiehosteet voi saada fiilistelyä aikaiseksi. Ajattelin eka vetäistä pelkkää oranssia, mutta sitten bongasin tuon keltaisen ja päätimme että lakataan nimettömät sillä. Ensi kerralla taidan pistää toisin päin.

Nyt olen muuten löytänyt hyvän kynsipaikan Helsingissä: Kynsistudio Sao Annankadulla. Siellä kynteni on nyt pari kertaa tehnyt Chi jota voin suositella lämpimästi. Kunnon geelilakkaus maksaa 40 € ja kynnet pysyvät hyvin. Itselläni taisi olla reilu kolme viikkoa nuo edelliset. Niin mahtavaa, kun ei tarvitse töhrystää asetonin ja kynsilakan kanssa kotona joka harvase ilta. Oi näitä elämän pieniä iloja.

I don't need another nail polish. 
-
Said no woman ever. 


Sunday, 14 February 2016

Arvaa?



Vaikka uskon enemmän jokapäiväisiin tekoihin kuin rakkaudenjulistuksiin, niin on todettava, että juuri tämä ystävänpäivä tuntuu kivalta ekstralta. Ei oikein koskaan ole ollut ketään kenen kanssa viettää ystävänpäivää, joten se on tähän mennessä ollut enemmänkin turha kaupallinen hypetys. Viime vuonna olin muistaakseni sopinut kaverin kanssa dinnerin, kunnes hän tajusi päivää ennen, että on ystävänpäivä ja menikin poikaystävänsä kanssa syömään. Jep jep. Löysin onneksi toisen, siviilisäädyltään samassa tilassa kanssani olevan ystävän, jonka kanssa mentiin platonisia suhteita juhlistavalle drinksulle.

Mutta tällä kertaa saan juhlistaa niin ystäviäni kuin avomiestä. Ja täytyy sanoa, että hyvää kannatti odottaa. Kun tulin aamutokkurassa keittiöön keittämään aamukahvia, huomasin hetken häärättyäni, että pöydällä lojui iso kasa ruusuja. 

Sen verran olen saanut kokea, että ruusut, romanttiset eleet ja sanat rakkaudesta ei paljoa paina, jos käytös muuten on välinpitämätöntä ja itsekeskeistä. Se, että löytää jonkun joka välittää, kohtelee hyvin ja josta näkee joka päivä rakkauden, on niin paljon parempaa kuin ruusut ja sanahelinä. Mielestäni rakkaus on parhaimmillaan jokapäiväistä, arkista kunnioitusta ja luottamusta lisättynä naurulla. Juurikin niitä pieniä eleitä ja tekoja. Koska sellainen rakkaus on suureksi onnekseni osunut kohdalle, niin toki ruusut ovat hauska bonus. 

Tuo arkinen toiminta pätee muuten ystävyyteenkin. Tiedän tasan tarkkaan, ketkä ystävistäni on niitä, jotka välittävät oikeasti ja joihin voi luottaa niin hyvän kuin pahan paikan tullessa. 

Oikein ihanaa ystävänpäivää kaikille.


Friday, 12 February 2016

Guinnesin maailmanennätys

Olimme eilen Lahdessa asiakkaan sisäisessä tapahtumapäivässä.

Yritettiin samalla tehdä Guinnesin maailmanennätys tandemhiihdossa. Ideana siis, montako ihmistä voi hiihtää yksillä suksilla samanaikaisesti. 130 henkilöä hiihti UPM:n puusta erikoisvalmistetuilla "tandem"-suksilla yhteensä 130 metriä. Oli mielettömän hauska reissu, varsinkin kun meillä harvemmin mitään työmatkoja oikeastaan on. Vielä hauskempaa oli tietty päästä Maikkarin loppukevennökseen. Ei niin hauskaa on se, että tänään oli työpäivä ja olo kuin monnilla.

Viikonloppumoodi alkaa pikku hiljaa olla päällä. Illalla on Vinklubbenin illallinen, joka koostuu minun lisäksi kahdesta oikiskaveristani. Konseptina se, että olemme nyt reilu 10 vuotta kokoontuneet kerran parissa kuussa vuorotellen jonkun luo juomaan viiniä ja syömään. Alunperin joimme 4 pulloa yhteensä, emmekä syöneet mitään. Sittemmin meitsi, ainoana lapsettomana, on hoitanut sen viinin juonnin kun muut imettävät tai ovat raskaana. Käy se niinkin. Paitsi, että tänään minä en kyllä juo tippaakaan etanolipitoista. Mammat saa juoda ihan keskenään. Heti tuli epäluuloinen kommentti, että olenko raskaana kun en juo. I wish. Olisi salettiin parempi olo pyhässä tilassa kuin tässä tilassa.

Mukavaa viikonloppua, folks!

Aamulenkin näkymiä
Hiihto-groupie ;)
UPM:n mäntyöljystä tehtyä puhdasta dieseliä
St1 jätteistä tehtyä polttoainetta. Toimii myös drinkkinä ;) Etoaa toi pelkkä kuva.

Wednesday, 10 February 2016

Damn.

Allerin ylläpitämä asiantuntijasivusto wau.fi teki uranvaihdostani haastattelun. Oli tosi kiva, että pääsin kertomaan urastani ja bloggaamisesta, mutta nyt harmittaa, että ensimmäinen kirjoitus, jonka artikkelin lukeneet ja sieltä blogiini eksyneet saivat todistaa oli siitä, että lihon parisuhteessa. Juuh, olisin ehkä saattanut valita aiheen vähän paremmin eilen, jos olisin tajunnut, että artikkeli tulee liveksi tänään. Ehkä vähän myöhäistä todeta, että olen välillä kirjoittanut ihan oivaltavaa ja järjellistäkin kamaa tänne. Että moikka moi vaan kaikille tuntemattomille lukijoille.

Mutta asiasta toiseen, olen viime lauantaista lähtien ottanut taas aktiivisemman otteen juoksemiseen. Tänä aamuna kävin taas vetämässä reilun 7 kilsan lenkin Kaivari/Hernesaari -akselilla. Ilokseni kilometrivauhti tulee jo aika helposti 5:30 kohdalle, vaikka talvi onkin mennyt vähäisellä lenkkeilyllä. Nyt vaan sitten spurtti- ja mäkijuoksua sekä pidempiä lenkkejä kehiin. En välitä yhtään mikäli lunta ei enää tälle leveyspiirille tule.



Tuesday, 9 February 2016

Parisuhde lihottaa

Kun sitä on vuodet valittanut, ettei ole ketään, niin nyt voi sitten siirtyä seuraavaan valitusvirteen. Seuraa säe numero yksi:

Yksi vaikeus yhteiselossa on muuten. Tai siis, olen tottunut syömään pitkälti kasviksia ja lihaa enkä yleensä ostanut kotiin esimerkiksi leipää. Nyt kaapissa on leipää ja ruokana on melkein joka ilta jotain hiilaria lihan tai muun proteiinin kanssa. Myös herkkuja on tullut syötyä enemmän kuin normaalisti. Ollaan molemmat urheilullisia, mutta itselläni se ei ihan riitä, vaan lepsuilu näkyy aika nopeasti kiloissa. Valitettavasti olen hyvin tietoinen siitä miten vähän liikunta oikeasti vaikuttaa painoon. Suun kautta ne kilot tulee ja menee.

Monet lihoaa parisuhteessa, enkä todellakaan halua siihen veneeseen. Lukekaa vaikka tämä Timo Haikaraisen kirjoitus.

Siis onneksi minulla on maraton kesäkuussa, joten ihan överiksi ei voi mennä, mutta silti ahdistaa, ettei pysty vaan pysymään tiukasti omassa ruokavaliossa, jonka tietää kumminkin toimivan pitkällä tähtäimellä. Ärsyttävää. Ei tunnu kivalta rajoittaa toisen syömistä oman "heikkouden" takia, mutta ei ole myöskään kivaa se, että tekisi "omat" versiot ruuasta. Onko täällä ketään jolla on samat haasteet?
Olen iloinen, ettemme ainakaan juokse ulkona syömässä koko ajan, eikä kokkaamamme ruoka nyt todellakaan mitään fätifätiboomboom ruokaa ole. Mutta olen jotenkin vähän mustavalkoinen ruokavalion kanssa. Joko pidän kuria tai sitten saattaa helposti lähteä lapasesta ja lepsun vähän joka suuntaan.

Ehkä pitäisi ruveta vaan jollekin tiukalle ruokavaliolle, jossa ne rajat kielletyn ja ei-kielletyn välillä on selvät. Nyt kun sillä lailla mukamas soveltaa, menee mättäminen kuitenkin enemmän turhien kaloreiden puolelle.
#Oispaitsekuria.



Monday, 8 February 2016

My hair was famous before I was

Jatkaakseni näitä yksittäisiä mullistavia tekoja, jotain aivan historiallista tapahtui tänään. Tai itse asiassa kaksi huomiota herättävää asiaa.

Esinnäkin, kävin kampaajalla piiiiiiiitkästä aikaa. Siis puhutaan vuosista eikä kuukausista.

Toiseksi, olen todella tyytyväinen uuteen tukkaani. Ne kerrat kun olen lähtenyt tyytyväisenä kampaajalta elämäni aikana voi laskea yhden käden sormin ja keskisormea pidemmälle et pääse aloitit kummasta suunnasta tahansa. Satuin kävelemään kampaamon ohi tässä yksi ilta ja päätin piipahtaa sisään varaamaan lennosta ajan. Kampaaja totesi, ettei hän ota uusia asiakkaita, mutta voi ottaa korttini ja soittaa jos tulee jotain peruutusaikoja. Tänään sitten tuli tekstari ja otin illaksi peruutusajan. Operaation jälkeen voin kyllä ymmärtää miksei hänellä niitä vapaita aikoja ole.

Taas yksi positiviinen dominopala tähän viimeaikaiseen myönteisten asioiden dominoefektiini.




Sunday, 7 February 2016

Näköradion paluu.

Elikkäs.

Eilen luokseni muutti tämmöinen härpäke:



Okei, sen mukana muutti kyllä jotain muutakin. Ja niin, ensimmäistä kertaa elämässäni, minusta tuli jonkun avovaimo. Se kuulostaa aika aikuiselta. Aikuisemmalta kuin mitään mitä olen tehnyt.
En voi sanoa muuta kuin, että elämää on aika turha suunnitella. Ne suunnitelmat kun lentää ikkunasta aika nopeasti hetkenä minä hyvänsä.

Noin pedagogisesti asiaa lähestyen, katsotaanpa vähän ajatuksiani täällä blogissa viimeiseltä puolelta vuodelta.

Elokuun alussa pohdiskelin lähestyvää eräpäivää ja mietin että kelpaako enää kenellekään tämän ikäisenä.  Hmm, en olisi uskonut että ennen kuin edes täytän 30, on tilanne aivan toinen. Vaikka vauvoja en kyllä halua vieläkään. Joku pohja se on minunkin säkissä.

Myöhemmin syksyllä hehkuttelin miten ihanaa on olla vapaa, itsenäinen ja niin itseriittoisa, etten tarvitse koskaan ketään.

Sitten listasinkin vaatimattomat laatuvaatimukseni ja pyysin apua yksisarvisen metsästämiseen. Olin kuitenkin siinä vaiheessa jo vahvasti sitä mieltä, ettei graalin maljaa olekaan ja soolona vedetään seuraavat vuodet. Olin myös ihan varma siitä, etten tarvitse mitään televisiota, sehän on aivan hyödytön härveli.

No samanaikaisesti tämä nykyinen "kämppikseni" on vilahdellut aina välillä kirjoituksissani. Ilman, että itse tajusin mitä on tapahtumassa.

Ensinnäkin hän otti riskin ja palkkasi. Sitten hän opetti minulle uusia sanoja, kuten maaginen ja timanttinen. Hän myös lähti kanssani juoksemaan Jätemäen portaita ja rökitti hiljaiseksi. Kun hän ilmoitti, että vaihtaa firmaa, tajusin, että haluan kuitenkin tehdä hänen kanssaan lisää tarinoita.
Ja sillä polulla ollaan.


Sometimes what you are looking for comes when you're not looking at all.

Saturday, 6 February 2016

Hyvä maratonharjoitteluohjelma hakusessa


Tänään on noin neljä kuukautta Tukholman maratoniin ja  päätin avata maratonharjoittelukauden. Päästäkseni alle 3:45 h aikatavoitteen, on juoksuvauhdin oltava 5:19 per km. Vauhtikestävyyttä on siis saatava ylös. Viime maratonissa keskinopeus oli 5:29 min/km. Vaikkei se ehkä noviisille vaikuta isolta erolta, voin kertoa, että kun köpöttää 42 kilometriä niin 10 sekunninkin erot per kilometri alkaa tuntua - varsinkin lopussa.

En ole aiempiin maratoneihin harjoitellessa noudattanut mitään tiettyä juoksuohjelmaa. Lueskelin netissä vähän jotain maratonharjoittelusta yleisesti ja menin sitten aika pitkälti oman gut feelingin mukaan. Yksi syy siihen miksen ole ohjelmia noudattanut on se, ettei ne tue kuntosaliharjoittelua. Ohjelmat ovat pitkälti juoksukeskeisiä. (Ylläri sinänsä - nehän ovat juoksuharjoitteluohjelmia.)
Itselleni on kuitenkin ollut tärkeää treenata salilla 2-3 kertaa viikossa myös maratontreenikausilla.

Nyt ajattelin kuitenkin heittäytyä villiksi ja pohdin, että googlaisin itselleni 4 kuukauden juoksuohjelman 3:45 aikaan tähtäävälle, ja noudattaisin sitä kuin piru raamattua. Tai kuten juristi lakikirjaa. Sillä lailla oma lehmä ojassa soveltaen. Kun niitä tuossa aikani tutkiskelin päädyin nyt kuitenkin siihen, että ne yhä vieläkin sisältävät pelkkää juoksua 5-6 kertaa viikossa. En kestä! En oikeasti jaksa vain juosta 16 viikkoa putkeen.

Pitäisiköhän vain valita yksi ohjelma ja lisätä siihen 2 saliharjoittelua viikkoon? Tekisi kuitenkin hyvää seurata edes jonkinlaista ohjelmaa, jotta saan nuo eri kestävyysalueet (peruskestävyys, vaihtukestävyys ja maksimikestävyys) kunnolla haltuun.

Jos teillä on vinkata jotain hyvää - mutta myös salitreeniä sisältävää - maratontreeniohjelmaa 3:30-3:45 aikaan tähtäävälle niin pliiiiiiis auttakee naista mäessä!

Tänään tapahtui myös jotain muuta vieläkin jännittävämpää ja suurempaa tämän naisen elämässä. Mutta kerron siitä huomenna.
Okei, huonoin tiisaus ikinä. Puss <3

Friday, 5 February 2016

My future is so bright I need shades.

Kävin tovi sitten kokeilemassa ja kuvaamassa Instrumentariumin kevään uutuusmallistoa. Minulla on -1,25 näkö ja käytänkin päivittäin piilolinssejä, joten ihan pelkän imagon vuoksi en rillejä pistänyt päähän. Tosin jos minulta kysytään, niin kyllä rilleillä ja plehoilla saa ihmeitä aikaan. Laseja en kovinkaan usein käytä, vaikka asusteisiin menevä muuten olenkin. Siitä huolimatta, että olen alalla, jossa hipsterilasit kukkii, ei imagoni ole vielä taipunut lasien käyttäjäksi.

Aurinkolaseja käytän sitten sitäkin enemmän. Rakastan isoja plehoja, mutta pitäydyn yleensä aika klassisissa malleissa. Olen aika kranttu mallin suhteen.

Kuvauksissa oli vaikka mitä kivoja malleja ja tuli kokeiltua laseja, joita ei ehkä muuten tulisi käytettyä.

Ihan numero uno ja omat suosikkini oli nämä Christian Dior lasit (2009242):




Nämä olisi hauska lisä kokoelmassa, vaikken ehkä pitäisi ihan ainoana lasimallina, sillä on kuitenkin aavistuksen erikoisempi malli. Mutta pidän siitä, ettei tulisi samoja malleja heti kadulla vastaan. Tuntuu esimerkiksi, että viime vuosina koko stadi on täyttynyt Ray-Baneista. Vaikka Ray-Banit makeita onkin niin henkilökohtaisesti arvostan oman polun seuraamista enkä totaalista massaliikkeen mukana virtaamista.

Silmälaseista nämä Fendit (malli 2008897) oli makeimmat:



Haluaisin seuraavaksi tuollaiset vähän pyöreämmät mallit.

Nämä Diorit (200925045) oli myös kivat, harmi, ettei otettu kuvia kun ne oli silmillä:




Tässä diipissä kuvassa on Guccit (2008915):



And last but not least, nämä Michael Korsit (2009523) menisi itselläni laskettelumäessä varmasti mukana. Semmoisena aurinkoisena päivänä, joita löytyy varmaan vain Alpeilla. Okei, varmaan vetäisin näissä lumituiskussakin. En ymmärrä miksi jengi haluaa pitää jotain skimbalaseja - nehän peittää koko naaman - eikä silloin rusketu! Image is everything.




Mitkä on teidän suosikit?

Kuvaukset oli tosi hauskat ja harmittaa ettei ole 10 senttiä lisää pituutta ja 10 kiloa vähemmän elopainoa. Olisin ihan mielelläni malli. Semmoinen malli, joka on käynyt oikiksen ja kauppiksen ihan vain harrastuksena.

Kuvaajana toimi Markus Malmberg.



Thursday, 4 February 2016

Treenipäiväkirjat

Treenimoodi on pysynyt viime aikoina tavoitellussa 6 kertaa/vko. Pidin tässä tosiaan kuukauden lenkkeilytauon, mikä mielestäni kyllä laski aerobista kuntoa, sillä viikonloppuna vihdoin lenkkeillessä meno tuntui raskaammalta kuin normaalisti. Siitä huolimatta, että olen käynyt salilla lenkkeilyn sijaan ja tehnyt jonkin verran muuta sykeliikuntaa siellä.  Kun en halua juosta, olen ottanut tavakseni kävellä  vartin verran juoksumatolla 10 kallistuksella (ts ylämäkeä) ja reippaalla (6 km/h) tahdilla. Myös soutulaite ja crosstrainer menee. Soutulaite on tosin niin yksitoikkoinen vekoitin, että siellä viihdyn max 5 minuttia minkä jälkeen tylsistymisen raja paukkuu.

Anyway, kohta pitää ruveta harjoittelemaan kesäkuun Stockholm maratoniin. Viimeistään siinä vaiheessa kun lumet sulaa rupean köpöttelemään nopeampia vähintään 11 km/h lenkkejä. Tavoitteeni maratonajaksi oli siis se 3h 45 min, mikä olisi 6 min vähemmän kuin lokakuussa Hangossa. Täydellisessä maailmassa myös painoa pitäisi saada pois vajaa neljä kiloa. Ihan vain siksi että meno helpottuisi. Tosin lihaskuntoharjoittelun jäädessä vähän vähemmälle varmaan senkin takia tippuu vähän painoa. Kun nyt talven olen treenannut 4-5 viikossa salilla, käännän vähitellen treenit 3-4 lenkkiin ja pari saliin viikossa. Kehon huolto olisi muuten kova sana. Miksi hitossa se on niin vaikeaa?! Viime aikoina lonkkia on särkenyt koko ajan. En tiedä johtuuko ylirasituksesta/kehonhuollon mitättömyydestä vaiko vanhuudesta. Mikään niistä vaihtoehdoista ei puhuttele.

Mutta nyt hipsin Aleksanterinkadun Elixiaan.
Illalla on tiedossa Some Awards Vanhalla. Itselleni jotain ihan uutta.



Back to Top