Pages

Tuesday, 29 March 2016

Sweet denial.

Eilinen päivä meni ajaessa. En oikeasti lähde vähään aikaan mihinkään - sen verran vastenmielistä oli matkustaa kahdeksan tuntia kotiin. Vedimme ennen lähtöä vielä viimeiset löylyt. Saimme suunnitellusti Pääsiäisenä saunakiintiömme melko lailla täyteen. Laskujeni mukaan saunoimme kolmessa päivässä kuusi kertaa. Pakko hankkia seuraavaksi kämppä jossa on sauna. Siihen asti koetan selvitä landella ja Elixian saunoilla.  Kun vihdoin pääsimme kotiin leivottiin vielä mud cakea. Juuri sellaista jauhotonta oikein oikein lödöä versiota, jota rakastan. Ihan niinkuin emme olisi vetäneet tarpeeksi makeaa ja rasvaa jo reissun aikana. Mutta pistän ikämasennuksen piikkiin.

Olla olevaa lukuunottamatta aion kylmästi ignoorata eilisen päivän tapahtumat. Ihan vain tiedoksi teillekin:



Ne jotka sanoo, että ikä on vain numero ei voi olla tosissaan.

Sunday, 27 March 2016

YOLO/LOL no more.

Eiiiiiii!

Viimeinen päivä 29-vuotiaana lähti käyntiin. Joidenkin kanssa ollaan juteltu ns bucket lististä tai asioista, jotka ennen 30 vuoden kynnystä haluaisi tehdä, mutta eipä ole mitään tarvetta ollut tässä vaiheessa toteuttaa itseäni. Juoksin maratonin alle neljässä tunnissa ennen kolmekymppisiä, ja se oli oikeastaan ihan riittävää. Ihan siinä pisteessä en ole ammatillisesti, kuin olisin toivonut. Mutta kaipa tuo uranvaihto hieman aiheutti takapakkia. Itse asiassa olen kuitenkin paremmassa tilanteessa kuin uskalsin odottaa vielä viime syksynä. Sitä paitsi, pienistä rasitusvammoista huolimatta, olen terve kuin pukki, mikä on kaiken A ja O. Eli ihan hyvin luistaa.

Paitsi mäessä tänään. Tuolla on melko leutoa ja lumet sulavat, joten saapa nähdä minkälaista on lasketella. En usko, että murtsikkaladutkaan ovat missään sen paremmassa kunnossa. Mutta menemme varmaan kokeilemaan ja vedämme minkä pystymme. Koska huominen syntymäpäivä menee Helsinkiin ajaessa, käydään illalla varmaankin ulkona syömässä. Siinäpä se nuoruuden viimeinen päivä kuluu. Mutta ehkä se aurinko nouse tavalliseen tapaan huomennakin. Enkä varmaan saa yhden yön aikana ryppyjä (olen niin iloinen, ettei ole vielä ryppyjä!) ja vaihdevuosia.

Kun mietin asiaa, uskallan käsi sydämellä väittää, että:




Saturday, 26 March 2016

Fat camp.

Eilen vedetiin urakalla lonkkaa. Olin horisontaalisessa positiossa 80% päivästä. Nukuimme kymmeneen, katsoimme Frendejä ja saunoimme koko päivän. Jossain välissä kävimme tarkastamassa rinteiden sijainnin ja lippupisteet/vuokraamot mutta senkin lenkin päällimmäinen agenda oli löytää Fazerin sinistä ja Mignon-munia. Niitä onneksi löytyi ja Pääsiäinen oli pelastettu.
Mutta ihan sama, uskon, että molemmat tarvitsi yhden totaalisen nollauspäivän.

Okei jossain välissä kyllä ihan avoimin mielin googlasimme olisiko alueella ollut jotain iltatoimintaa, mutta eipä löytynyt. Eli mökkihommiksi meni koko päivä. Summa summarum, eilisen aktiviteetit jäi kymmeneen punnerrukseen ja kymmeneen ojentajapunnerrukseen, jotka teimme ennen puolen kilsan iltakävelyämme. Piti tarkistuttaa tekniikan hallintani herralla, sillä katselen välillä kauhuissani salilla kun miehetkin punnertaa ihan miten sattuu (you know, pää roikkuu ja selkä on kaarella tai peppu pystyssä). Mutta kuulemma oli ihan ok punnerrukset (okei sanaa 'ok' ei todettu ääneen. Taisi mennä enemmänkin "onko sun oikea käsi vahvempi kuin vasen??", minkä väännän päässäni semihyväksynnäksi).

Tänään pyhä aikomuksemme on kuitenkin saada ahterimme rinteisiin asti ja kerätä liikuntapointseja. En tosin tiedä näemmekö toisiamme edes rinteissä koska mies aikoo vetää mustissa rinteissä ja mittailla jollain applikaatiolla nopeuksiaan, kun minä viihdyn lasten rinteessä ja mittailen lähinnä lasten etäisyyttä itsestäni (kakarathan on aivan kaistapäitä mäessä!). En tiedä nielenkö hänen selityksen siitä, että mitä jyrkemmässä mäessä kaatuu taaksepäin niin sen vähemmän sattuu. Yeah right. Tosin loppuna se houkuttaa enemmän, kuin se, että saa nelivuotiaan suksihirmun päälleen. Katotaan.


Friday, 25 March 2016

In Finland we have this thing called sauna.

Greetings from Vuokatti.

Ajomatkan piti olla reilu 6 tuntia mutta - kuten aina - toteutunut time of arrival oli melkein 8 h myöhemmin. Kauppa, Alko, tankkaukset ja syömiset vie aina ihan liikaa aikaa. Kärsittiin viimeiset 150 kilsaa pakarat aivan puutuneena ja silmät seisoen. Aivot ei toiminut lainkaan. Mutta puolen yön jälkeen pääsimme kauan odottamaamme saunaan. Olimme oikeasti fiilistelleet saunomista eniten tämän reissun osalta. Suunnitelmissa on liikkua sauna - mäki - sauna -akselilla seuraavat kolme päivää. Haluaisin käydä vetämässä myös vähän murtsikkaa. En ole hiihtänyt kertaakaan tänä vuonna päheistä suunnitelmista huolimatta. Bonusta olisi saada vähän aurinkoa tänne, mutta aika huonolta näyttää. Olisin aivan valmis istumaan foliot kourassa tuossa ulkopihalla jos pilkahduskin tulee. Tämä kalpea pärstä alkaa kyllästyttää. Nyt tuolla sataa lunta ja lämpömittari näyttää -11 astetta, mikä oli ennakoitua kylmempää. Toivottavasti ei palella mäessä liikaa. Btw, mikäli kiinnostaa seurata enemmän toilailuja niin katsokaa Snapchatissa Jasm11na.


Oispa aurinko. Ja Margarita.



Wednesday, 23 March 2016

Koirahoitajat.

Meillä kävi pari viikonloppua sitten hoidossa tällainen 9 kuukauden ikäinen ihanuus.


Leia on siskoni sekarotuinen pentu, jossa on aika paljon saksanpaimenkoiraa. Aivan ihana. Koira sulatti minunkin huurteisen sydämen ihan täysin. Olemme vähän miettineet, että jossain vaiheessa voisi hankkia koiran. Viikonloppuhoito antoi jonkin verran esimakua sille mitä koirakaveri toisi mukanaan. Täytyy sanoa, että koko viikonloppumme pyöri Leian ympärillä. Ensinnäkin, se oli luonteeltaan hyvin vilkas ja seuran kipeä, joten piti koko ajan keksiä sille jotain tekemistä. Toisekseen sitä tietysti piti ulkoiluttaa. Esimerkiksi lauantai ja sunnuntaiaamuna oli luonnollisesti erittäin mukavaa herätä klo 7.00 viemään neitiä ulos. Ei siinä paljoa yöllä kukkuluiltu kun herätykset oli melkein arkipäiväluokkaa. Toisaalta kun kaivarin rannassa vastassa oli aivan mahtava nouseva aamuaurinko  niin en olisi malttanut mennä sisään takaisin. Siinä sitten kävelimme, söimme aamupalaa ja menimme takaisin nukkumaan. 

Kävin myös ensimmäistä kertaa elämässäni koiran kanssa juoksemassa. Leia oli positiivinen yllätys. Se juoksi koko 12 kilsaa reippaana vieressä, vetämättä tai kuhnimatta liikaa. Oli oikeasti mukavaa kun vieressä vipelsi ryhdikäs kaveri. Vastaantulevat myös katsoi meitä tosi paljon. Toki pysähdyimme välillä vähän nuuskimaan ja tervehtimään muita mutta se teki itsellenikin hyvää - eihän tässä mitään nuoria enää olla.

Vaikka rakastuinkin Leiaan, niin täytyy todeta, että en olisi valmis rajoittamaan/rytmittämään elämääni vielä noin laajasti koiran takia. En usko, että se lisäarvo jonka koirasta henkisesti saisin ylittäisi "haittaa", jota koirasta tulee. Elämänlaatu varmaankin alenisi. Tai sitten olen vain sokean tottunut vapauteeni. Ehkä se koira sopii myös paremmin pirtaan kun elämä on omakotitalossa Espoossa, missä ulos meneminen ei vaadi samaa kuin täällä keskustassa. Uskon kuitenkin, että menee hetki, ennen kuin meille tulee nelijalkaisia pysyviä kämppiksiä.

Huomenna suuntaamme Pääsiäisen viettoon Vuokattiin.  Totesimme  tuossa äsken yhteistuumin, ettei kummallakaan ole hajua mihin päin Suomea oikein olemme ajamassa. Niinku Turunväylää vai Tampereentietä? Thank God for Siri.

When a man's best friend is his dog, that dog has a problem.
- Edward Abbey






Monday, 21 March 2016

Harmaahapsi.

Tänään vaihtui oranssi/keltainen kynsiväri harmaaksi - kuten muuten näemmä nuo keväiset kelitkin. Viimeisimmät geelilakat kesti aivan täydellisesti neljä viikkoa. Rakastan tätä uutta(kin) väriä! Paitsi siis säämuodossa. Aurinkoa pliiiiis.

Pohdin muuten, että onko harmaiden kynsien osalta mitään vaatteita mitkä ei soinnu, eikä kyllä tullut mieleen mitään. Harmaahan käy kaiken kanssa. Oranssin kynsilakan kanssa tuntui, että esimerkiksi punaiset vaatteet ei oikein sopineet. Harmaasta puheen ollen, nyt lähti käyntiin viimeinen viikko parikymppisenä. Täytän tasan 7 päivän päästä 30. Hei hei huolettomat, rypyttömät päivät. Nyyyyyyh.

Kävin muuten ensimmäistä kertaa elämässäni pilates-tunnilla Elixiassa. Ajattelin, että tekisi hyvää saada vähän erilaista treeniä. Oli kiva tehdä ihan erilaisia liikkeitä kuin normaalisti. Tein siinä ennen tuntia 25 minsan pikasalitreenin, mikä oli ihan hyvän veto sillä eihän tuo pilates mikään killeri kalorinpolttotreeni ole.

Mutta nyt vedän lonkkaa loppuillan ja töllötän Aupairit Australiassa -sarjaa Areenalta. Adjö!

Friday, 11 March 2016

Takuuaika loppu.

Juttelin alkuviikosta erään tutun kanssa lapsista ja totesin siinä, että tällä hetkellä tuntuu, että voisin ajatella hankkivani lapsen 34-vuotiaana. Kun ei oikeasti yhtään tee mieli lasta ja se jättäisi vielä nelisen vuotta aikaa nauttia vapaudesta ja omaan napaan tuijottamisesta.
Keskustelukumppani totesi siihen, että enkö tiedä että hedelmällisyyteni romahtaa 30-vuotiaana, ja ettei sitä lasta saa ollenkaan helposti enää silloin.

Minä vähän suutahdin. Ensinnäkin, minulle ei ole koskaan aiemmin sanottu, että ikäni rajoittaisi elämääni. Koin, että ensimmäistä kertaa elämässäni joku minua nuorempi totesi, että en ikäni takia voi saada samaa kuin hän. Huomasin, että jouduin puolustuskannalle. Se oli minulle uutta. Yleensä kaverini ovat sitä mieltä ettei lapsia todellakaan tarvitse hankkia parikymppisenä, onhan 40-v uusi 30. Sitä paitsi eikö se hedelmällisyys tipu jo 21-vuotiaasta eteenpäin? Samaan konkurssiinhan se 30 versus 34 sitten menee. En usko, että kysymys oli tarkoitettu mitenkään loukkaavaksi, mutta hämmennyin omasta reaktiostani. Ehkä reaktioni kumpusi siitä, että kommentti osui arkaan paikkaan, koska sisimmissäni tiedostin, ettei se ollut aivan tuulesta temmattua. Jokin sanoo minulle, että tämä on vasta alkua. Let the games begin!



Monday, 7 March 2016

Captain J.

Kävin pari viikkoa sitten hakemassa Instrumentariumilta uudet aurinkolasini. Oli vaikea valita mitkä ottaa, mutta nämä oli itse asiassa yllättävän hyvät! Heritage -merkki on minulle entuudestaan tuntematon, mutta ne oli mielestäni parhaimmat näköiset mitä Aleksanterinkadulta löytyi. Nämä ovat itselleni ensimmäiset plehat joissa on vahvuudet (yleensä käytän piilareita aurinkolasien kanssa).

Tässä esillä myös yksi tämän hetken lempivaatteistani. Kuten olette varmaan huomanneet, on inttikuosi tullut aika vahvasti areenalle. Myös meikäläinen sortui tämän osalta muotihuoraamiseen. Olen aivan ihquna tuohon takkiin. Bongasin sen Fanny Lyckmanin blogista.

Fannylla on muuten aivan uskomattoman hyvä tyyli. Okei, ihan kaikkea hänen kledjuistaan en pistäisi päälleni mutta 80 % innosta kirkuen kyllä. Käykää kurkkaamassa! Löytyykö Suomesta ketään bloggaria jolla olisi yhtä hyvä tyyli? Pidän myös siitä että hän on kurvikas, eikä mikään tikku. Tosin huvittaa vähän, että toinen ruotsalainen huippubloggari Angelica Blick on aika suora kopio. En siis tiedä kumpi kopsaa kumpaa vai kopsaavatko molemmat jotain kolmatta, mutta jos katsoo neitien Insta-tilejä en näe kovinkaan paljoa eroa. Joka tapauksessa kaipaisin meillekin jotain tyylillisesti samantyyppistä hahmoa. Jos tekisin penniäkään blogillani niin voisin kyllä ilomielin ruveta keikuttamaan kurvejani bikineissä milloin missäkin troppisessa kulmassa maailmaa.







Sunday, 6 March 2016

Löhöttää.

Arvatkaa mitä aion tehdä tänään?

En yhtään mitään.

Aion oikeasti aktiivisesti valita olla tekemättä yhtään mitään. Ei lenkkiä, salia tai sosiaalista toimintaa. Aion lötköttää sohvalla pyjamassa koko päivän. Jos on aivan pakko, suoritan ehkä muutaman banaalin tehtävän, joiden vaatimustaso on lähinnä avata pihalla olevan jätesäiliön kansi ja heittää roskapussi sinne. Tai änkeä pyykit koneeseen ja sieltä kuivumaan. 

Olin päättänyt että juoksen puolimaratonin lauantaina ja saleilein sunnuntaina, mutta lihakset ovat kipeät ja väsyneet. Olin eilen jo täyttämässä energiajuomapulloja lenkkiä varten, kun päätin, että ei. Aion vain levätä koko päivän. Katsoinkin kokonaiset 2,5 elokuvaa ja päivän suorittaminen koostui siitä, että kävin kaupungilla vaihtamassa hiilihapposäiliön. Illalla raahauduin vielä Primulaan tapaamaan ystävää, jota en ollut nähnyt puoleen vuoteen. Mutta menin puolen yön jälkeen nukkumaan ja heräsin kymmeneltä. 

En edes muista milloin olisin ollut näin passiivinen. Joskus vuosia sitten saattoi käydä niin että katsoin sarjoja koko päivän, mutta nykyään on aina tehtävä jotain. Tavattava jota kuta.

Eritoten viime vuonna juoksin kuin päätön kana paikasta toiseen. En oikein uskaltanut pysähtyä ja menin jopa ylikierroksilla välillä. Ahdisti. Nyt pystyn vähän paremmin vetämään vaihdetta pienemmälle ja olemaan jouten. Täytyy sanoa, että vaikka tässä istuessakin lonkkaa särkee (joo, olen vanha) niin tekisi vähän mieli lähteä salille. Lenkki ei tuossa säässä niinkään puhuttele - mutta salitreeneistä oikeasti nautin.  Ja sen verran on suorittaminen veressäni, että tämän tyyppiset löhöilyt saa jäädä harvinaiseksi pakkopullaksi. Mutta ehkä se, että kroppaa kolottaa ja lihaksia särkee, on merkki jostakin mitä kannattaa kuunnella. 

Rauhallista sunnuntaita.









Back to Top