Pages

Monday, 25 April 2016

Tukholman maraton häämöttää

Kahden viikon dieetti on virallisesti ohi, mutta ottaen huomioon, etten pystynyt vetämään 100% kunnolla niin yritän tsemppailla vielä. Tosin aika paljon rennommin. En oikeasti pystynyt vetämään 1200-1500 kalorin dieetillä siten että treenaan tunnin joka päivä. Kaikki kunnia, hatunnosto ja kumarrus niille jotka pystyy - mutta minä en. Loppujen lopuksi paino tippui aloituksesta 2,5 kg. Mutta uskoisin että reaalipudotus oli lähemmäs 2,0 kg koska aloittaessa tosiaan oli "hieman" brunssi/pizza pöhötystä päällä.

Mutta, että olen silti ihan tyytyväinen. Ainakin kärsin omantunnontuskissa sen tokan viikon (ensimmäinen meni enemmän dieetin mukaan), eli jonkinlaista kärsimystä tuli tehtyä.

Treenasin kahdessa viikossa 13 päivänä, mutta tunnetusti se treeni ei olekaan minulle ikinä ongelma, rakastan sitä. Se on se käden liike suuhun joka haastaa. Mutta vähät väliä, olen itse ihan tyytyväinen ja sain hyvän potkun terveellisempään ruokavalioon. Sitä pyrin noudattamaan nyt pidempäänkin. Kick-off mielessä nuo tiukemmat dieetit ovatkin hyviä: nopealla pudotuksella saa motivaation jatkaa terveellisemmällä elämäntavalla plus että pääsee irti sokeri- ja rasvahimoistaan.

Eilen kävin juoksemassa vähän pidemmän lenkin (20 kilometriä) ekan kerran yli kuukauteen. Vastoinkäymisistä huolimatta en ole täysin luopunut Tukholman maratonin (4.6) suunnitelmistani vielä. Vaikka lonkka oli hiton kipeä lenkin jälkeen ja reidet puuduksissa ja jäykät juoksun aikana niin uskon että jos nyt vielä tsemppaan niin kyllä minä sen maratoninkin kunnialla loppuun vedän. Aikaennätystä en kyllä tee.

Seuraavat stepit onkin:
yksi 20 km lenkki ensi viikonloppuna, HCR 14.5 minkä jälkeen vedän vielä yhden 30 kilsan lenkin ja rupean sen jälkeen himmailemaan ja lepuuttamaan koipia maratonia varten. Näiden lisäksi pitää tehdä vielä paljon lihashuoltoa ja jonkin verran nopeutta harjoittavia lyhyempiä lenkkejä/veto-treenejä. Mutta aion olla itselleni "armollinen" ja vetää sen minkä pystyn. En viitsi hajottaa paikkoja turhaan. Siksi minulla ei siis vielä ole lentojakaan Tukholmaan. JOS vaikka käy niin että paikat hajoaa liikaa jo näihin treenilenkkeihin. Mutta tärkeintä onkin että yrittää.

Kuten aivan ihana alla oleva video kertoo;

You can be anything.






Saturday, 23 April 2016

Lihaskestävyys versus lihasvoima

Kävin bodypumpissa ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Olin käynyt Motivuksen bodypumpissa aikoinaan aina silloin tällöin mutta en oikein mieltynyt konseptiin. Päätin nyt monen vuoden saliharjoittelun jälkeen testata Elixialla ns Power tuntia joka siis osoittautui samaksi ideaksi kuin pump. Ajattelin, että koska pystyn tekemään aika raskailla painoilla salitreeniä niin Power menisi heittämällä läpi. Mutta taas kävi näin: pitkät biisien mittaiset sarjat samaa lihasryhmää kiusaten ei kyllä osoittautunut yhtään hauskaksi. Olin todella yllättänyt etten pystynyt vetämään kunnialla loppuun edes puolta pienemmillä painoilla kuin käytän salilla.

Siinä taas osoittautui se miten erilaista lihaskuntoa on olemassa. Selkeästi salilla treenatut esim. 15x4  penkkipunnerrukset 30 kilon painoilla ei pahemmin auta kun pitää vetää 10 kilon painolla 3 minuuttia penkkipunnerrusta. Siis HÄH?

Olin tosin todella matalalla energiatasolla liikenteessä, eli ihan vähän syytän sitäkin, mutta ketutti silti vimmatusti kuin kaikki luikutkin mimmit veti vierellä isommilla painoilla. Taas kerran huomasin miten hyvä on oikeasti kokeilla vaihtelevia treenejä. Pitää vissiin yrittää käydä noissa ohjatuissa jutuissa aina silloin tällöin. Tosin se ohjaajan kovaääninen karjuminen on aivan kamalaa. En tajua miksi mikin pitää olla niin kovalla, meinasin tulla kuuloksi. Hermostun jotenkin kovasta äänestä joten teki mieli sanoa sille tatille että pitää turpansa kiinni. Hmm, ei varmaan tarvitsisi käydä hänen tunneillaan enää.




Sunday, 17 April 2016

Heippa.

Perheemme 14-vuotias kääpiösnautseri kuoli viime viikolla. Täytyy sanoa, että vaikka Mambo kuoli vanhuuteen enkä muutenkaan ollut koiralle mitenkään luottohoitaja (enemmänkin ad hoc rapsuttaja), niin tulin tosi surulliseksi. En ollut ajatellut miten iso menetys koiran kuolema oikeastaan on. Sehän on ollut pennusta asti meillä ja kasvanut kanssamme 14 vuotta. Vaikkei koira nyt ole mikään ihminen, niin kyllä se perheenjäsenen paikan ansaitsee.

Olin valmistautunut siihen, että lähtö tulee, mutta koska kunto oli sen viimeisen kerran nähdessäni pari päivää aikaisemmin vielä ihan ok niin en ihan näin nopeaan lähtöön ollut asennoitunut. Itkin varmaan kolme päivää putkeen ja vieläkin itkettää kun näen kuvia tai mietin sitä. En edes ole asunut kotona kymmeneen vuoteen, mutta totuin siihen, että se tuli moikkaamaan jokainen kerta kun saavuin ovesta sisään. Ja vaikka välillä ärsytti todella paljon kun se häiriköi yöllä ja piti hereillä tai kun se haukkui joka ikiselle ohikulkijalle joka meni talomme ohi, niin kuitenkin jään kaipaamaan niitä ruskeita silmiä aivan valtavasti. Muistan kun naapurin 7-vuotias poika kerran keksi hiipiä pihallemme salaa ja Mambo äkkäsi hänet ja lähti perään. En ole koskaan nähnyt kenenkään juoksevan niin kovaa karkuun. Se taisi olla naapurinpojan viimeinen yllätysvisiitti.

Tämän jälkeen en haluaisi hankkia itselleni ikinä koiraa - kuka haluaa menettää ystävää enää toista kertaa? Pelkään jo läheisten ihmisten menettämistä aivan sairaasti.





Saturday, 16 April 2016

Fitness diet - day 6

Vielä kärvistellään dieetillä, mutta eilen oli taas koko päivän koulutuspäivä joten freestylasin hieman. Otin urhoollisesti mukaan rahka/raejuusto/mustaherukka blandiksen ja vedin sitä ja tarjolla ollutta vihersalaattia buffetista kun muut veti jotain pastaa ja leipää. Tosin buffetin valikoima näytti sen verran aneemiselta, että eräs toinenkin totesi, että vedin suurella todennäköisyydellä pidemmän korren ruoan suhteen pakastepurkissa olevan mössöni kera.

Ärsytti kun paino oli eilen taas NOUSSUT edellisestä päivästä + 100 grammaa. Mutta tänään vihdoinkin oli liikahtanut taas kunnolla ja paino oli peräti -1,0 kg vähemmän kuin eilen. Ja söimme vielä ravintolassa salaatit illalla, joten ihan dieetin kalorimäärissä en varmaankaan pysynyt. Tosin vedin 6 kilsan aamulenkin mikä varmasti tasapainotti. Tuntuu kamalalta kirjoittaa hyvästä ruoasta, mutta suosittelen oikeasti kokeilemaan Uudenmaankadun Piece n Love Pizzan vuohenjuustosalaattia - se on ihan törkeän hyvä. Kevyeksi sitä ei voi kuvailla, mutta ainakin voi heittäytyä illuusioon siitä että syö salaattia. Lisäksi pitää tietysti tunnustaa, että join pari lasia viiniäkin eilen. Se oli ihan sovittu juttu tässä vetoa tehdessämme, että pari lasia viiniä saa juoda. Mutta kerron kuitenkin, ettette kuvittele, että olen jotenkin varustettu rautaisella itsekurilla. E-hei.

Aamulenkillä meno muuten tuntui huomattavasti normaalia raskaammalta eli kalorivaje tekee temppunsa. Olin suunnitellut että juoksen huomenna pidemmän lenkin, mutta lyyhistyn varmaan ensimmäiseen ylämäkeen. But no harm in trying.

All in all, olen iloinen, että paino nyt nytkähti sillä sain vähän lisää motivaatiota taas pysyä tiukemmalla dieetillä. Mutta harmittaa etten pysty treenaamaan niin kovaa kuin haluaisin. Nyt lähden Elixiaan läähättämään ja taistelemaan painojen kanssa.

ps. tuolla on aivan mahtava keli - nauttikaa!






Thursday, 14 April 2016

Oispa laiha.

Tänään on mennyt neljättä päivää killeri-dieetillä. Ensimmäinen päivä meni tosi hyvin (olin niin ähkyssä sunnuntain brunssista ja pitsasta) mutta jo tiistaina oli jotenkin tosi nälkä.  Ja samaa jatkunut eilen ja tänään. Suurin ongelma on tuo ruokailun järjestäminen. Kun ravintolassa ei oikein voi syödä niin menee todella vaikeaksi. Työpäivät on täynnä tapaamisia asiakkailta toiselle jolloin on melko vaikeaa pitää ruokataukoja, jotka koostuisi rahkasta, marjoista ja grammalleen punnituista valmiiksi tehdyistä aterioista.

Olen treenannut joka päivä (paitsi tänään oli vapaapäivä) mikä tietysti lisää nälkää. Paino tippui ekana päivänä 1,8 kiloa, nousi siitä 200 g seuravaana päivänä ja oli taas laskenut 200 g tänä aamuna. Eli -1,8 kg tämän hetkinen netto. Tämä päivä meni todella pipariksi ateriarytmin osalta sillä en ehtinyt syömään lounasta ollenkaan ja vedinkin proteiinipatukan ja vähän pähkinöitä pitkin päivää. Illalla tapasin kaverin ja nälkä oli niin kamala kun menimme Lungiin, että oli pakko syödä salaatti paistetulla lohella. Toivotaan että kalorimäärä pysyy nyt kuitenkin kaiken kaikkiaan aika oikeissa numeroissa.

Vähän liian tiukka tämä dieetti kyllä on, ei ole kiva kun on nälkä koko ajan. Ehkä se olisi ok jos ei treenaa yhtään, mutta nyt potuttaa vähän koko ajan. Yritän nyt kuitenkin tsempata että pysyisin jotenkin rotissa. Pääasiahan olisi tiputtaa sitä painoa, eli toivon että kohta lähtisi valumaan koska muuten menee fiilis.

Nope, ei näy vielä.

Sunday, 10 April 2016

Kahden viikon fitnesshaaste

Tsiisus miten kipeät voi reidet olla. Olen vaappunut koko päivän kuin ankka. Jopa kosketus sattuu, eikä pytyllekään pääse istuutumaan ilman että ottaa tukea altaasta. Bootylicious-tunti johti siis odotettuun kärsimykseen. Viimeksi minulla on ollut näin kipeät jalat maratonin jälkeen lokakuussa. Olenkin kävellyt tänään auringossa pari tuntia ja yrittänyt availla jumeja.

Mutta huomenna koittaakin kahta kauheampi todellisuus. Löimme kaverin kanssa vetoa, että olemme kaksi viikkoa fitnessdieetillä. Se joka murtuu ensiksi joutuu maksamaan toiselle dinnerin. Eli olen nyt käynyt ostamassa ruokaa ja kaivanut esiin joskus lahjaksi saamani keittiövaa'an, jota en ole koskaan käyttänyt.

Mutta joo, tarkoitus olisi menestyä tämmöisellä setillä seuraavat 14 päivää. Treenejä yritän vetää 6 kertaa viikossa. Sovimme tosin semmoisen piiikku piiikku poikkeuksen, että muutaman lasin viiniä saa juoda näiden kahden viikon aikana. Vaihdan ilomielin vaikka nuo vehnäleseet punkkuun :D.

1. Aamupala
200 g raejuusto, rasvaton /250 g maitorahka /250g kananmunanvalkuainen
10 g soijalesitiinirae
150 g mehukeitto, sokeroimaton
100 g marjoja
10 g vehnälese
Omega 3, 2kpl
 
2. Välipala

· 250 g maitorahka / 1 kpl proteiini-patukka
· 100 g marjoja
· 15 g cashewpähkinä / 8 g soijalesitiinirae

3. Lounas
· 40 g riisi / 40 g pasta / 170 g peruna
· 100 g kana / kalkkuna / kala / naudanliha
· 50 g kananmunanvalkuainen / 30 g raejuusto, rasvaton
· 200 g vihreitä vihanneksia
· 10 g oliiviöljy

4. Päivällinen
· 40 g riisi / 40 g pasta / 170 g peruna
· 100 g kana / kalkkuna / kala / naudanliha
· 50 g kananmunanvalkuainen / 30 g raejuusto, rasvaton
· 200 g vihreitä vihanneksia
· 10 g oliiviöljy


5. Iltapala

· 200 g raejuusto, rasvaton /250 g maitorahka / 250 g munanvalkuainen
· 100 g mehukeitto, sokeroimaton / 50 g marjoja
· 5 g vehnälese

Huomenna aamulla on tarkoitus tehdä alkupunnitus. Tavoitteenamme on tipauttaa kolme kiloa kahdessa viikossa. Varmaan yksi kilo tulee olemaan pelkkää nestettä, mutta tuo tahti on kuitenkin aika kova. En todellakaan tiedä onnistuuko. Kävi miten kävi, itselläni tärkeintä on näyttää, että pystyn siihen. Odotan myös mielenkiinnolla, että miten tuo lähtee toimimaan ja miten kroppa reagoi. En ole käynyt vaa'alla kuukauteen. Huomenna vastaan tuleva luku pelottaa enemmän kuin itse dieetti. 

Olen jo varoitellut kotona, että saattaa tulla poikaystävälle hieman normaalia äkäisempi kämppis. Jos en nytkään ole aivan lempeimmästä päästä, niin seuraavaksi alkaa jääkautiset oltavat. Pitää pyytää anteeksi jo etukäteen.

Wish me luck!

Saturday, 9 April 2016

Bootylicious

Nej faaaan.

Kävin tänään piruuttani kokeilemassa Elixian Bootylicious treeniä. Suhtaudun yleensä skeptisesti ohjattuihin tunteihin, sillä en melkein koskaan saa edes hikeä päälle niissä. Treenin jälkeen tuntuu, ettei ole tehnyt melkein mitään muuta kuin tarkkaillut kauhulla salin peilistä miten läskiltä näyttää. Joten kun pienen lämmittelyn jälkeen suuntasin soutulaitteesta 30 minsan tunnille oli asenne lähinnä että mennään nyt sinne vähän heilumaan ja että ainakin saan vähän vaihtelua treeniin, jos ei muuta.

Juuuuuuuh, elikkäs.

Meinasin kuolla.

Se piru naiseksi pisti meidän tekemään kyykkyhyppyjä, lankuttamaan, sumokyykkäämään, pomppimaan burpeetä ja vaikka mitä ilman mitään taukoja. Treeni koostui neljästä patterista ja jokainen patteri vedettiin putkeen kaksi kertaa ilman taukoja. Jo ensimmäisen patterin - ja mikä tuntui noin sadan kyykkyhypyn - jälkeen oli reidet aivan hapoilla. Lihakset meni ihan oikeasti lakkoon. Kolmannen patterin aikana toivoin vain, että kärsimys loppuisi tähän. Mutta ei, tuli sieltä tietysti se neljäskin.

Mutta älkää käsittäkö väärin -  treeni oli tehokas ja olin iloisesti (sillä lailla sairaalloisen masokistisella tavalla) yllättynyt. Voisin ehdottomasti mennä uudestaan. Ja suosittelen kyllä kokeilemaan.

Tosiaan on kiva saada välillä vähän muutakin kiusaa keholle kuin omia treenejä. Vaikka en noudatakaan mitään ohjelmaa ja vaihtelen liikkeitä melko paljon, niin tuollaiset muiden vetämät setit tekee hyvää.

Melko pelonsekaisin tuntein odottelen huomista reisikipua.
Revähti varmaan puolet etureidestä. Etenemistapa tulee olemaan nelivetona kontaten.





ITB syndrooma

Keksin muuten mikä lonkka-/reisikipuni on voinut aiheuttaa. Syynä saattaa olla ns IT (Iliotibial) Band Syndrome, joka on juoksijoille tyypillinen vaiva. Se syntyy kun lantiosta polveen reiden ulkosyrjää menevä lihas, iliotibial -jänne on kireä tai tulehtuu. Se kiristyy helposti esim nilkan ylipronaatiosta kärsivillä. Itselläni varsinkin oikea jalka kääntyy sisäänpäin, minkä huomaa käytetyistä kengistäkin (sisäreuna kääntyy alaspäin kengänpohjan yli). Kun jänne kiristyy, se hankaa reisiluuta polven ulkosyrjällä. Itselläni tuntuu pahalta tosin myös lonkassa/pakarassa, johon kipu/vihlominen säteilee.

Googlailemalla selvisi, että vaivaa voi välttää ja hoitaa tekemällä vahvistavia lihasharjoitteita ja venyttelemällä lihasta. Olenkin nyt tällä viikolla jättänyt juoksun melkein kokonaan pois ja tehnyt lihasharjoitteita useamman kerran. Lihasharjoitteet tähtäävät lähinnä reidenloitontajien ja pakaralihasten vahvistamiseen. Tärkeää on saada ne lihaksen vahvaksi jotta lonkka pysyy vakaana juostessa.

Harjoituksia on vähän erilaisia mutta itse olen tehnyt lähinnä näitä, mutta ilman kuminauhaa. Venytyksiä ja foam roller -hierontaa voi tehdä esim näin
Tuntuu siltä, että parannusta olisi tapahtunut. Toivon todella, että tämä tepsisi, sillä maratonharjoittelu on mennyt aivan puihin kivun takia. Jalat/pakarat ovat olleet niin kipeät etten vain yksintertaisesti ole pystynyt juoksemaan pitkiä lenkkejä. Jos tämä auttaisi niin voin edes pikkaisen harjoitella ennen Tukholmaa. Ennätysaikahaaveet ovat jääneet, sillä en usko että tällä vähäisellä harjoittelulla ilman mitään taianomaista ihmettä pystyn pötkimään 11,25 km/h. No way. Harmittaa kyllä ihan älyttömästi. Tuntuu kamalalta, kun haluaa treenata mutta keho ei vaan anna siimaa. 

Saturday, 2 April 2016

Ärsyttää

Paasasin taas aamulla siitä, miten ärsyttävää on kun ihmiset täyttävät somekanavien uutisvirrat ja whatsappin ryhmäkeskustelut lapsi- ja koirakuvillaan. En oikeasti pysty käsittämään miksi ihmiset luulevat, että meitä muita kiinnostaa heidän lapset tai koirat. Siis mielelläni näen yhden kuvan kerran kuukaudessa - that's fine. Enkä nyt mitenkään vihaa lapsia tai koiria. Mutta se, että joku pommittaa uutisvirtaani tai kännykkääni kuvia, snäppiä ja videota jälkikasvustaan ei oikeasti ole cool. Ja tiedän, että voin hyvin vain lakata seuraamasta niitä ihmisiä - ja niin olen tehnytkin. Mutta pohdin vain, että mitäköhän ihmisen päässä naksahtaa kun he saavat kaksi- tai nelijalkaisia perheenjäseniä? Varmasti monet heistä on ihan älykkäitä tyyppejä, mutta en ymmärrä että mihin ihmeen egosentrisyyden tai pitäisikö sanoa narsismin sumuun he astuvat kun uusia perheenjäseniä tulee.

Kaikki ei tietenkään ole tällaisia. Minulla on paljon fiksuja kavereita jotka eivät tuommoiseen ole sortuneet vaikka heillä on maailman söpöimpiä lapsia tai koiria. Respect. 

Mietin myös lenkillä, että miksiköhän koko asia ärsyttää minua niin paljon. Kateus voisi selittää asiaa, mutta voin käsi sydämellä sanoa, etten halua vielä omaa jälkikasvua tai nelijalkaista maanvaivaa, joten en missään nimessä kadehdi heitä. Kenties se johtuu siitä, että tuo liikajakaminen ja dokumentointi ympärilläni on kasvanut räjähdysmäisesti koska - noh - olen siinä iässä - ja siksi ärsytyskynnys on matala. Tai no, ärsytyskynnykseni ei ole kovin korkea minkään asian suhteen, että ehkä olen vain oma suloinen itseni. Mutta niin, ehkä pitää oppia hyväksymään tällaiset asiat, itseänihän minä tällä negatiivisuudella kiusaan. Ei se niitä ylijakajia liikuta. Mutta onko täällä ketään muuta joka olisi edes hieman samoilla linjoilla kanssani?

Ennen kuin kommentoitte, että jos mikä, niin bloggaaminen vasta onkin narsistista puuhaa: minulle tämä on enemmänkin oma kanava jossa voin toteuttaa itseäni ILMAN että täytän teidän muiden uutisvirtaa kuvillani ja videoillani. Ne jotka tänne tulee, tulee vapaaehtoisesti. Niitähän ei ole montaa haha. Mutta ainakaan en pyri pakottamaan itseäni kenenkään näkökenttään.

Ja lopuksi vielä mustaa valkoisella: Antakaa ihmeessä suoraa palautetta, jos ikinä liityn yllä olevaan "Ihailkaa seitsemässä kuvassa ja neljässä snäpissä kun kultahippuni osaa syödä ja kakata näin fantastisen nätisti" -kerhoon. 

Please.


Back to Top