Pages

Saturday, 23 July 2016

On our way, Sun!

Täällä Ullanlinnassa on juuri suoritettu semmoinen omasta mielestäni riittävän tasokas 15 minuutin pakkausrutistus. Huomenna kukonlaulun aikaa suuntana Kreeta ja ensimmäinen yhteinen lomamatkamme <3. En malta odottaa rantaa, heittäytymistä all inclusive -passiviisuuteen, turkoosia merta ja loikoilua. Muutama treeni on kyllä pakko vetää. Enhän muuten olisi mä.

Jossain vaiheessa huomenna näkymämme ovat toivottavasti enemmän tämänkaltaiset (ei niin että Kapteeninpuistikon vihreissä puissa ja parvekekukissamme oikeastaan on valittamisen varaa):



S'on moro - palaan aurinkoisemmasta paikasta kun ollaan päästy rytmiin.

Friday, 22 July 2016

Pitääkö aina olla kivaa?

Ärsyttää.

Kuten todella monen muun, myös minun päässäni on Pokémon Go. Tai itse asiassa pelin suosiosta liikkeelle lähtenyt keskustelu. Itse peliä en ole pelannutkaan.

Mikä minua riepoo on se, että Helsingin Sanomissa mielipidepalstalla saanut kirjoitus herätti niin paljon negatiivista kommentointia. Koska itse kyllä näen tuon kirjoituksen pointin. Ja samaistun siihen. Näemmä sukupolveani pettäen.

Hesarin mielipidepalstalla siis mietittiin sitä, että Pokémon pelin sijaan nuoret voisivat kerätä marjoja, jolloin Suomen metsiin ei tarvitsisi tuoda ulkomaalaisia poimijoita. Lähinnä kyse oli siitä, että kännykkäpelin sijaan nuoret voisivat tehdä jotain tuottavaa. Tähän vastalauseeksi nostettiin, että pelaaminen on kivaa - marjojen poimiminen ei. Pelaamisessa saa kuitenkin hyötyliikuntaa ja voi myös tutustua uusiin ihmisiin. Jengihän tepastelee (joko yhdessä tai yksin) kaupungilla tuntikausia naama kiinni kännykässä. Okei. Varmasti hyvä että nämä ihmiset ovat ulkona kävelemässä mieluummin kuin kotona somettamassa tai pelaamassa tietokonepelejä. Tai vaikka terassilla dokaamassa.

Mutta ei se nyt kovin kehittävää puuhaa ole.

Minua ihmetyttää se, että pitääkö aina olla kivaa? En ehkä ymmärrä näiden ihmisten arvomaailmaa, koska omani on kovin suorituskeskeinen - ja kyllä - juurikin tuottavuutta arvostava. Mittaan niin itseäni kuin muita sillä miten paljon saa aikaan.

Se, että joku menee vapaapäivänään metsään keräämään mustikkaa, herää vaikka aikaisin lenkille koska harjoittelee triathloniin tai lukee sivistävää kirjaa, kertoo mielestäni tästä ihmisestä jotain. Se, että myös vapaa-aikanaan tekee asioita epämukavuusalueella, mielestäni heijastuu moneen muuhun asiaan elämässä. Se, että tekee jotain mikä ei välttämättä lähtökohtaisesti ole niin "kivaa" (myönnän, että varmasti Pokemonin jahtaaminen on kivempaa kuin vaikka 30 kilsan vauhtilenkki - varsinkin viimeisen 10 kilsan kohdalla) kertoo jotain ihmisen luonteesta. Mielestäni tehokkuuden tavoittelu ja suorituskeskeisyys on ihailtavia luonteenpiirteitä. Uskon, että tämän tyyppiset ihmiset myös menestyvät työelämässä paremmin. Globalisaation takia koen, että kansa joka arvostaa "kivaa" on hieman vaikeuksissa kun sen pitää pärjätä suorittamista ja ahkeruutta ajavaa kansaa vastaan.
But maybe that's just me.

Se, että kerään mustikoita, juoksen maratoneja, treenaan kovaa tai luen sivistäviä kirjoja vapaa-aikanani takaa minulle hyvän mielen. Se tuntuu palkitsevalta. En usko, että saan semmoista fiilistä siitä että kävelen Pokémonien perässä. Arvomaailmani on liian suorituskeskeinen (ja ehkä vanhanaikainen?) siihen.

Haluan tosin puolustaa Pokémonisteja sen verran, että en näe, että esim golfin peluu (liike-elämän verkostoitumista lukuunottamatta), on kovin paljon tuottavampaa puuhaa. Että siinä mielessä en dumaa Pokémon pelaajia yhtään.

Menen treenaaman kuudelta aamulla ihan vapaaehtoisesti, koska koen, että epämukavuusalueella oleminen ja itseni "kiusaaminen" valmentaa minua pärjäämään myös kovassa työelämässä. Haluan joku päivä aivan huipulle - johtajaksi, ja uskon, että kaikki aikaiset heräämiset ja tunnit fyysistä työtä tehden harjoittaa luonnettani (kuten paineensietokykyä, itsekuria, kestävyyttä, pitkäjänteisyyttä) ja karaisee minua. Koen että kaikki tämä tukee minua jonain päivänä saavuttamaan huippuduunin, jossa on valtava paine ja duunin joka ei todellakaan aina tunnu kivalta.

Ja sanottakoon vielä: mustikan keruu on omasta mielestäni samalla myös rentouttavaa hektisen urbaanin elämän kontrastina, vaikka selkää särkee enkä pääse kunnolla seisomaan urakan jälkeen. Se fiilis minkä saan pitkästäkin lenkistä (jonka aikana saatan välillä itkeä, koska olen niin turhautunut ja väsynyt) ja kovasta treenistä on aivan sairaan hyvä. En saa mistään muusta vastaavaa endorfiiniryöppyä.

Luulen, että jos olisin työnantaja, palkkaisin mieluummin ihmisen joka on suorituskeskeinen myös elämän muilla osa-alueilla, sillä uskon, on vaikea olla jotain vapaa-aikanaan ja jotain aivan muuta työelämässä. On suurempi todennäköisyys, että perustavaa laatua olevat luonteenpiirteet näyttäytyvät samanlaisina elämän kaikilla osa-alueilla, kuin että ne vaihtelevat suuresti. Kärjistäen, haluaisitteko teille tehtävään sydänleikkaukseen mieluummin kirurgin joka pelaa pelejä vapaa-aikanaan vai lukee alansa kirjallisuutta ja tutkimuksia? Tai palkkaisitteko mieluummin kassalle ihmisen, joka käyttää vapaa-aikaansa esim hyväntekeväisyyteen, kuin tyypin joka viettää illat telkkaria katsoen?

Käyttäkööt ihmiset vapaa-ajan mihin haluavat (lakia kunnioittaen). Ja voi olla, että parin tunnin marjankeruun jälkeen tekee vielä mieli pelata vähän Pokémonia. Go for it! Mutta se, ettei yhtään ymmärretä esimerkiksi tuon yllä viitatun mielipidekirjoituksen takana olevaa ajatuspolkua on mielestäni vähän pelottavaa. Ehkäpä meitsin kannattaa kerätä luuni ja muuttaa vaikka jenkkeihin, jossa suorittamista kunnioitetaan. Niin, ja kyllähän minäkin rakastan maata auringossa tuntikausia keräten pisteitä ihosyövälle kuin mitäkin Pokémoneja. Mutta yritän edes kuunnella fiksuja Podcasteja tai lukea järkevää asiaa samaan aikaan. Anyways, oli vain pakko vähän saada ajatuksiani ulos tästä.
Onnea Pokémonin metsästyshommiin!






Thursday, 21 July 2016

Metsästäjä-keräilijän paluu

Täällä landella on mahtavaa. En haluaisi tulla kotiin. Kestää aina pari päivää ennen kuin pääsee kunnolla landemoodiin, mutta kun siinä on, ei stadin tempo paljoa puhuttele. Keli on hellinyt eikä treeni ole oikein maistunut. Mutta ehkä pari päivää treenaamatta on aivan ookoo. Kroppakin varmaan kiittelee enemmän kuin soimaa.

Tosin mustikkametsässä olen kökkinyt sen verran, että peppu ja alaselkä on jumissa. Ihmettelen miten vanhemmat ihmiset poimivat tuntikausia metsässä kun itse en pääse kunnolla edes seisomaan tunnin keräilyn jälkeen. Ja miten hidasta hommaa! Tekniikka on selkeästi hakusessa, sillä vaikka mustikoita löytyy tänä vuonna reilusti en koneellakaan saanut kuin säälittävät kaksi-kolme litraa kahdessa tunnissa. Ei mitään varsinaista high yield hommaa.

Totesin vielä poikaystävälle, että jos hän ei kerää mustikoita niin minä kerään itselleni eikä hän saa koskea niihin (olen kyllä niiiiin hyvänlainen :D), mihin hän kontrasi että käy torilta hakemassa. Kun tuossa katsoin torihintoja, niin taitaapi tulla verrattain kalliiksi tämä minun litrahintani ja jäbä vetää pidemmän korren. Mutta kyse on periaatteesta - on paljon palkitsevampaa kun marjat kerää tuskalla itse! Ja tekee ihan hyvää olla yksikseen metsässä. Jätän ihan kännykänkin kotiin. Aika kapinallista.

Pitää saada vielä pari litraa niin olen tyytyväinen saaliiseen. Sitten opettelen vielä metsästämään niin olen aivan omavarainen, haha. Mitäköhän kotona todettaisiin kun raahaan hirven ruhoa keittiöön?

Keräsin myös punaviinimarjoja muutaman litran. Voin tehdä talven mittaan vispipuuroa. Se on niin hyvää! Puuro pitää vain vispata tarpeeksi kuohkeaksi, jotta väri on semmoinen herkullinen hattaran vaaleanpunainen.

Ihan itse tein.
Mustikkamaito on toinen vanhanajan lemppari.
#fäshiönista


Monday, 18 July 2016

Music Monday vol 1

Jossain vaiheessa postasin aika paljon musiikkia mutta nyt tuntuu, että se puoli on jäänyt vähemmälle. Kuuntelen siis todella paljon musiikkia, vaikka nyt olen yrittänyt sivistää itseäni myös podcasteillä ja äänikirjoilla. Tai no, latasin tänään ensimmäisen äänikirjani, Robert Cialdinin Influence. Mutta ajatus on saada itseeni tankattua mahdollisimman paljon tietoa esim aurinkoa ottaessa. Kirjaahan on vaikea lukea kun halua etupuolelle aurinkoa, jos ei suostu istumaan. Audible ratkaisi tämänkin ongelman - Eureka

Ajattelin siirtyä vinkkaamaan hyviä biisejä aina maanantaisin. Luon täten konseptin "musiikki maanantai". Tadaa! Ehkäpä joku teistä saa jotain inspistä näistä. Ja jos teillä on parempia biisejä hallussa - niin jakakaa minullekin. Sharing is caring. Arvostan.



Terkkuja landelta!

Saturday, 16 July 2016

Joogaa olohuoneessa


Haluaisin käydä säännöllisesti joogassa, jotta saisin vähän rauhoittavampaa ja huoltavampaa liikuntaa muun ohelle. Usein tekee oikein mieli päästä vain olemaan rennosti paikallaan. Hengittelemään rauhassa, miettimättä mitään. Elixialla on pilates- ja joogatunteja sekä ihan venyttelyä, mutta jostain syystä en vaan saa aikaiseksi käydä niissä säännöllisesti. Viime viikolla selailin jotain lyhyitä joogavideoita Youtubesta, koska halusin houkutella myös poikaystävää joogaamaan (huonolla menestyksellä).* Hän pistikin Youtuben tv:stä päälle jolloin tajusin ekaa kertaa, että tv:stämme voi katsoa myös Youtubea (juu - en ole mikään teknologiapioneeri). Noniin, siitähän sitten keksin, että rupean vain joogailemaan himassa aina välillä. Parasta on helppous: ottaa vain maton nurkasta ja valitsee miten pitkän ohjelman haluaa. Ei tarvitse varailla tunteja (joogat ovat yleensä aika täynnä Elixialla) tai raahautua paikalle. Voi vain olla. Loistava konsepti!

Kun kelit ovat hyvät niin hengaillen mielellään ulkona, mutta esim eilen iltapäivällä oli aivan täydellinen hetki tehdä tämä lantiota avaava harjoitus. Helppo ja nopea, sekä todella rentouttava.
Olin varmaan hyvä näky kun makasin haarat levällään lattialla (kastsokaa pose joka alkaa about 12 min kohdalla) kun herra käveli sisään. Sähisin vain, ettei saa häiritä ja jatkoin zeniläistä tilaani.

Suosittelen!

*suuri plänini on huijata hänet kanssani 90 min Hotjoogaan 90 joskus, that shit is rough. Siellä tuupahtaa kovalla staminalla varustetut miehetkin.




Thursday, 14 July 2016

Mitä tehdä Kreetalla?



Aamun treenin jälkeen kävin taas laittamassa kynnet. Tällä kertaa pistin rantamaiset haalean oranssit. Olemme lähdössä ensi viikolla Kreetalle, joten halusin jotain beach-olemukseen sopivaa. Onko teillä muuten vinkkejä Kreetalle? Olemme tarkemmin ottaen suuntaamassa Hersonissokselle.

Ajattelin vetää ihan samaa kuin Rhodoksella toukokuussa, eli aamutreenejä, all inclusive ruokaa, löhöilyä (tällä kertaa pakahduttavan kuumassa, epäilisin) ja seitin ohutta salonkihumalaa. Mutta koska tiedän, että herraseura saattaa olla parin tunnin auringossa loikoilun jälkeen aika levoton, niin mikäli teillä on kokemuksia muusta hauskasta siellä niin otan mielelläni vastaan. Itse tykkäisin käydä vähän eräjormailemassa sillä lailla OJ-tyyliin, eli kävellä shortseissa ja lenkkareissa ja ottaa valokuvia maisemista.



Wednesday, 13 July 2016

Yli-innokas?

Palasin maanantaina illalla Helsinkiin. Oli hyvä nähdä sukulaisia ja pitää pientä breikkiä treeneistä, mutta vitsi kun oikeasti oli innoissaan siitä, että pääsi salille eilen aamulla. Ehkä pieni morkkis kaikesta mitä leipäläpeen meni viikonloppuna - sekin tietty antoi motivaatiota. Olematta mitenkään yli-innokas, mutta hehkutinko jo sitä, miten mahtavaa on saada treenata niin kauan kuin haluaa? Siis aion pyhittää tämän loman treenille (ja sen jälkeen uusien perunoiden mättämiselle)! Kerrankin ei ole hoppu töihin tapaamisiin ja voi rauhassa venytellä ja tehdä niin monta liikettä kuin huvittaa. 
Eilen pyörähti vajaa kaksi tuntia treenatessa. Illalla kävimme vielä vetämässä Jätemäen portaat. En kyllä pystynyt tekemään mitään kovia juoksuja ylös, mutta avomies veti oman uuden enkan. Otimme viisi nousua ja siinä oli ihan mukava 40 minuutin kakkostreeni illaksi. Tykkään olla ulkona kun on näin hyvä sää. Tosin mäellä olikin sitten ihan "pari" muuta samalla agendalla. 

Okei olen ehkä pienesti taas endorfiinihumalassa treenistä haha. Nyt rauhoitun. Tänään agendalla salia, uusia perunoita ja auringonottoa. Yllättävää. Yritän myös kovasti sivistää itseäni kuuntelemalla business-podcastejä (esim McKinseyn ja Harward Business Review tekevät ihan hyvä) ja lukemalla älykkäitä kirjoja. Ehkä niistä tarttuisi jotain.

Tässä muuten pari treenibiisiä joita nyt kesemmällä on tullut luukutettua:


Ai niin, ne rapsutushommat selkeni sen verran, että tajusin mitä rapsutella. Mutta talolla oli niin jumalattomasti paarmoja, ettei tehtävää pystynyt suorittamaan loppuun. Ainakaan mukavuusalueen sisäpuolella pysyen. Joten päätin palata suorittamaan mission syksyllä finaaliin.





#fäshiön

Sunday, 10 July 2016

Satakunnan kanssa

<3 näitä värejä. Vihreä Sukat Makkaralla vesikannu ja uusi kesäinen Unikko -pöytäliinani
Terveisiä Kankaanpäästä. Ajelin tänne Satakuntaan eilen aamusalin jälkeen (9 aikaan sai olla Alexium Elixiassa aika rauhassa) kummipojan 4-vuotissynttäreille. En ollut nähnyt tyyppiä 1,5 vuoteen. Kun pihalla tulikin vastaan iloisesti höpöttävä poika, tajusin miten kauan 1,5 vuotta oikeasti on lapsen kehityksessä. Mutta ihanaa kun lapsi on todella ulospäinsuuntaunut ja sosiaalinen, en oikein handlaa ujoja introverttejä lapsia, kun en tiedä mitä niiden kanssa pitää tehdä.

Muutaman tunnin jälkeen poika tosin ilmoitti että "Jappiina" voi nyt lähteä kotiin. Saan kuulemma tulla ensi vuonna mutta nyt olin jo ollut tarpeeksi kauan siellä. Haha.

Jään tänne nyt muutamaksi päiväksi viettämään aikaa sukulaisten kanssa. Pitäisi myös käydä huoltamassa täällä olevaa mökkiäni. Sain jonkin raaputtimen isältä mukaan. Sillä piti kuulemma raaputella jotain maalia pois. Jäi nyt vähän epäselväksi mitä minun pitää sohia siellä, mutten kehdannut kysellä enempää (meillä pitää ymmärtää kerralla "ota tuo tuolta ja mene tuonne" -tyyppiset hieman epäselvät ohjeistukset). Ajattelin että ajelen kiinteistölle ja rupean selvittämään, että mikä näyttää sillä lailla raaputettavalta. Jotenkin uskon, että siihen liittyy ikkunat. No, se selvinnee :).



Friday, 8 July 2016

Uusi rakkaus

Olen karttanut kuntopyöriä oikeastaan koko saliurani ajan. Olen niitä joskus lämmittelymielessä kokeillut, eikä syke ole noussut nimeksikään, joten turhauduin ja siirryin juoksumatolle ja cross-trainereihin. Spinningtunnilla olen käynyt joskus kymmenen vuotta sitten, mutta koin ne yksitoikkoisiksi.

Katselin toukokuussa Fitnesspäiväkirjoja ja ohjelmassa likat veteli salilla hikipäissään spinningpyörillä. Siitä inspiroituneena päätin muutama viiko sitten Elixilla uskaltautua pitkästä aikaa pyörälle lämmittelemään. Varsinkin nyt kun lonkka ei kestää juoksua melkein ollenkaan, ajattelin, että pyöräily helpottaisi rasitusta. Ja kappas! Sehän muuten sujui aivan saakelin hyvin. Olin vartin treenin jälkeen hiestä märkä ja syke pysytteli 150 hujakoilla (maratonin äskettäin juossut ei kevyellä liikunnalla saa sykettä sinne). Nyt olenkin siirtänyt alkulämmittelyt salilla pitkälti pyörälle. Pidän siitä, että aika kuluu nopeasti kun vastusta ja tempoa vaihtelee. Välillä voi nousta ylös polkemaan pariksi minuutiksi ja tulla alas pariksi minuutiksi jne. Varoitan kuitenkin että vastusta pitää sitten myös olla ja polkea todella reippaasti. Monet vain kruisailevat eteenpäin ihan niin kuin olisivat Jopoilemassa kaupungilla. Silloin on turha kaivaa hikipyyhettä framille.

Sanoisin kuitenkin, että pyörätyypillä on väliä. Pehmeällä satulalla varustetuilla tämänkaltaisilla pyörillä ei saa yhtään samaa tuntumaa kuin kunnon spinningpyörällä.

Tässä esimerkki omasta lämmittelystä:

1 min nopeaa pyöriälyä pienellä vastuksella
2 min vielä nopeampaa pyöräilyä lisätyllä vastuksella
1 min kovalla vastuksella
3 min kovalla vastuksella seisten
1 min kovalla vastuksella istuen
2 min nopealla tempolla ja matalammalla vastuksella
2 min kovalla vastuksella seisten
1 min istuen kovalla vastuksella
1 min seisten kovalla vastuksella
1 min kevyttä rullailua lopuksi

Pidä huoli siitä että syke pysyy viiden minsan jälkeen 150 hujakoilla ja saat jo aika hyvän treenin.
Kuvaillun kaltainen vaihtelu on mielestäni hauskaa muuten hieman puuduttavassa hommassa jossa tuijottaa joko eteen tai sykemittaria vahdaten time elapsed -kohtaa.







  

Wednesday, 6 July 2016

Yksin.

Vaikka olen onnellisesti avoliitossa ja muutenkin sosiaalinen tyyppi, niin ai että kun joskus kaipaa vaan sitä että saa olla yksin. Aivan soolona, Celin Dionisti all by myself. Kun on asunut itsekseen 10 vuotta, tottui siihen, että tömähtäessä kotiovesta sisään vastassa ei ole ketään. Se on tietyllä tavalla todella surullista, varsinkin kun tulee vaikka ulkomaanmatkalta ja kotona on vastassa pimeä tyhjyys ja hiljaisuus. Mutta toisaalta se on tae siitä, että saa hetken aikaa kasata ajatuksia, olla juuri sellainen kuin on ja tehdä ihan mitä huvittaa. Se, että on joku jonka kanssa viihtyy ja nauraa on tietysti aivan mahtavaa, enkä haluaisi vaihtaa sitä pois. Jonkin verran yksinoloa kaipaa kuitenkin aika moni ihminen. Ja vaikkei kaipaisikaan (tai päinvastoin jopa välttelee yksinoloa), niin uskon, että se tekee hyvää itse kullekin.

Viime lauantain sooloilufiiliksiä
Esimerkiksi toukokuinen viikon rantaloma yksikseni Kreikassa oli aivan mahtavaa. Rakastin sitä eikä viikossa kertaakaan tullut fiilis, että hitsi kun olisi kiva saada seuraa. Huomaankin, että kun työ on todella sosiaalinen ja asuu jonkun kanssa niin en jaksa oikein enää tavata ystäviä tai hengailla ulkona kahviloissa tai ravintoloissa. Nähtävästi on olemassa tietty vakiokiintiö sosiaaliseen kanssakäymiseen ja tietty kiintiö rauhassa yksin olemiseen. Nyt lomapäivinä, ilman palavereita ja ympärillä pyörivää härdelliä, jaksaa taas paremmin tavata kavereita. Kauhulla mietin, että miten naiset jaksaa sitä, että heidän ympärillä pyörii lapsi (tai jopa monta!) about koko hereillä olon ajan. Nä faaaan. Ei napostele.



via GIPHY

Tuesday, 5 July 2016

Suomen paras hampurilainen

Minulla alkoi tänään kuukauden mittainen loma, ja kävimme sen kunniaksi poikaystävän kanssa eilen niinkin eksoottisessa paikassa kuin Herttoniemi. Siellähän sijaitsee jollain mittarilla äänestetty Suomen paras hampurilainen. Olihan se nyt koettava. Tosin tässä kun asiaa yritin googlailla, niin en kyllä mistään löydä artikkelia jossa heidän juustohampurilainen olisi kyseisen manttelin perinyt, mutta uskotaan vaikka tätä.

Kruisasimme siis perinteisen suomalaisen kesän helliessä, eli rankkasateessa ja +16 asteessa, autolla Hertsikkaan Treffi Pub & Bistroon. Ulkopuolella heiluvien nistien ja alkkisten jälkeen olin yllättynyt että mesta oli niin siisti ja aivan täynnä jengiä. Paikka on selkeästi kirinyt mainetta, sillä oli hilkulla ettemme saaneet pöytää.

Ja itse asia?
Täytyy sanoa, että burgeri oli ihan sairaan hyvä. Siis todella hyvä. Siis parempi kuin mikään muu burgeriateria mitä tällä mantereella olen maistanut. Tai itse asiassa monella muullakaan mantereella. Painotus sanalla ateria, sillä monissa paikoissa on hyvä burger, mutta ranskalaiset mittelevätkin sitten eri painissa. Treffissä ranskiksetkin olivat törkeän hyvät. Elikkäs, kyllä voisin sen parhaimman tittelin tittelin aterialle myöntää tai suomenruotsalaisittain, klämma in en like. Hintapreemiota perus Big Maciin oli jonkin verran, juustohampurilainen oli 18,50 €. Mutta fak it, maksan mieluummin sen kuin vedän punaisen tarjottimen päältä nahistuneita kylmiä ranskalaisia ja lötköä borsaa (poikaystävän termi).

Ja mistä viimeistään tunnistaa trendimestan? Siitä että siellä oli bloggari joka napsi systeemikamerallaan kuvia. Itsehän tyydyin vain snäppiin, haha.

Sunday, 3 July 2016

Banaaniletut maapähkinävoilla

En melkein koskaan bloggaa ruoasta tai julkaise annoskuvia. Ensinnäkin ihan siitä johtuen, että annokseni ei yleensä ole mitään esteettisiä luomuksia. Toisekseen ne ei myöskään ole mitään kulinaarisia ilotulituksia. Tosin kun olen seurannut joitakin suosittuja fitness-blogeja niin eipä sen tyyppiset ruoat kauniita ja ihmeellisiä ole muillakaan. En tiedä miten jauhelihasta ja kasviksista saa silmää puhuttelevan kokoonpanon.

Yhtä aamupalaa olen ruvennut nyt vetämään hitaina aamuina vähän useammin, ehkä koska olen aika kyllästynyt rahkaan. Suosiooni on nyt päässyt banaaniletut. Letuistahan puhuu kaikki, mutta olen vasta äskettäin oppinut oikeasti pitämään niistä. Lettuja pitää kyllä somistella paistetuilla pähkinöillä, vaahterasiirapilla tai muulla, jotta ne oikeasti maistuu hyvältä. Mutta pidän siitä että ne itsessään on terveellisiä ja tosi helppoja tehdä.

Eilen vedin niitä todella hyvällä kombolla, jonka ajattelin vinkata teillekin. Laskin peräti tuohon kaloreita, jotta näkyy minkä verran tämmöinen lysti niin sanotusti "kustantaa". Proteiinia ja sokeria en laskenut auki mutta jos käyttää steviaa niin sokeria ei pahemmin tule, ja proteiinia on hattuarvioni mukaan vajaa 30 grammaa, mikä pitää nälkää todella hyvin. Eilinen settini koostui siis banaaniletuista, mustikoista ja maapähkinävoista. Ihan sika hyvää, eikä nälkää nähnyt vähään aikaan. Kalorit suluissa.

2 munaa (160)
0,5 banaani (50)
kourallinen kaurahiutaleita (40)
kaneli, ripaus suolaa, stevia
mustikoita (30)
maapähkinävoi rkl (100)
(380)

Saturday, 2 July 2016

Office space vol 2

Auringonottoon - itseni mukaan - erikoistuneena tyyppinä olen onnellinen, että on oma isohko parveke, jossa ottaa aina iltapäivän ja illan auringot. Rusketus pysyy hyvässä kuosissa kun käy tekemässä ylläpitoa tunnin verran aina viiden kuuden aikaan. Parvekkeella on sitä paitsi todella kuuma, kun tuuli ei käy yhtään. Nytkin istun itse asiassa aamiaisella parvekkeella. Okei myönnettäköön, että tämä on ensimmäinen aamiaisemme täällä, mutta kerrankin oli jotenkin tarpeeksi lämmin ja aurinkoinen aamu sekä hyvin aikaa.


Anyways, viime kesänä en saanut aikaiseksi laittaa parveketta yhtään, vaan hyödynsin elokuun helteet vanhoilla keittiöntuoleilla retkottaen. Olen oikeasti maailman säkein sisustaja, en vaan jaksa miettiä mitä haluaisin. Tai siis, osaan sanoa mikä silmääni miellyttää - noin niinkuin Pinterest -tasolla, mutta en jaksa käydä mittailemassa ja scouttaamassa vaihtoehtoja miljoonissa sisustusliikkeissä. Rupeaa ramaisemaan sillä sekunnilla kun astun Iskusta, Maskusta tms sisään. Lattialaudat olin tosin saanut ostettua syksyllä, niin kovalla kiireellä, että ajoin kolarin jo menomatkalla. Tuli hieman kalliimmat lattialaudat. Semmoinen 2000 euroa enemmän kuin ajattelin. Khrm.

Mutta koska meillä oli vahva tahtotila nauttia Vapusta parvekkeella saimme - hyvissä ajoin, kolme päivää ennen Vappua - aikaiseksi vuokrata pakun ja köröttää kauppaan ostamaan kalusteet. Tämäkin pelkästään siksi, että poikaystävä ajoi asiaa, itsehän en olisi saanut köröteltyä minnekään. Saatikka kasattua kaikkea. Mutta ajattelin, että nyt kun olen selvinnyt kasaamistraumasta niin voin napsia pari kuvaa ja näyttää miltä toinen toimistotilani näyttää. Täällähän se taika tapahtuu.
Nimim. "Rusinaihoa Odotellessa".



Kuten näkyy niin kukat ovat meikäläisen juttu. Kaikkhan näyttää hyvältä kun täyttää tilan vaaleanpunaisilla kukilla, eikö vain? Meillä (kuten varmaan kaikilla muilla suomalaisilla) rulettaa pelargonia ja puutarhahortensia. Olen niin ylpeä, että on mennyt kokonaiset kaksi kuukautta ja kukat kukoistaa vieläkin. Olen pyhittänyt niille koko olemattoman hoivaviettini.




  

Back to Top