Pages

Wednesday, 31 August 2016

Etelä-Helsinki swagger kriisissä

Jo joskus muutama vuosi sitten etsiessäni kämppää, mietin, että haluaisin kokeilla Espoota. Olen siis asunut melkein koko elämäni Ratakadun eteläpuolella. Olen käynyt koulut keskustassa (Hanken taisi olla uskaliain vetoni - Cygnaeus, Norsen, Ressu ja Oikis sijaitsevat ihan lähellä) ja työskennellyt yhtä työpaikkaa lukuunottamatta Bulevardi - Etelä-Esplanadi akselilla.

Kävin silloin kurkkaamassa muutamaa kämppää Haukilahdessa, mutta suurin osa läheisistäni totesi, että hajoan sinne ensimmäisen talven aikana. Loppujen lopuksi olin tosi anarkisti ja muutin Etu-Töölöön (johon kyllä rakastuin Hietsun maastojen takia).

Lienee totta, että olisin yksin Espoossa kököttäessäni muodostanut hieman synkkiä ajatuksia siinä räntäkelien saapuessa.

Mutta NYT! Olen taas Espooseen kallellani. Kiinnostelee piha, kukkaset, metsämaastot, sauna, monta vessaa, hiljaisuus, oma jumppahuone ja isommat oltavat. Jotenkin nämä 70 neliötä kahdelle tuntuu naftilta, kun vertaa 150 neliön kaksikerroksiseen taloon.

Mikä sitten painaa? Oikeasti? Suurin epäilyksen siemen on korkokengillä kävely. Korkkareilla kävely Korkkarilla. Missäköhän hitossa minä patsastelen 10 sentin Louboutineissa Espoossa? Iso-Omenassako? Hmmm. Kaikki ne korkokengät. Aivan yksikseen keräämässä pölyä. Se pistää mielen matalaksi.

Toisaalta hermostuttaa olemattomat hermoni. Millä ilveellä ajattelin istua aamuruuhkissa tai odotella julkista liikennettä, kun hajoan siitä, ettei ne kahdet eteen tulevat valot ole vihreitä pyöräillessäni Kapteeninkadulta Töölönlahteen töihin? Saan sydärin heti ensimmäisessä Länsiväylän ruuhkassa ykkösvaihteella sahatessa.

Mutta kaikki se tila, luonto ja hiljaisuus.
Ja 33% lyhyempi matka landelle.
Eikä tarvitsisi olla yksinkään - minulla on maailman paras kämppis. Joka on muuten hienovaraisesti huomauttanut, että ne korkokenkäkävelyni kaupungilla ovat aika harvassa. Että voinhan minä ihan sieltä Espoostakin tulla tänne patsastelemaan. True.

Ja ne ruuhkat olen käytännössä välttämässä sillä, että käyn anyways treenaamassa aamuisin, joten matkani keskustaan taittuu jo ennen ruuhka-aikoja. Sitä paitsi etätöitä voin tehdä aivan niin kuin tähänkin asti eli ihan joka päivä ei toimistolle/asiakkaalle tarvitse edes körötellä.

Mutta kyllähän siinä Etelä-Helsingin kuplassa muotoutunut imagoni kärsisi. En tiedä saako sitä kompensoitua isolla läänillä. Voin tietty olla se hullu, jota naapurit tuijottaa kun se hiihtää korkokengissä pitkin Espoon ryteikköä.

Tämmöistä paatoksellista pohdintaa tänään.



2 comments:

  1. Tiiätkö vois tehäkki ihan hyvää se muutto... :)

    ReplyDelete


Back to Top