Pages

Thursday, 29 September 2016

Mitä yhteistä on synnytyksellä ja New Yorkilla?











Koska olen tunnettu suorasukaisuudestani niin annetaan tulla. Kuten arvata saattaa, mielestäni Nyki oli aika pettymys. Voi olla, että huonot hermoni ja tehokkuuden tavoitteluni hieman ylikorostaa sitä miltä kaupunki tuntui näin kuudetta kertaa. Mutta haluan nyt tehdä kerrankin inhorealistisen matkakuvauksen. Minua nimittäin ärsyttää, että kaikki niin vouhkoaa ja hehkuttaa Nykiä.

Onkohan New York vähän kuten synnytys? Se on hirveää ja kaikkea paskaa sattuu, mutta siitä ei kehdata puhua, koska onhan se sitten kuitenkin vaan niin ihanaa.

Vastustan kyseistä teeskentelyä, joten mainittakoon muun muassa seuraavat kylmät NYC-faktat:
  • Ihmismäärä on aivan jumalaton. Järjettömät ihmisvirrat joissa pitää luovia ja paljon jonotusta. Siis puolet ajasta seisot jossain jonossa. Yleensä vielä jonossa seuraavaan jonoon. 
  • Noin puolet ihmisistä on turisteja. Turistit ovat ärsyttäviä. Ne pysähtyvät ihmettelemään ja kuvaamaan joka asiaa ja kyselevät tyhmiä kysymyksiä. 
  • Toinen puolet ihmisistä on elämiinsä kyllästyneitä, helvetin stressaantuneita Nykiläisiä. He ovat tympeitä ja auttavat vain ja ainoastaan jos he itse hyötyvät siitä jotain (lue: provikkamyyjät). Paikallisten ärsytys johtuu varmaan osittain yllämainitusta toisesta ihmislaumasta. Laumahan pilaa koko saaren. Jos poistaisi turistit, niin siellä olisi varmaan aika leppoisaa. Paikallisten katkeruutta lisää varmaan myös jonot. Ja osittain se, ettei heillä ole varsinaisesti edes varaa asua koko paikassa (Manhattanin vuokrathan ovat taivaissa). 

Jonkun luksuskämppä 39th Streetillä, tässä voi aidosti todeta näkymän olevan Street View (monissa hotelleissa se ei toteudu näin hyvin)
  • Johtuen kaikista yllä olevista kohdista, paikka haisee. Roskapussit lojuvat kaduilla eikä vanhat viemäriverkostot taatusti ole mitoitettu sille määrälle jengiä. Bonuksena kaiken maailman katukauppiaat paistelevat halal hodareitaan ja polttavat pretzeleitään naamasi edessä.
En tiedä oliko tämä roskis vai luksuskämpän eteinen.
  • Talot ovat vanhoja ja huonossa kunnossa. 99% hotellihuoneista (myös 4 tähden) ovat lääviä. Suosittelen lämpimästi katsomaan milloin hotelli on a) rakennettu tai b) remontoitu perusteellisesti. Suosittelen myös tsekkaamaan Bedbug raportteja etukäteen.
Tämäkin talo on joskus ollut valkoinen.

  • Koska paikalliset ovat katkeria turisteille, he pyrkivät kusettamaan näiltä ainakin mahdollisimman paljon rahaa. Ei kannata luottaa sovittuun hintaan. Päälle tulee aina veroa, lisäpalvelumaksuja ja tippiä. Ja varoituksena; jos tippiä ei tule tarpeeksi, turisti saattaa saada peräänsä palvelushenkilön sättimään ja vaatimaan lisää (true story). 
  • Luonnollisena jatkumona, Nykissä on kallista. Huonosta palvelusta ja läävähuoneista joutuu maksamaan maltaita. Ehkä se on myös kansantaloustieteellinen juoni, jolla ärsyttävät turistit saadaan pidettyä poissa. Juoni tosin ei toimi.
  • Melu. Ikävä tuli Helsingin hiljaisuutta. Jengi tööttää, siirenit soi ja liikenne pauhaa. 
  • Kaikki kukat kukkivat. Nykissä jos jossain törmää mitä oudoimpiin hyypiöihin. Joillakin on housut p**kassa, yhdet puhuvat itselleen, toiset laulavat kovaan ääneen kuulokkeet korvissa puiston penkillä, miehet puvussa soittaa itsekseen ilmakitaraa keskellä katua, aineissa olevat taas makaavat keskellä katua ja lista jatkuu.  
Rankka ilta.
  • Niin ja mainitsinko jo sen jonottamisen?



Monday, 26 September 2016

Häähommia

Kuolen häpeästä.

Kävin tässä eräänä kauniina iltana skumppispäissäni ehkä ensimmäisen kerran puoleen vuoteen Pinterestissä. Syy oli se, että olimme kaverin kanssa jutelleet talvihäistä ja minä vanhaan tapaani paasannut siitä miten en millään käsitä miksi kaikki innosta piukeena änkevät naimisiinmenonsa kesälle. Miksi? Kun näin tekee tasan tarkkaan kaikki muutkin? Miksei jengi ole älykkäitä - khrm, niinkuin minä - ja halua talvihäitä? Siinäpä sitten kutsuvieraita potuttaa, kun on ainakin kolmet muut häät ja polttarit - ja huonolla tsägällä myös hautajaiset - Suomen minimaalisen suven aikana. Kesä loppuu kesken ja kaikkien lomamoodi on pilalla koska pitää joka kirotun viikonloppu käyttää joko häihin, polttarirymyämiseen tai jomman kumman suunnitteluun.

Eeeeeeniweis. Itsehän siinä suuressa viisaudessani päätin Pinterestata talvihäitä. Sillä eihän talvihäät ole loskaa ja harmautta. Ne on turkiksia, lumikinoksia ja rekiajelu kirkosta. Siis niin paljon coolimpaa kuin joku kämänen kukkaseppele pään ympärillä, koivuja ja hyttysen puremat pakarat.

Kävinpä sitten pinnaamassa todistusaineistoa (*tässä ihan pienellä voin myöntää että vähän kyllä innostuin kuvista ja ihan puhtaana todistusaineiston keräämisenä itse menettelyä ei voine pitää) kivoista talvihääjutuista (mitä niitä nyt on: bukettia, pukua, kynttilöitä jne). Siinä tovin pinnattuani juolahti eräs pienen pieni detalji mieleen.

Niin.

Pintesresthän on siinä mielessä kelmu veijari, että se mitä sinne pinnaat, tulee seuraajillesi tiedoksi. Eli, siinäpä viitisenkymmentä seuraajaa sai sitten jonkinlaisen ilmoituksen, että Ojalan Jasmiina se käy pinnailemassa hääjuttuja. Koska tuota toimenpidettä ei tutkimustulokseni perusteella mitenkään peruta, niin näinhän se sitten on myönnettävä, että niin kävi. Olen virallisesti pinnannut hääjuttuja.

Myös rakas sukulainen keksi tietysti vetää tästä kaiken ilon irti ja kysyi tuossa viikonloppuna heti avopuolisoni ensimmäistä kertaa tavattuaan, että "Milloin tanssitaan häitä?" Kun oli kuulemma Pinterestistä näkynyt että meikäläinen on selkeästi alttarille suuntaamassa. Kiitos very much.

En ole menossa naimisiin, en ole kihloissa, enkä varmaan tämän jälkeen koskaan mene kihloihin (myös avopuoliso seuraa minua Pinterestissä ja on varmaan saanut ilmoituksen, että olen menossa naimisiin jonkun kanssa - eroilmoitusta odotellessa). Niin ja Pinterestiä käytän tästä lähtien puhtaasi epäromanttisiin tarkoituksiin.


Terveisin, very much not engaged.





Wednesday, 21 September 2016

Vähän mä olen zen.

Nyt kun reissusta rangaistuksena olen ollut flunssassa niin en kovasta tahdosta huolimatta ole voinut oikein treenata. Niinpä kaikessa viekkaudessani keksin, että eihän kävely ole treenamista (eihän?)! Joten olen herännyt aikaisin aamulla ja käynyt tunnin kävelyllä Kaivarin ja Eiran rantoja kierrellen. Täytyy nyt sanoa, että vaikka olen kaikki-mahdollisimman-tehokkaasti-irti mentaliteetin treenaaja niin nuo aamukävelythän on aivan mahtavia! Ongelma on se, että en tosiaan normaalisti halua "haaskata" aamua kävelyyn, kun voi tehdä tehokkaamman treenin juoksemalla tai salilla. Mutta, nyt kun on tavallaan "pakotetussa tilassa" niin voin nautiskella hyvällä mielin. Meren takaa nouseva aamuaurinko yhdistettynä kirpakkaan syysilmaan ja värillisiin puihin on tosi kaunista. Täytyy melkein keksiä joku tekosyy tehdä tätä myös kun paranen. (Khrm, koira?)

Olenpa vielä yhdistänyt kävelyihin hieman gängstäräpistä seesteisempää musiikkia, millä koko paketti on viimeistellyn mieltä rauhoittava. En melkein tunne itseäni, haha.

Sam Sure - Hunger
Tom Misch - Home

Uskon myös, että Manhattanin jäätävän vilinän ja melun jälkeen jopa minä kaipaan hitautta ja rauhaa itselleni epätyypillisellä tavalla.



psst, varoituksen sana jenkkeihin suuntaaville; jos olette menossa lämpimään kohteeseen niin muistakaa, että vaikka ulkona valuu selkähiki niin sisällä on yleensä aivan tappavat AC:t. Eli pitäkää varapaita mukana jotta vältytte flunssa-ansalta. 

Monday, 19 September 2016

When Murphy and his Law bit us in the ass



Tulin aamulla kotiin ja nyt istun ja tappelen jetlagia vastaan kotisohvalla. Oli kyllä hauska vaikkakin hermoja raastava reissu. Naureskelimme monta kertaa kaverini kanssa, että siihen nähden paljon meitä "koeteltiin" niin selviydyimme reissusta hemmetin hyvällä huumorilla.

Listasimmekin meidän Murphyn lainalaisuuksia JFK:llä istuessamme:

Tullessa, lentokentän boarder control jono kesti ennätyksellisesti pitkälle toista tuntia.
Taksijono kesti 45 minuuttia koska taksit oli näemmä loppuneet. Nykissä? When does that ever happen, niinku?
Hotellin check-in kesti toiset 45 minuuttia, koska emmehän tietenkään olleet jonkun jonojumalan mielestä kärsineet vielä tarpeeksi.
Kun hirveessä väsymyksessä ensimmäisenä iltana etsimme raflaa, erehdymme sisään oudonhajuiseen Kosher ravintolaan. Tajusimme sen tietysti vasta siinä vaiheessa kun istuimme pöydässä ja ihmettelimme ruokalistaa ja kippah-päisiä kanssaruokailijoitamme. Tarjoilijarukka ehti vielä tuomaan jotain aivan kamalan näköistä ja hajuista suolakurkkua ja kaalia pöytään ennenkuin karkasimme ulos nolosti sopertaen. 


Hotellihuoneen sängyssä oli jotain itikoita joista kaverini sai puremia. Epäilemme pahasti bed bugseja. Jouduimme vaihtamaan huonetta, mutta hotelli ei myöntänyt mitään. Kaverin puremat jatkoi lisääntyimistään myös uudessa huoneessa. Varmuuden vuoksi olenkin pessyt ja pakastanut kaikki matkatavarani tänään. Parvekkeemme on tällä hetkellä toinen varastoni.
Hinnan ja maksujen osalta meitä kusetettiin monta kertaa. Tuli automaattisia sisäänlaskettuja tippejä ja outoja palvelumaksuja. Onnistuimme muun muassa maksamaan 60 dollaria (!) pedikyyristä, joka yleensä maksaa noin 25 dollaria.
Myöhästyimme Lion King -musikaalista. Siltä yhdeltä ainoalta ennaltasovitulta ohjelmanumerolta, joka oli agendalla. 
Yritimme tasan kerran saada taksia saarella. Ei saatu. Yhtäkkiä joka helevatun keltainen kärry oli varattu ja pyyhälsi koppavasti ohi.

No mitäs muuta?
No tottakai tottakai! Tietysti joku urpo keksii vielä käydä räjäyttämässä Manhattanilla. 

Kun USA:n kansalaisuuden omaavalta ystävältäni tuossa kentällä lähtiessä kysyttiinkin että "when are you returning to the States?" hän totesi lakonisesti "Never."
Lupaan myös kertoa niistä reissun miellyttävistä puolista, kunhan tästä tokenen. Kurkku ollut kipeä koko päivän.

Thursday, 15 September 2016

We had one job.

En yleensä valita. Varsinkaan tällaisesta asiasta.
Mutta hitto täällä on kuuma. Vetää pikkaisen mehut aktiivisuudesta kun on vähän jano ja pöhöttynyt koko ajan. Saadaan todellakin vuoden viimeiset helteet kärryyn ennen paluuta.

Kävimme eilen Museum of Natural Historyssa. Olen käynyt jo pari kertaa, mutta siellä on sen verran nähtävää, että mielellään museossa kävelee kerran jos toisenkin.

Ja sitten pääuutiseni. Ostimme aamulla jämäliput Lion Kingiin iltanäytökseen. Meillä oli siis käytännössä yksi, uno, ainoa asia buukattuna ja ennalta sovittuna koko viikoksi ja sen oli määrä olla eilen klo 19.

No siinä 18.20 nousen sängystä ja rupean kihartamaan tukkaa "sehän on vain kahden korttelin päässä" asenteella. Siinä välissä sitten kriiseilin vaatteista ja siitä minkälaisia valtavia vastoinkäymisiä elämässäni on kun en omista kivaa hametta.

9 vaille lähdemme juoksemaan korkkarit päällä - minulla 12 sentin Guccin kiilakorkosandaalit, kaverilla 8 sentin Louboutinit - vauhti oli sen mukainen ja kivulias. Kävi ilmi että teatteri olikin 10 korttelia ylöspäin. Yritin kontrolloida hermoni, mutta tällä kertaa en vetänyt niin kunnialla. Paahdoin sadatellen ja mutisten ihmisvastavirrassa ylöspäin ja tukasta suurin piirtein sauhusi. Lopuksi saavuimme 15 minuuttia myöhässä esityksestä ja jouduin aivan nolona änkemään ja tönimään muita rivissäni, päästäkseni paikalle. Hävetti aivan sairaasti. Huonosta alusta huolimatta itse musikaali oli todella hyvä. En ole mikään musikaali-ihminen mutta näyttävät ja värikkään puvustukset, sekä biisit olivat niin hyviä, että välillä itkin ja välillä nauroin. Suosittelen kyllä. Saimme ne saman päivän jämäliput 99 dollarilla per lippu. Muuten ne lienevät min 130 dollarin hujakoilla. Kun tämä tuli niin jopa meitsiltä valui kyynel.

Ja päivän kevennys: edessäni istui kiinalainen perhe joista molemmat kaksi lasta veti varmaan syvimpiä hirsiä ikinä. Äiti yritti pitää heitä hereillä musikaalin pauhatessa ja tökki heitä silloin tällöin, mutta huonolla menestyksellä. Skidit olivat aivan koomassa suut auki. Heille ne 130 dollaria / lippu olikin varmasti money well spent.

Vedimme muuten über terveellisen lounaan Shake Shakissa, mikä oli jatkoa muutenkin Sydänliiton suosittelemalla lähinnä suolaan ja rasvaan painottuvalla dieetillämme. Mutta Shake Shak oli sairaan hyvä! Vähän kuin Naughty Burger, mutta paljon paremman makuinen. Mielestäni esim Kaliforniassa hehkutettu In n Out burger jää Shake Shakin varjoon. Tämän postauksen jälkeen en laita enää mitään kuvia itsestäni. Lihotaan varmaan kilo joka päivä.


Turisti @ Central Park
Turisti @ WTC One World
Turisti @ lööbii
Turisti & sen muijakaveri
Turisti @ Times Square
Turisti näki talon

Tuesday, 13 September 2016

NYC 1/7





So'on moro from NYC!

Saavuttiin tänne Wyndhamn New Yorker 23. kerroksen cribiimme eilen 1,5 tunnin boarder controllin (en ole kertaakaan joutunut niin pitkään jonoon!), 45 minuutin taksijonon, tunnin taksimatkan ja 30 minuutin hotellin check-in jonon jälkeen. Mutta selviydyin oikeasti tosi kunnialla. Kiroilin ehkä max kaksi kertaa ja muuten uppouduin jonotellessa lukemaan ikiprojektina olevaa Thinking Fast and Slow -kirjaani. Olen oppinut antautumaan hetkeen.
Matkustelu on kenties karaistanut - tai sitten olen tullut jotenkin kypsemmäksi. Okei, aika epätodennäköistä.

Koska aivotoiminnat oli aika nollassa tänne tullessamme, vedimme kymmenen aikaan unilääkkeet naamaan ja olimme koomassa kuuteen asti.

Kävimme äsken vetämämässä tehotreenit isoimmalla hotellisalilla, jossa olen koskaan käynyt.
NYT tämä päivä lähtee käyntiin. Ajatuksenamme on käyskennellä rauhassa alas Ground Zerolle, mutta ensiksi on pakko saada kahvia.







Saturday, 10 September 2016

Bienvenue Automne!


En varmaan koskaan ole harmitellut syksyä. Se on uusien alkujen, värikkäiden puiden ja ekojen kirpeiden aamujen aikaa. Olin nuorenakin aina innoissani kun pääsin kouluun (ja sain uuden repun).

Ainut mikä vetää naaman todella vääräksi on marraskuu ja hyinen vesiräntäsade joka piiskaa kovassa tuulessa naamaan. Ja tämä kaikki sekoitettuna pimeydellä, jota lumi ei vielä ole valaissut. Hyi. Mielestäni opitmaalisinta olisi viettää marraskuu ja maalis-/huhtikuu siellä missä ruoho on vihreämpää. Jos olisi duuni jota voisi tehdä ulkomailta niin pakkaisin kimpsut ja kampsut ja sanoisin hellurei!

Tänä syksynä olen jopa aloittanut jotain uutta, nimittäin aikuisten ranskan jatkokurssin Työväenopistolla. Harmittaa että olen lukenut ranskaa varmaan viisi vuotta ja kirjoittanut ylppäreissäkin, mutta kieli on valunut hukkaan kun sitä ei millään lailla harjoita moneen vuoteen. Sitä paitsi saan vähän aivojumppaa, mikä ei varmaan ole pahitteeksi sekään. Istuinkin viime keskiviikkona Ressun peruskoulussa yhdessä eläkeläisten kanssa ja äänsin ääneen Parfait II:sta. Tuntuu, että on ikuisuus siitä kun olen opiskellut.

Lähden maanantaina Nykiin ja siellä onkin vastassa minipaluu kesään. Tällä hetkellä ennuste näyttää 25-30 astetta koko ensi viikolle.

I don't mind.

Tuesday, 6 September 2016

Laupias Samarialainen

En tiedä onko tämä jotenkin suomalaiseen mentaliteettin liittyvä piirre, mutta suhtaudun melkein vaivaantuneesti itseeni kohdistuneisiin altruistisiin eleisiin. Osittain se johtuu siitä, että koen jääväni kiitollisuuden velkaa, osittain siihen, että olen "every man for himself" -tyyppinen tyttö. Jos joku tekee puolestani jotain, koen pakottavaa tunnetta sadatella kiitoksia ja kontrata eleen jotenkin.

Luin itse asiassa kesällä vaikutusvaltaan liittyvää kirjaa, ja siinäkin mainittiin palveluksen teko yhtenä tehokeinona saada ihmiset tekemään oman tahtosi mukaan. Tekemällä pienenkin kohteliaan palveluksen vastapuolelle saa hänet tekemään toiveesi mukaisia merkittävämpiäkin asioita.
Meissä (normaalisti toimivissa ihmisissä) on pakottava halu vastata palvelukseen.

En pidä siitä, että joudun pyytämään toisilta palveluksia tai olemaan toisista ihmisistä riippuvainen. Kun sitten joskus joudun vain heittäytymään toisen laupeuteen niin olen todella tarkka siitä, että kiittelen ja kumartelen.

En a) ymmärrä ihmisiä jotka käyttävät toisia hyväkseen ja pummailevat koko ajan (you know, lokittelijoita) b) todellakaan ymmärrä ihmisiä jotka eivät osoita kiitollisuutta. Missä hitossa on heidän käytöstavat?! Katsoin esimerkiksi juuri vanhaa kotivideota, jossa Jassu 5-v sai noin 734 lahjaa Joulupukilta ja kiitti kovaan ääneen aivan joka ikisestä lahjasta.

Konkreettinen esimerkki. Olin viikonloppuna Elixiassa saunassa ja toinen nainen joka oli saunassa samaan aikaan otti lähtiessään - ei yhden -vaan molemmat vesiastiat ja täytti ne minua (ja muita seuraavia saunojia) varten. Hän teki tämän kohteliaana eleenä minulle. Koska joku tuntematon teki jotain puhtaasti hyvää hyvyyttään, kiitin häkeltyneenä ystävällisesti monta kertaa. Perisuomalaiseen tapaan jopa hieman vaivaantuneena siitä, että joku teki hyväkseni jotain. Olisinhan minä ne ämpärit itsekin täyttänyt.

Mutta, kuinkas kävi, kun annoin hyvän kiertää?
Tein eilen saman tempun eräälle naiselle; saunasta lähtiessäni nappasin hövelisti ämpärin mukaani, täytin sen ja vein takaisin saunaan ja pistin jopa valmiiksi hänen jalkojen juureen. Ja mitä tekee tämä - anteeksi - ämmä? Ei edes vaivautunut kiittämään! Missä oli ylistyssanat? Missä kiitollinen hymy ja katse? WTF? Missä on jengin käytöstavat?

Ensimmäinen reaktioni oli, että haen sen ämpärin takaisin saunasta ja tyhjennän hakemani löylyvedet hänen nenän edessään lattialle. Ja mikä tärkeintä, en koskaan enää liikuttaisi evääkään naikkosen hyväksi. Mulkoilin pirua vielä suihkusta. Saatana.



Loppukevennyksenä Googlen (tästä lähtien) aivan oikea käsitys minun persoonallisuudesta. Tästä lähtien harrastan vain puhdasta oman edun tavoittelua.






Saturday, 3 September 2016

New York to do lista

Olen lähdössä viikon päästä frendin kanssa New Yorkiin. Bongasimme lennot n 370 eurolla ja tartuimme tuumasta toimeen. Olen käynyt Nykissä jo viitisen kertaa, mutten koskaan alkusyksystä. Monet reissuni ovat olleet aika lyhyitä pyrähdyksiä ja tuntuukin, että viikossa saa varmasti paljon tehtyä. Koska kaupunki on itselleni aika tuttu ja melkein kaikki päänähtävyydet on öögailtu, niin lähden reissuun fiilistelemään ja kartuttamaan New York -elämyksiä.


Mitään pakonomaista turistijuoksua paikasta toiseen en viitsisi harjoittaa. Tosin kaverilleni tämä on ensimmäinen kerta Isossa Omenassa, joten jonkinlaista kompromissia tietenkin tehdään. Sitä paitsi käyn mielelläni monen vuoden jälkeen virkistämässä muistijälkeä esim MoMasta, Museum of Natural Historystä, Empire State Buildingin huipulta jne. Toisaalta muistaakseni Ground Zero oli viimeksi siellä käppäillessäni vielä kehitteillä, eli sekin on mielenkiintoista nähdä.

To do-listalla ovat ainakin seuraavat:
  1. Broadway musikaali. Kohteena nyt Phantom of the Opera
  2. Vapauden patsas. En ole koskaan käynyt Ellis Islandilla, ajanut vain lautalla ohi. 
  3. High Line puisto, josta itse asiassa kuulin vasta äskettäin. Paikka vaikuttaa kuitenkin niin makealta, että tällä kertaa sinne on eksyttävä tahallaan.
  4. Vintage kaupat. En ole aiemmin käynyt tutustumassa Nykin second hand tarjontaan, joten mielenkiinnolla odotan mitä maailman muotimekka tarjoaa sillä saralla.
  5. Cocktail -paikkoja. Koska olen ollut Nykissä monta kertaa yksin, ei yöelämään tai baareihin ole tullut tutustuttua. Nyt olisi käytävä katsomassa ainakin cocktail -tarjonta. Hello, Cosmopolitan! Okei, oma suosikkidrinkkini on Whisky Souri - mutta kait siinäkin tyyliä on.
  6. Se klassinen juoksulenkki Central Parkissa. Voitteko kuvitella että tämä maratoonari on ollut 5 kertaa Nykissä juoksematta kertaakaan siellä? Pitää vain ajoittaa aamun, eihän sitä cocktail-tuntia voi ohittaa jonkun lenkin takia.

Hotellista sen verran, että olen aina onnistunut asumaan jossain Central Parkin tuntumassa tai muuten aika keskivaiheilla Manhattanilla. Olisin halunnut tällä kertaa laskea laukkuni johonkin Sohon tai East/West Villagen tuntumaan. Tulisi sitten pyörittyä myös sielläpäin. Päädyimme kuitenkin Times Squarin huudeille. Liian lähelle sitä melua en kuitenkaan haluaisi. Toivotaan että se on tarpeeksi sivussa Times Squaren härdellistä.

Olen myös harjoittanut puolisen vuotta ostolakkoa tätä reissua varten. Tykkään ostaa vaatteeni ulkomailta, joten tulee varmaan semmoinen alkuräjähdystä vastaava täydennys Nykistä. Joudun muuttamaan sinne Espooseen pelkästään vaatteiden takia kohta. Milanon reissu vuodenvaihteessa pyhittyi kenkäostoksille (tulikohan sieltä 5 paria korkokenkiä). Tämä reissu pyhittyy vaate- ja treenitarpeisiin. Tutkassani ainakin Banana Republic, Nike, Adidas, Lord & Taylor jne.










Back to Top