Pages

Monday, 31 October 2016

Detox - miten vaikutti kehoon?

Olin muuten kunnialliset 4,5 päivää detoxilla viime viikolla. En nyt ole varma, että voiko sitä detoxiksi kutsua, mutta kiellettyjen listalla oli:

  • alkoholi
  • sokeri
  • suola(ish - kyllä sitä esim loheen meni) 
  • liha
  • maitotuotteet
  • kahvi
  • viljat
4,5 päivää taas johtui siitä, että meillä oli perinteinen suit-up dinner perjantaina kotona (kerron konseptista joskus) ja siihen en valitettavasti voinut tulla tällä dieettiasenteella. Halusin lähinnä kokeilla miten keho suhtautuu kun olen ilman kyseisiä tuotteita - en ole koskaan kokeillut esim lihattomuutta, kahvittomuutta ja maidottomuutta.

Yksi selkeä muutos oli helppo huomata: kolme päivää piinasi hedari. En ole täysin vakuuttunut siitä että syynä oli pelkkä detoxi, sillä samoihin aikoihin oli myös epäinhimillisen kylmä ja palelin käytännössä viisi päivää aamusta iltaan. Koska hartiat ja niska oli myös tuntui olevan jumissa niin kylmyys (jonka seurauksena hartia vetää korviin) on voinut olla syypää päänsärkyyn.

Ja tästä aasinsiltana tuo paleleminen. Palelin koko ajan. Voiko olla, että ruokavalion muutos vaikuttaa? Onko muilla ollut samoja kokemuksia? Söin kuitenkin ihan kiitettävän määrän, eli ei se vilu nälänhädästä johtunut.

Mistä selvä aasinsilta naisia yleensä eniten kiinnostavaan aiheeseen, eli painoon. En laihtunut mitenkään erityisesti. Esimerkiksi avokadoa sisältävät vihersmoothiet, soijapihvit ja lohi (söin kalaa pari kertaa) on aika kaloripitoisia, eli ei siinä mitenkään kovilla miinuksilla menty. Mutta tipahti ehkä noin 400 g tuon 4 päivän aikana.

Eräs asia minkä huomasin oli, että nukuin sikeämmin kuin normaalisti. Voiko olla, että kahvin litkiminen päivän aikaan vaikuttaa negatiivisesti uneen? En siis melkein koskaan juo kahvia neljän jälkeen, mutta voiko se kofeiini silti vaikuttaa? Varmasti myös alkoholi heikentää unen laatua, joten täysraittius ottanee osan kunniasta.

Yleisesti huomasin, että voin melkein hieman paremmin kun en vedä ihan noin paljon hedelmiä ja palkokasveja. Vatsaa turvotti jonkin verran. Opin myös tekemään vihersmootheja aamuisin, mikä on ehdottomasti asia jota aion jatkaa. Esim tämänlainen smoothie on sekä hyvää, että kasvattaa päivittäistä hyvien vitamiinien ja kasvisten syöntiä rutkasti:
1 annos:
- 1/2 avokadoa
- kourallinen tuoretta pinaattia ja lehtikaalia
- puristettu sitruuna
- raastettua inkivääriä
- päärynä
- pieni omena
- kurkkua 100 g

Aion vastedes yrittää vetää noita edes parina kolmena aamuna viikossa. Muuten tykkään tehdä arkisin soijamaito, banaani, mustikka, soijalesitiini, kananmunanvalkuainen -kombolla aamupalaksi smoothieta.

Pidin myös nolla sokeri -ajatuksesta. Sokeri on oikeasti niin turhaa. Ja koukuttavaa. Huomaan heti kun olen pari päivää ilman, ettei sokeripitoisia asioita tee oikeastaan yhtään mieli. Vaikein oli oikeastaan olla ilman punaviiniä (se on niin hyvää) ja Pepsi Maxia (iltapäiväkooman pelastaja). Esimerkiksi kahvi oli psykologisesti yllättävän helppo korvata vihreällä teellä. Okei, aamuisin join kyllä mustaa teetä. Eihän sitä ihan masokisti ole.

Summa summarum, voisin hyvin vetää uudelleen. Esim maitotuotteita en jäänyt kaipaamaan. Tosin kalsiumin saanti voisi olla pidemmällä tähtäimellä ongelmallista.


Saturday, 29 October 2016

Living on the edge

Ette muuten arvaa mitä tein! Jotain mitä en uskonut tekeväni koskaan.

Vaihdoin iPhonesta Samsungiin. Tadaaa!

Minulle oli jo tilattu iPhone 7, kun rupesin miettimään, että jumaliste se iPhone alkaa olla nähty. Varsinkin uuden käyttöjärjestelmän myötä mielestäni iPhonen käyttökokemus vain heikkeni.  Ja akku? Aivan skeidaa. Minulla ei kutosmallissa pysynyt akku enää edes yön yli, eli se piti ladata periaatteessa kolme kertaa vuorokaudessa. Ei jessus. Kauas on menty Nokia 5110 ajoista jolloin hakattiin autuaana samalla latauksella viisi päivää matopeliä (muuta sillä nyt ei tehtykään). Samalla kevyesti tekki-intohimoinen poikaystävä oli hehkuttanut paljon Samsungiaan ja kannusti minua vaihtamaan. (samikset!) Kaiken kukkuraksi kadehdin Kreikan lomallamme miten hyvälaatuisia kuvia poikaystävän Samsung Galaxy S6:llä sai verrattuna meikäläisen iPhoneen. Hyvä kamera on itselleni melkein tärkein ominaisuus. Niin, ja siis ainakin Edge-mallit on oikeasti tosi hyvän näköisiä. iPhone 7 taas on aivan sukunäköinen 6:en kanssa ja tuntui jotenkin super tylsältä saada ihan identtinen luuri kuin se mikä minulla jo oli. Toisaalta, asianajotoimistossa työskennellessä minulla oli jonkin aikaa Samsung, ja silloin hajosin aivan täysin. Piti vaihtaa alaa, että pääsi takaisin Applen suloiseen hyväilyyn, haha.

Nojoo siinä se uusi iPhone 7 paketti sitten patsasteli työpöydällä tiistaina, kun saavuin toimistolle, ja mitä mietin? Ei kyllä kiinnosta pätkääkään. Samaan aikaan kollega, joka oli kuuden viikon ajan häiriköinyt tekkivastaavaamme (shoutout - Ansulle) joka päivä siitä, että milloin se tulee, milloin se tulee, innosta pinkeenä hiplaa omaansa (Sanna tää on omistettu sulle ;)). Eeeeniweis. Siinä kivuliaan pohdinnan jälkeen (=päivän mietittyäni) päätin, että annan iPhoneni toiselle, joka odotti tilausta, ja ostin itse Samsung Galaxy S7 Edgen. Ja voih, tykkään! Vaikka olin vähän pelännyt sitä, että hermostun uuteen käyttöjärjestelmään ennenkuin totun, niin ei, olen todella tyytyväinen. Ensinnäkin, on ihana saada vaihtelua vuosien jälkeen. Toisekseen, tuo vain toimii jotenkin tosi fiksusti ja ennakoivasti. Ja akkukin kesti kokonaisen päivän! Sitä ei ole tapahtunut varmaan kahteen vuoteen.
Olen ihastunut.

kuvanlaadusta saa syyttää iPhonea, ei käyttäjää

Ja, uskokaa tai älkää, tämä sisältö on aivan itseohjautuvan pohdinnan tulosta eikä sisällä mitään kaupallista yhteistyötä (I wish! Samsung saa tietysti mielellään tämän luettuaan heittää minulle kiitosta). Missioni on vain herätellä jengiä sieltä Apple-koomasta.


Thursday, 27 October 2016

Future Female

Olen nyt syksyllä lähtenyt mukaan kehittämään Future Female -verkostoa. Future Female on tekniikasta ja digitaalisuudesta kiinnostuneilla naisille. Mikään diplomi-insinööri tai koodaaja ei tarvitse olla (tällöin en minäkään tästä kirjoittelisi), riittää jos on kiinnostunut uusista ideoista ja digitaalisista ratkaisuista. Verkosto on ollut hiljaisempi viimeiset pari vuotta, mutta nyt on tarkoitus laittaa kunnolla pökköä pesään. Järkkäämme mielenkiintoisia tapahtumia pienimuotoisista sitseistä isompiin seminaareihin. Nyt on työn alla todella jännittävä tapahtuma joka järjestetään 24.11. Jos kiinnostuit niin käy seuraamassa meitä Facebookissa tai LinkedInissä ja näet tarkemman kutsun heti kun julkaisemme. Toivottavasti bongaan teitä siellä :)

En ole pitkään aikaan ollut mukana missään ns "vapaaehtoistoiminnassa". Hauska saada vähän vaihtelua arkeen. Helposti sitä vain haluaisi löhötä sohvalla työpäivän jälkeen, mutta tuollainen kehittävä toiminta on palkitsevaa. Opin varmasti paljon uutta ja tutustun uusiin inspiroiviin ihmisiin. 

Pari piristävää kuvaa tähän sade-harmaus-tuuli -cocktail päivään mitä tänään on tarjoiltu täällä Helsingissä. #oispakesä

 

Tuesday, 18 October 2016

Mikäs se sieltä tulee?

Huomaatteko tekin sen?

Nyt kun pimeys hiipii päälle ja töihin pyöräillessä alkaa vaivaamaan kylmä viima, joka tunkeutuu takinkauluksesta sisään (hyiiiii!), on mieleeni alkanut työntyä tiettyä fiilistä. Se on lämmin ja punainen. En puhu vain Glögistä - tuosta aivan kärkilistoillani staattisesti pysyvästä juomasta. Olen huomannut hyräileväni J-alkuisia lauluja ja miettiväni erästä vihreää luonnosta löytyvää kasvia jonka haluaisin täräyttää kohta olkkariimme. Ja semmoisia kivoja kauniita koristepalloja, kynttilöitä ja ruskeita leivonnaisia (mustalla polttoreunuksella, kuten meikäläinen tuotantolinja ne tuottaa).

Nyt kun syksyn Hullaritkin on ohi (en muuten edes vahingossa käynyt tänä vuonna!) ja kauniin värikäs luonto alkaa menettää loistoaan lehtien tippuessa, niin huomaa, että alkaa hakea hyvää fiilistä jostain muusta. Se muu on se J-homma. Enkä puhu itsestäni.

Olen itse asiassa ostanut jo jopa yhden J-lahjan. Ja yhdet pikku-Jtkin on buukattuna.

Ja saanko sanoa vielä yhden jutun tästä J-hommasta? Ensimmäistä kertaa kotoa muutettuani, saan iloita jonkun rakastamani ihmisen kanssa kaikista kodissa löytyvistä koristepalleroista ja -valoista. Ja on ehkä ensimmäistä kertaa järkeä hankkia se vihreä kaveri olkkariin, kun on joku jonka kanssa sitä ihastella.

Se on oikeasti kaikkein ihaninta.

SOON.

Saturday, 15 October 2016

Nopee.

Kääääk - mihin nämä viikot menee?

Olen ollut jotenkin aivan putkessa viime aikoina. Treenaan, käyn töissä, teen ehkä jotain työpäivän jälkeen (useimmiten en jaksa tehdä mitään) ja nukun. Repeat. Jossain vaiheessa tekemättömien asioiden lista alkoi olla niin pitkä, että heti kun heräsi aamulla, aivot lähti ylikierroksille. Olen ikävästi herännyt jo poikaystävän herätyskelloon vaikka omani olisi antanut armonaikaa vielä tunninkin. Olen sitten vihainen kuin ampiainen kun menetän uniaikaa "turhaan". Tällä viikolla olenkin yrittänyt saada asioita pois päiväjärjestyksestä ja taakka alkoi keventyä. Ihan käytännön asiat kuten myöhässä olevien kirjastokirjojen palauttaminen ja laajakaista-asioiden hoitaminen rupeaa painamaan mieltä jos niitä kertyy liikaa. Huomaa myös että kroppa menee korkeammalla adrenaliinitasolla. Parin viikon ajan olen ollut pienessä jännitystilassa aamusta iltaan.

Osittain aiheutan sitä itse itselleni sillä haluan että asia kuin asia tapahtuu mahdollisimman rivakasti ja tehokkaasti. Kaikessa mitä teen (hampaiden pesusta ja tiskikoneen tyhjentämisestä kaupassa käyntiin ja työtehtäviin) huomaa fyysisen sähäkkyyden. En tee hitaasti mitään, paitsi tarkoituksellisesti rauhalliset kävelyt meren rannalla ja satunnaiset joogat. Muuten etenemiseni on harkittua ja nopeatempoista. Inhoan ajan haaskausta.

Mietinkin tuossa eilen, että tuleekohan minulle joskus joku "ahaa" elämys tai zenimäinen valaistuminen, jossa tajuan, että "mitä hittoa?!" ja alan nauttimaan rauhallisemmasta olemisesta. Ehkä. On vaikea yrittää pakottaa itseään seesteisemmäksi.

Ihana Nuuksio <3


Luonnossa ja landella rauhoitun. Kenties siksi ajattelen, että tekisi hyvää muuttaa vähän landemmalle (lue: Espoo).


Saturday, 8 October 2016

Valoimpulssi ja karvapoisto

Olen käyttänyt epilaattoria varmaan 15 vuotta. Kun viime viikolla tämä kivulias kaverini päätti irtisanoa sopimuksen niin päätin suunnata hakemaan oitis toisen ja ehkä vähän parempilaatuisen (*okei ei se oikeasti ole kovin kivuliasta hommaa - olen varmaan jo menettänyt kipuaistini näinä vuosina). Painuin ostamaan uutta ja huomasinkin ihan vieressä valoimpulssilla toimivia karvanpoistolaitteita. Olen jutellut valoimpulssimenetelmästä viime aikoina sokeroijan kanssa ja pohtinut kokeilemista. Käsittääkseni kuitenkin yksi hoitokerta vaihtelee alueittain noin 70-200€ välillä ja niitä pitää tehdä ainakin 4-6 kappaletta. En tiedä ketään joka niitä on kokeillut niin en ole uskaltanut luottaa, että se toimii. Jos kerran kasvaminen päättyy miltei pysyvästi, niin miksei kaikki juokse kipin kapin valoimpulsoimaan ja skippaa höylät? Puhumattakaan hampaat purren toimitetuista epiloinneista ja sokeroinneista? Onko teillä mitään kokemusta?

Noniin takaisin tarinaan. Päätin sitten että vaikka nuo valoimpulssilaitteet - itse katsoin Philips Lumeaa - ovat tyyriimpiä (200-400€), niin on pakko tyypata. Yritin vielä googlailla, että mitä kokemuksia jengillä on noista, mutta en päässyt kovin pitkälle. Kai se toimii?

Tänään olisi tarkoitus tehdä ihan uuden kaverin kanssa neitsytmatka. Toivottavasti lunastaa myyntipuheet. Tai sitten meillä kotona saadaan tottua karvaisempaan elämään. Ehkä koirahaaveet vähenee.

Tuesday, 4 October 2016

Bridget Jones's Baby and the Babes

Siis nyt täytyy antaa iso käsi rakkaalle Anni -ystävälleni. Hän pisti jo kuukausi sitten kasaan ryhmäkeskustelun tyttökavereidensa kesken ja ehdotti että mennään porukalla katsomaan uusin Bridget Jones -elokuva ja käydään sen jälkeen drinkeillät. Aivan paras suunnitelma. Olen nähnyt Bridget Jones elokuvan about 73 kertaa - aina itkien siitä, että missä on oma Mr. Darcyni. Kakkososa ei mielestäni ollut yhtä menestyksekäs, joten hieman skeptisesti suhtauduin tähän kolmanteen osaan. Mutta onhan tämänlainen elokuva katsottava likkaporukassa, jos missä. 

Kävimmekin lauantaina seitsemän naisen voimalla elokuvissa ja suuntasimme sen jälkeen vielä kaverini luo drinkeille. Illasta on ihan pakko mainita pari asiaa:

1. Bridget Jones's Baby oli yllättävän hyvä. Tykkäsin juonesta ja siitä, että kaikki alkuperäiset näyttelijät oli mukana. Pidin myös siitä, että heidän oli annettu näkyvästi vanhentua. Ihan pieni kyynelkin taisi muodostua leffan lopussa. 

2. Ihanat naiset! Vaikken tuntenut puoliakaan porukasta entuudestaan, niin oli aivan älyttömän hauskaa. Oli mahtavaa keskustella ummet lammet naisporukalla ja nauraa kaikille kommelluksille mitä onnistumme elämään, oli elämäntilanne aivan erilainen tai ei. Sain samalla tentattua vähän tuosta Espoo-elämästä ja -asumisesta. Mietin oikein jälkikäteen, että jotkut ystävät ovat sellaisia, että heidän arvostelukykyyn ystävyydessä voi luottaa 100%. Käytännössä voit siis olla varma siitä, että heidän kaikki ystävät ovat mahtavia tyyppejä, huolimatta siitä, oletko tavannut heitä aiemmin. 

Huomasin, että sain tuosta illasta älyttömän paljon. Voin myös ylpeänä mainita, että tulin kotiin vasta yhden maissa lauantaina! I know, ei kovin säväyttävää, mutta sitä ei ole tapahtunut kuin kaksi kertaa koko vuonna. Ja tämä on täysin kiitos upeiden naisten. 

Niin, ja siis se leffa kannattaa käydä katsomassa. ;)


 



Saturday, 1 October 2016

Vispipuuro punaviinimarjoista

Koska keräsin kesällä hikipäissäni marjoja sillä ajatuksella, että niitä pitäisi syödä koko ajan, on pakkasessamme nyt jonkin verran mitää vetää. (Ainiin, keräsin niitä tietty myös vähän vastalauseena Pokemon Go keskustelulle.) Jouduin jättämään suurimman osan marjoista landelle koska oma pakkasemme on aika minimaalinen. Taitaa olla parikymmentä litraa marjaa kaiken kaikkiaan. Nythän sitten kipuilen angstissa siitä että ne marjat pitää tosiaan myös kuluttaa. Varsinkin kun jalomielisenä ihmisenä totesin Pokemonia pelaavalle poikaystävälleni, että jos hän käyttää mieluummin aikansa peliin sillä välin kun kökin marjapensaassa, niin saa kyllä luvan ostaa omat marjansa. Siitäs sai.

Anyways, mustikat menee suhtkoht helposti aamusmootheissa, mutta viinimarjat, erityisesti punaiset, tuottavat tuskaa. Mutta, olen aina fanittanut vispipuuroa, ja siinä niitä saa menemään. Koska vispipuuro ei ole mitään kovin terveellistä niin teen puuron tummista mannaryyneistä. Laitan myös marjoja yleensä vähän enemmän kuin on tarvis. En myöskään siivilöi pois siemeniä. Tällöin kaikki ravintoaineet jää puuroon. Joitakin siemenet hampaissä ärsyttää - mutta itse olen tottunut. Tein toissapäivänä litran puuroa ja pistin varmaan 4 dl punaviinimarjoja suoraan pakastimesta siihen. Nyt olenkin jo vetänyt melkein koko satsin. Se on aivan tajuttoman hyvää! Teen itse asiassa vielä niin, että lämmitän puuroa hieman mikrossa ennen kuin syön sen kylmän maidon kanssa - pidän kylmän ja lämpimän combosta. Perinteisestihän vispipuuro tehdään puolukoista mutta vinkkinä siis, että maistuu aivan samalta punaviinimarjoilla.

Eniten rakastan hennon vaaleanpunaista väriä.



Back to Top