Pages

Saturday, 31 December 2016

ASMR a.k.a. aivo-orgasmi

Oletteko koskaan huomanneet, että joku henkilö - ihan tuntematonkin - saa läsnäolollaan teissä aikaan sellaista outoa kihelmöivää hyvänolontunnetta? Muistan itse lapsuudesta vieläkin selvästi esimerkin. Kävimme turkisliikkeessä Yrjönkadulla ja myyjän puhuessa minulla nousi hyvällä tavalla karvat pystyyn ja muistan etten jotenkin halunnut edes lähteä liikkeestä. Eikä syynä varmasti ollut pelkästään aikuisena puhjennut rakkauteni turkkeihin, haha. Myös myöhemmin olen monesti saattanut jutella jonkun ihmisen kanssa ja saanut hänen puheesta niin hyvän olon, etten haluaisi että hän lopettaa. Samoin esimerkiksi jotkut jooga-opettajat saavat rauhallisella äänellään aikaan sen, että haltioidun aivan täysin. Olen miettinyt mistä tämä fyysinen hyvänolontunne johtuu. NYT se selvisi!

Lukekaapas tämä Hesarin artikkeli
"Tälle fyysiselle kokemukselle on annettu nimi ASMR, joka on lyhenne englannin sanoista Autonomous Sensory Meridian Response. ASMR-kokemuksen kansanomaisempi nimi on aivo-orgasmi, sen verran ihanista äänistä johtuvista väristyksistä ja kihelmöinnistä on kyse."

Tuo erityisesti päänalueella tuntuva ihana kihelmöinti on siis aivo-orgasmi. Haha. Mutta varmasti monet teistäkin ovat tunteneet tuon ihanan kihelmöinnin kun joku ihminen - vaikkei häneen tuntisi minkäänlaista eroottista tai muuta vetoa - puhuu ja on lähellä. Usein se siis tulee tietystä äänestä, mutta voi myös syntyä visuaalisesta stimuloinnista. Käytännössä on siis kyse hänen puheäänestään ja sen tasosta eikä mistään ihastuksesta.  Myös muut äänet, kuten hiljainen kellojen soitto tai koputus voi aiheuttaa samaa.

YouTubeen on näemmä tehty runsaasti ihan omia tuotoksia pelkästään tätä varten. Minkälaisia tuntemuksia teissä herättää esimerkiksi:
tai
Löytyy myös muita vaihtoehtoja.

Kihelmöivää päivää teille :)!

Itse saan hyvää oloa erityisesti auringosta.



Friday, 30 December 2016

Romanttinen getaway Tallinnaan - vinkit

Hei ihanat!

Toivottavasti teillä on rauhallinen ja tunnelmallinen Joulu takana. Itse heittäydyin Joulufiiliksiin jo heti marraskuun lopussa. Tai no itse asiassa ne marraskuun lumikinokset ja pakkaset sekoittivat biologista kelloani siten, että Joulu hiipi päälle jo pari viikkoa aiemmin (olisitte muuten nähneet avomiehen ilmeen kun aloitin äskeisen lauseen biologisesta kellostani ;)). Peräti kaksi duunikaveriani totesi jossain keskusteluissa, että "sä et Jassu varmaankaan ole Jouluihminen." Whaaat? Minä? Mais bien sür!
Vaikutanko jotenkin kylmältä ja pragmaattiselta kun jengi luulee, että frendailen Grinchin kanssa ;)?
Vaikkakin hieman piikikäs, niin minähän olen varsinainen Joulun hengetär kuusineni, kynttilöineni, valoineni, glögeineni ja piparkakkutaloineni!

Annoin avopuollisolle Joululahjaksi pari yötä Tallinnan Swissôtellissa joten lähdimme sinne heti maanantaina. Olin kuullut paljon hyvää hotellista hienoine spa-alueineen. Oli kyllä makea hotelli! Joskin himosaunojalle spaosaston saunat oli lähennä vitsi. Kuka hitto tekee saunan jossa ei saa heittää löylyä? Siellä ei siis edes ollut sitä vesisankoa. Mietin jo tosissani että otan vesipullon mukaan jotta saan edes vaivaiset puolisen litraa löylyä. Prkl. Mutta saunojen ja suihkujen näkymät oli upeat! Kävimme ensimmäisenä iltana syömässä Chedissä, mikä oli ehkä hieman pettymys. Odotin jotain Farangin kaltaista, eikä tämä vetänyt siihen vertoja. Olin varannut pöydän meille toiseksi illaksi Kaks Kokka'sta, mutta katsoessamme tarkemmin menuta sieltä ei oikein noussut mitään hyvää eteen. Toisena iltana hylkäsimmekin fine dining konseptin ja googlasimme kivan Italialaisen paikan nimeltään Controvento. Ruoka oli todella hyvää ja hinnat huokeat - suosittelen!

Kävimme myös 90 minuutin klassisessa hieronnassa Olive Spa nimisessä hoitolassa. Sitä en suosittele, sillä esimerkiksi verrattuna Sinine Spahan tämä ei ollut lainkaan samoissa areenoissa viihtyvyyden osalta. Olisin halunnutkin hoidot Siniseen, mutta siellä ei ollut vapaita aikoja. Hinnat oli kuitenkin sitäkin paremmat, 90 minuutin hieronta maksoi 43 euroa! Hieronta oli sinänsä ihan hyvä, mutta itse kyllä jäin kaipaamaan sitä rauhoittavaa ja ylellistä ympäristöä ja hengailua mitä esim Sinisessä on.
Ja vielä yksi vinkki: kävimme kahvilla Komeet kahvilassa, jossa on myös makeat näköalat yli kaupungin. Kannattaa käydä istumassa, jos aikaa löytyy.

Tallinna on kyllä hyvä tuollaiseen rentouttavaan romanttiseen tarkoitukseen. Ei tarvinnut stressata siitä, että pitää nähdä nähtävyyksiä joita on nähnyt jo tuhat kertaa aiemmin. Voi vain keskittyä toisiinsa ja vetää lonkkaa.

Harmittaa vain, että olin siellä vajaakuntoisena. Sain kunnon vilustumisen kehitettyä Jouluaaton kävelystä (älkää kävelkö ilman myssyä ja kaulaliinaa lapset!), ja nyt olen toista päivää kipeänä kotona pärskien, paperitukkoja kasaten ja pää totaalisen tukossa.






Monday, 19 December 2016

Terveisin, Ihannekumppani

Ärsytys on varmaan useimmin kokemani olotila. Ärsytyskynnykseni on niin matala, että siitä voi hiihtää villasukalla yli eikä se jäisi kiinni mihinkään. Siihen on kaatunut myös parisuhde jos toinenkin. Ei voi mitään - kun ärsyttää liikaa niin on parempi olla yksin. Kynnyksen mataluudesta johtuen eniten tuottaa tuskaa ne kaikista pienimmät usein toistuvat arkiset elämäntilanteet. Enkä voi mitään sille, että sisälle syntyy sellainen vihainen kupla jonka on päästävä ulos heti pikimmiten ilman minkäänlaista filtteriä.

Yhdessä eläminen on tuottanut yleensä järkyttävän määrän ärsytystä mutta tällä kertaa olen päässyt (tai päästänyt toisen osapuolen?) melkoisen helpolla. Niin helpolla että on parasta pitää kiinni ja kovaa. Mutta aion nyt rehellisesti kertoa miten lapsellinen olen.

Minua ärsyttää mm seuraavat melkein 7 Richterin luokkaa olevat tilanteet.
Ensiksi aamuun sijoittuvat vaaratilanteet - sillä silloin olosuhteet ovat punaisimmillaan:

  1.  Toinen soittaa torkkua vieressäsi kun saisit nukkua itse edes 15 minuuttia pidempään. Raivostuttavaa. Parasta on se jos itse herää Toisen herätyskellosta ja se Toinen päättääkin jäädä goisimaan ilman mitään ongelmaa.
  2. Joudun arkiaamun kiireessä keittämään kahvia myös Toiselle osapuolelle (hitto kyllä 6 kupin verran vettä kaatuu hitaammin kuin kolmen! Puhumattakaan kahvin lusikoinnista suodatinpussiin!).
  3. En pääse kahvin keittimen lataamisen jälkeen heti vessaan, vaan joku ajaa siellä partaansa tai vetelehtii suihkussa.
  4. Joku juttelee minulle aamulla. Minä olen täysin kyvytön ja haluton keskustelemaan MISTÄÄN ennen kuin olen saanut ainakin puoli mukia kahvia naamaan.
  5. Joku syö yli puolet suklaalevystä jonka ostimme yhdessä. Olen ehdottomasti semmoinen 50/50 tasan tyyppi. Prkl.
  6. Toinen käyttää talouspaperia. Ja vielä aivan kohtuuttoman paljon. Talouspaperihan on turhin asia maailmassa. Kaiken mitä se korjaa, voisi korjata tiskirätillä. Murr.
  7. En pääse vessaan sinä hetkenä päivässä kun olisi minuuttiaikataulussani määrä hakea sieltä jotain (yleensä aamulla treenirepun tavaroita). 
Ja loppupäivään liittyvät erittäin paljon ärsytystä aiheuttavat toimenpiteet:
  1. Toinen tykkää pelata pleikalla sen sijaan että palaisi innosta käydä kanssani pitkillä kävelylenkeillä. Säkki.
  2. Toinen vaatii, että ikkuna on kiinni öisin. Tykkään nukkua viileässä. 
  3. Toinen ottaa koko ajan uuden lasin. Mitä helvettiä?! Minä juon samasta lasista kaksi päivää jotta tiskiä ei varmana tule turhaan. Toisella on parhaimmillaan niin maito- ja vesi-, kuin mehulasi kierroksessa. Hävytön tyyppi. (*Toinen kuitenkin lähetti terveisiä, että pitää kirjoittaa, ettei hän jätä laseja minnekään, vaan laittaa ne aina heti koneeseen. Se on tietysti ihan kiva puoli minun Toisessani.)
  4. Toinen pesee pyykkiä siten että koneessa on puolilastillista. Hitto mitä veden haaskausta. Ärsyttää niin julmetusti.
Tässä ne taisi sitten ollakin. Mielestäni itse asiassa melko lyhyt lista. Eikä onneksi mitään arkista suurempaa. Ärsyttäisi vielä enemmän jos ei olisi ketään kelle vähän vihoitella välillä.

Onneksi voi käydä hermolenkeillä.


Tuesday, 13 December 2016

Joulutarina

Sosiaalinen media on kyllä ässä keksintö (Pinterestiä lukuunottamatta).

Olipa kerran prinsessa ja prinssi. Heillä oli edessään valtakunnan tärkeimmät pippalot nimittäin pikkujoulut ja he olivat innolla suunnitelleet hankkivansa ensimmäisen kerran ihan ihka oman, oikean joulukuusen. Sellaisen, joka haetaan metsästä, juo vettä ja karisee havuja. Tiedättekö?

Mutta kappas! Hyvissä ajoin, päivää ennen juhlia, rupesivat sankarit kuukeloimaan, että mistäs sen kuusipuun voi käydä kaatamassa. Tai siis ostamassa. Eihän heillä ollut metsää tai kirvestä. Tai kirvesmiestä. Outoja kuninkaallisia. Kävi siinä sitten suurena ihmeenä ilmi, ettei moisia myydä pahemmin missään kolkassa valtakuntaa kahta viikkoa ennen Joulua! Siinäpä poloiset jo surivat, että juhlat oli pilalla...mutta kuinkas sitten kävikään?

Saapui pelastava prinssi nimeltään Instagram. Prinsessan nerokas kollega (prinssejä ja prinsessoja oli tässä valtakunnassa useampi) oli julkaissut kuvan jossa osasi kertoa, kuinka tälle kyseiselle prinssille tuodaan armas puu joka vuosi. Tällä onnekkaalla oli oma luottotoimittaja, joka kilautteli joka marraskuu tiedustellakseen kuusitarpeita. Kuusimies jopa toimitti puun kotiin ja asetti jalkaan asti. Sankaritar kävi havunvihreäksi kateudesta ja kommentoi kuvaa mieli apeani. Ja mikä onni, sillä kuinkas sitten kävikään?

Eipäs kestänyt kauaakaan kun neito sai salaperäisen kuusimiehen puhelinnumeron mobiiliinsa. Lauantaina hän soitti miehelle ja kuinkas siinä kävikään? Muutama tunti myöhemmin saapui prinssin ja prinsessan linnaan hieno kaksimetrinen uusi vihreä perheenjäsen. Eikä maksanut kuin 55 e. Taas oli valtakunnassa kaikki hyvin ja he jatkoivat elämäänsä onnellisina elämänsä loppuun asti.

Sen pituinen se.
Onnellinen prinsessa
Uusi perheenjäsen.
   

Sunday, 11 December 2016

Holly Jolly Christmas









Ei hitto mikä keli tuolla oli tänään! Sain raahattua poikaystävän lempipaikkaani kävelylle. Hänen epäonnekseen pysähdyin koko ajan ottamaan kuvia. Jo muutenkin mielettömän ihana Hietaniemi oli tämän päivän huurteisessa kelissä vielä epätodellisemman kaunis. Kirpeän raikas keli teki erityisen hyvää, kun takana oli (jo perinteeksi muodostuneet) pikkujoulut. Voihan sanoa, että on kyse perinteestä kun tämä oli toinen vuosi kun järkkäsin pikkujoulut ja ensi vuottakin suunniteltu jo ajatuksen tasolla? Parasta oli se, että tasan vuosi sitten samoissa juhlissa juttelin koko illan tietyn herran kanssa. Nyt vuotta myöhemmin samainen herra oli järkkäämässä juhlia kanssani avopuolison muodossa.
Ja olen oikeasti Joulu-ihminen joten mikä sen parempaa kuin järkätä juhlat joissa voi vetää överit niin glögissä, joulutortuissa kuin joululauluissa? Sain myös elämäni ensimmäisen ihan oman joulukuusen! Se on niiiiin kaunis.

Saturday, 10 December 2016

Talounelmia

Löysimme taannoin ehkä maailman hienoimman talon Viherlaakson alueelta. Siinä oli kerrankin kaikki nappiin;
- moderni korkeakattoinen kivitalo jonka toinen pääty oli täysin ikkunaa
- pihaa löytyi
- sauna löytyi
- vaatehuonetta löytyi
- terassia ja parveketta löytyi
- ei korjauksia tulossa
- näkymät ei olleet suoraan naapuriin

Viimeistään näytössä tajusin, että talo menee todella nopeasti. Ja niinhän siinä kävi, emme ehtineet koskaan tekemään edes tarjousta, koska emme olleet tajunneet hoitamaan lainajärjestelyjä ajoissa. Niin ärsyttävää. Olen kyllä oppinut sen verran, että kun hyvä löytyy niin sen kyllä tietää - ja silloin kannattaa toimia kiireen vilkkaan.

Unelmatalon jälkeen ei markkinoille ole tullut mitään vastaavaa. Ja nekin talot joista olimme ehkä lievästi kiinnostuneet ennen, kalpenivat täysin sen valossa. Höh. Siinä mielessä tämä oli hyvä asia, että tajusimme, mitä odottaa, eikä tyydytä mihinkään huonompaan. Lisäksi mieleemme alkoi ehkä hieman nousta ajatus siitä, että mitä jos vain rakennutamme itsellemme samanlaisen? Sillä lailla avaimet käteen - ei tarvitse viettää unettomia öitä -tyyppisesti. Tosin epäilen, että sellaiset rakennusprojektit ovat täyttä utopiaa. Joka tapauksessa tarvitsisimme jeesiä jo tontin valinnassa, sillä vääränlainen tontti voi olla kohtalokasta talon kannalta.

Noh ehkä me vielä löydämme jotain. Tai sitten lähdetään jossain vaiheessa rakentamaan.
Jos nyt saisin edes ensiksi myytyä entisen asuntoni putkirempan jäljiltä. Jos etsinnässä peruskorjatusta talosta kaksio hienolta alueelta niin tässä olisi hyvä kohde.



Harjoittelimme talonrakennusta Itsenäisyyspäivänä. Aika hieno ensimmäiseksi teokseksi, mielestäni. Sitä en kyllä mitenkään käsitä, että miten helvetissä kaksi saman
kokoisena ja muotoisena uuniin menevää palaa voi tulla erikokoisina ja -muotoisina sieltä ulos. 

Saturday, 3 December 2016

Miksi jengi bloggaa?



Tämänhetkinen toistolla soiva biisi puhuu varmasti puolestaan.

Olen pohtinut sitä, että kannattaako bloggaaminen oikeastaan? Ketä aidosti kiinnostaa lukea esimerkiksi minun tilitystäni? 

Kaikkihan bloggaa nykyään, eikä lukijoita varmastikaan riitä kaikille. Itse esimerkiksi luen todella vähän blogeja, koska en yksinkertaisesti tiedä yhtään niin hyvää bloggaajaa että kiinnostaisi seurata tämän tarinointia päivästä toiseen. Minulla ei myöskään ole tarpeeksi luppoaikaa, jotta ehtisin lukea muuta kuin (hävettävän vähän) uutisia ja illalla pari sivua kirjaa. 

Silloin kun tuntuu, ettei ole mitään järkevää blogattavaa, mietin, että onko pakko keksiä vain jotain jotta tänne saisi sisältöä? Mielestäni ei. Mieluummin luen jotain hyvää silloin tällöin, kuin turhanpäiväistä horinaa usein. 

Olen pohtinut myös sitä, miten egoistista bloggaaminen oikeastaan on. Olenko niin täynnä itseäni, että kuvittelen että jengiä kiinnostaa seurata elämääni ja selailla kuviani? Vai onko tämä aidosti sitä itseilmaisua, mitä blogilla aluksi hain. Alun perin lähdin kirjoittamaan blogia, koska olen pienestä pitäen tykännyt kirjoittamisesta. Kirjoitin milloin päiväkirjaa, milloin loruja ja äidinkielen ainekirjoituksia. Opiskeluaikana kirjoitin järjestölehteemme. Rakastan musiikkia ja halusin myös jakaa biisejä joista itse saan kiksejä, siinä toivossa että samanhenkiset ihmiset saavat niistä inspiraatiota. Toisaalta näen ympärilläni koko ajan kauniita asioita joista haluan ottaa kuvia. Täällä saan jakaa myös niitä. Ehkä halusin myös näyttää ettei kaikkien tarvitse olla fäshiön, vaan jotkut voi olla korkeasti koulutettuja urakeskeisiä tyyppejä, jotka kirjoittaa ihan muuten vain.

Kuten olen aiemminkin todennut, blogi oli minulle paikka missä kirjoittaa ja ilmaista itseäni, ilman, että häiritsen muita ihmisiä ja tuputan tavaraa heidän Facebook tai Instagram -feedille. Tänne saa kuka tahansa tulla, JOS huvittaa. Koin että bloggaaminen on vähemmän egoistista toimintaa kuin se, että jaan päivittäin kuvia ja tyhjänpäiväisiä ajatuksia some-kanavissani. Vähemmän egoistista kuin, että spämmäisin jengiä heidän uutisvirrassa ja pakottaisin heitä "tykkäämään" pärstäkuvistani. Jos joku sitten pitää tyylistäni ja sisällöstäni ja haluaa käydä täällä kurkkaamaassa niin sehän on vain kivaa bonusta.
Mutta kyllä minäkin usein ajattelen vain sitä miten saan mahdollisimman makean kuvan itsestäni blogiin jossain tilanteesta. Silloin tiedän, että olen taas liikkunut kauas itseilmaisusta ja ruman lähelle narsismia. 

Tässä kirjoituksessa ei nyt tainnut olla mitään järkevää punaista lankaa.
Pointtini on varmaan se, että kamppailen motiivieni kanssa ja haen omaa paikkaani blogosfärissä.
Jos haluat kertoa miksi sinä käyt lukemassa blogiani niin kuulen sen mielelläni :)








Back to Top