Pages

Sunday, 23 April 2017

Rooma top 5 nähtävyyttä

Kuten kerroin aiemmin niin meikämanne oli täysin myyty Rooman arkkitehtuuriin. 


Vaikuttavin rakennus oli ehdottomasti Victor Emmanuel monument & Altare della Patria. Aivan käsittämättömän upea ja vaikuttava kokonaisuus. En oikeasti pystynyt kuin tuijottamaan ja imemään sitä loistokkuutta. 



Toisena wow factor -kisassa tuli Pantheon




Kun valtava kirkko alkoi hahmottua rakennusten takaa, en meinannut uskoa silmiäni. Aivan mahtava rakennus niin ahtaalle tungettuna.


Kolmanneksi vaikuttavin oli mielestäni Pietarinkirkko ja niin, koko Pietarin aukio. Se oli valtavan kokoinen. En ole koskaan käynyt niin isossa kirkossa. Se oli täynnä upeita veistoksia, kullattuja yksityiskohtia ja kattomaalauksia. Aukiota ympäröi mieletön määrä pyhimysten patsaita. Tarkemmin sanottuna 140 kappaletta. Hyvä kun Helsingissä on edes kaksi samantasoista veistosta...

Harmikseni jätimme Sikstuksen kappelin vasta Pääsiäismaanantaille ja olisihan pitänyt arvata että rakennus oli juuri tuolloin kiinni. Olin odottanut pääseväni pällistelemään Michelangelon kattomaalausta, mutta täytyy tehdä se ensi kerralla. Ensi kerta tulee aivan varmasti.





Vaikkei kyse ole selkeästi rakennuksesta, vaan enemminkin rakennelmasta niin neljänneksi tulee Ponte Sant'Angelo, joka on kaunis valkoinen silta, jota koristaa 10 valtavaa enkeliä. Jokainen enkeli pitää kädessään yhtä Jeesuksen kärsimyskertomukseen liitettyä esinettä. Silta johtaa Castel Sant'Angeloon.





Viidenneksi tulee Colosseum ja mielestäni myös Roman Forum. Emme itse asiassa päässeet kovin lähelle Colosseumia. Pyöräilimme vain ohi pari kertaa. Käsittääkseni koko paikkaan oli pääsy kielletty meidän ollessa Roomassa. Pelkäsivät kai iskua. Ulkopuolella parveili panssaroituja autoja ja poliiseja ja tiet oli suljettu. Roman Forumia katsellessa tuli kiehtova tunne siitä miltä paikka on aikoinaan näyttänyt. Harvemmin näkee noin massiivisia 2000 vuotta vanhoja rakennelmia. Olen lukenut pitkän historian lukiossa ja siellä käsiteltiin paljon juuri antiikin Roomaa. Teki mieli käydä lukemassa uudelleen kirjoja jotta muistuisi mieleen ne ajat paremmin.

Muita mainittavia oli tietysti Fontana di Trevi. Se oli kuitenkin niin jumalattoman täynnä turisteja, että meni vähän fiilis koko paikasta.
Fontana di Trevi
Turvajärjestelyt Roomassa oli muuten myös omaa luokkaansa. Varmaankin Pääsiäispyhät ja viime aikojen terroristi-iskut ympäri Eurooppaa oli syynä poikkeuksellisen korkeaan turvallisuustasoon. Jokainen nähtävyys alueelle vievä tie oli tukittu panssaroiduilla poliisiautoilla ja raskaasti aseistetut poliisit ja sotilaan vartioivat joukoittain. Ei yksikään rekka olisi onnistunut ajamaan väkitungokseen. Se tuntui hyvältä ja itselleni tuli turvallinen olo kun näin miten paljon aseistettuja poliiseja oli. Ainakin oma fiilis esim Tukholman iskun jälkeen oli, ettei Helsingin keskusta ollut tarpeeksi vartioitu. Yksi säälittävä poliisiauto taisi olla Kolmen Sepän patsaan kohdalla parkissa, mutta muuten ei mitään. Suhtaudun tämän päivän menoon jo aika vakavasti ja mielestäni myös Suomen puolustus- ja poliisihallinto voisi ottaa hieman korkeampaa profiilia. En halua olla negatiivinen, mutta ihan realistina uskon, ettei mene kauaa ennen kuin täälläkin tapahtuu jotain.



Friday, 21 April 2017

Mitä tapahtui Roomassa..

Olimme Pääsiäisen yli Roomassa. Siis jumaliste mikä kaupunki! Varmaan paras kaupunkilomakohde jossa olen käynyt. Pidän kauniista rakennuksista ja Rooma tarjoili Michelin-tasoista silmänruokaa arkkitehtuuriosastolla. Myös vanhat antiikin ajan jäänteet kiehtoivat. Jotenkin sitä vain mietti että minkälaista siellä on ollut kun rakennuksia on joskus 2000 vuotta sitten kyhätty. Pakko tehdä vielä erillinen lista huomenna top 5 rakennelmista.

Parasta oli se, että vaikka hotellimme sijaitsi aika syrjällä, siellä oli pyöriä joita sai lanata ilmaiseksi. Tsygäilimmekin päivät pitkät ympäri ämpäri eikä matkaa tai menemistä estänyt missään vaiheessa jomottavat jalat. Pitäisi oikeasti aina vuokrata pyörät kaupunkilomilla. Liikkuminen on niin paljon vapaampaa ja enemmän ex tempore tyyppistä pyörät alla! Olemme avomiehen kanssa onneksi molemmat todella epäsuunnitelmallisia matkailijoita joten meille se hetken mielijohteen mukainen eteneminen päivästä toiseen tuntui älyttömän vapauttavalta. Ja onhan se pakko sanoa, että kaupunki oli hyvin romanttinen. Romanttisempi kuin Pariisi. Tietysti se, että säät helli meitä ja saimme nauttia 24 asteen auringonpaisteesta joka päivä vaikutti mielialaan positiivisesti. Hymy hyytyi aika nopeasti kun palasi +3c harmaaseen Suomeen. Miten täällä edes voi olla näin kylmä vielä???!!! I object!


Ruokavalio koostui pelkistä hiilareista. Tuli ahdettua koko kevään edestä pastaa, pitsaa, ihania leikkeleitä ja leipiä. Vaikken ole perinteisesti ajatellut olevani gelatton ystävä niin kyllä sitäkin siinä kuumuudessa meni. Ihan. joka. päivä. Ja pieni viinihiprakka päällä siellä tietty hiihdettiin aina lounaasta eteenpäin.








Saturday, 8 April 2017

Hei taas!

Tämä #bosslife on vienyt hieman mehuja viime aikoina, siksi radiohiljaisuus. Olen vähän putkinäköinen siinä mielessä, että kun on kova paine päällä saada jotain tehtyä niin koko fokus menee siihen. Kun aiemmin pohdin, että miten se esimies ei saa omia asioitani edistettyä, niin ymmärrän nyt kahdeksan ihmisen esimiehenä miten paljon tehtävää on.
Jos kaksi kuukautta pitäisi summata niin lista näyttää kuta kuinkin tältä:

Paljon töitä ja kokonaisia viikkoja kestäviä palaveriputkia. Goodbye lounastauot! Vessassakin on välillä vaikea ehtiä käymään.

Treeniä. Vähitellen olen taas alkanut juosta enemmän. Olemme duuniporukalla menossa Helsinki City Runiin 13.5 ja loppuvuodesta olisi kyllä pyhä tarkoitus saada yksi maraton suoritettua. Vaikka duunimäärä olisi mikä niin treeneistä en luovu. Aamutreenit takaa sen, että vaikka illat venyy niin treenit ei jää tekemättä.

Todella tarpeeseen tullut tyttöjen fitnessloma Krabilla. Okei, fitness on vähän ylisana, sillä join varmaan kaksi litraa olutta joka päivä. Mutta en pystynyt syömään kunnolla. Olen kamala, mutta jotenkin se likaisuus, alikehittyneisyys ja kuumuus vie ruokahalut. Kaikki mitä eteeni tuotiin, näytti todella epäilyttävältä ja jotenkin vain etoi. Vedettiinkin ranskalaisia joka ilta ja skipattiin lounaat. Älkää hyvät ihmiset ottako mallia.

Syntymäpäivä. Yhyy. Olen 31. Määääään.

Dinglen Digitalist Communication Forumin isännöinti ja juonto monelle sadalle ihmiselle. En pystynyt nukkumaan (tai syömään) pariin päivään kun jännitti niin paljon. En nyt tiedä menikö se niin hyvin että lisäkeikkaa heruisi, mutta ainakin muistin melkein kaikki mitä piti sanoa. Osuuteni voi kurkata täältä

Kuten blogini, niin myös kaikki kaverit ovat jääneet paitsioon. Mutta välillä pitää keskittyä uraan. Nämä urahypyt ovat ehkä verrattavissa siihen vauvakuplaan mihin juuri synnyttäneet vaipuvat: pariin ensimmäiseen kuukauteen ei ole olemassa mitään muuta kuplan ulkopuolella. Anteeksi siitä.

Ehkäpä tässä nämä tärkeimmät. Olen siis vielä olemassa - vain vähän kiireisempänä. Mutta toivottavasti jaksatte pitää meitsin mielessä kuitenkin.

Sunday, 5 February 2017

Uusi työ ja muita ihanuuksia

Tänään on todella hyvä päivä. Meillä on nimittäin Sunday Funday - including herkkupäivä! Olemme eläneet herkuttomasti tammikuun alusta lähtien. Herkuttomuus on siis minulle tarkoittanut sokerittomuutta ja rasvattomuutta (roskaruoat, chipsit yms). Okei myönnän, että tammikuun puolivälissä söin yhtenä päivänä sukulaisilla pullaa ja kakkua. Mutta mielestäni yksi päivä ei ole paha - olen silti ylpeä itsestäni. Meni vielä todella kivuttomasti. Kun sokerista ja hampurilaishimosta pääsee eroon niin se pysyy poissa. Yritän nyt pysyä tässä herkuttomassa elämässä siten, että parin viikon välein voi ottaa iisin päivän. Katsotaan toimiiko. Myös lihansyöntiä olen vähentänyt tietoisesti. Minähän olen kohta aivan pyhimys, haha.

Oikeastaan koko viikon on kuitenkin tehnyt erityisen mahtavaksi se, että sain viime perjantaina kuulla ylennyksestäni. Sen jälkeen alkoi todella kova rumba ja työtahti on ollut hektinen. Yöunetkin kärsi aika paljon, mutta kait se siitä tasaantuu kun olen päässyt kunnolla kiinni uuteen positioon. Olen siis ollut jo viikon verran Dinglen asiakkuushallinta- ja myyntitiimin vetäjä sekä johtoryhmän jäsen. Elämä siis todellakin hymyilee!


Mutta tänään agendalla on siis brunssi Lilla Robertsissa. En ole käynyt siellä mutta kuullut paljon hyvää. Sen jälkeen ajattelimme käydä saunomassa Uunisaaressa tai Löylyssä. Pakko saada myös yksi Runebergin torttu.




Tuesday, 31 January 2017

5550 vatsaliikettä myöhemmin...

Sain äsken meidän 30 päivän vatsalihashaasteen finaaliin! Ei juma! Viimeiset yhdeksän päivää 50 liikkeen sarjoilla ja yli kahden minuutin kokonaislankutuksilla alkoi kyllä jo oikeasti potuttamaan. Haasteen suorittamiseen meni lopussa varmaan vartti päivässä. Mutta tein oikeasti joka ikisen treenin. Piti oikein ottaa excel käyttöön, että sain koko 30 päivän määrät ynnättyä.

Tein 30 päivän aikana yhteensä: 
1110 miesten punnerrusta
83 minuuttia ja 15 sekunttia lankkuja 
5550 muuta vatsalihasliikettä (supermiestä, perusrutistuksia, tuulilasinpyyhkijöitä jne)

Sarjojen pituushan nousi about viikon välein ja täytyy sanoa, että tässä kuukauden aikana erityisesti miesten punnerrus kehittyi. Uskon että lankut ja punnerrus kokonaisvaltaisina liikkeinä vaikutti myös esim olkapäihin jonkin verran. En sinänsä laihtunut kuukauden aikana, joten sixpackiä ei todellakaan ole edes horisontissa - mutta hieman huomaa lihasten kehittyneen.

Aion jatkaa vielä jollain päivittäisellä alavatsaliikesarjalla helmikuussa (tässä haasteessa ei ollut mitään selkeitä alavatsaliikkeitä) ja tehdä miesten punnerruksia 30 päivässä. En halua menettää tekniikkaa jonka olen saanut kovalla vaivalla kasaan. Ensimmäisinä päivinä keskivartalon hallinta petti aivan täysin kun piti punnertaa, mutta nyt on jo aivan eri boogie.

Suosittelen ehdottomasti tällaista kuntokuuria. Varsinkin kehityksen huomaaminen tuo lisäpontta treenailuun! Motivaatiota piti yllä myös se että haasteessa oli avomies messissä. Ei kehdannut jättää kesken. Tosin huomautettakoon ettei toinen meistä suoritunut haasteesta vaan rikkoi selkänsä (yeah right?!) jo 1,5 viikkoa sitten ja jätti homman kesken. Tästä aion pottuilla koko loppuvuoden. :D 

Saturday, 28 January 2017

Bye bye pihvi

Tulipa tämäkin päivä nähtyä.
Erehdyin eräänä päivänä miettimään että pitäisi olla avarakatseisempi ja katsoa jotain itselleni epätyypillistä sisältöä telkkarista. Niinpä siinä maailmanpelastushengessäni päädyin katsomaan Netflixistä Cowspriracy -dokumentin. Huhhuh. Lihan himo laski aika jyrkästi. Siis minä, joka söisin pihviä vaikka jokaisena viikon päivänä ja vetäisin jauhelihapaketin päälle, aloin Cowspiracyn aivopesun jälkeen todella miettimään miten vähennän lihan syöntiä asap.

Dokkari avaa brutaalisti silmät sille miten paljon lihantuotanto vaikuttaa ilmastoon ja että siitä aiheutuu enemmän kasvihuonekaasuja kuin liikenteestä. Karjan ruoansulatuksesta ja lannasta syntyvä metaani on voimakas kasvihuonekaasu. Siitä tulee about kolmannes ihmisen aiheuttamista päästöistä. 

Livestock emissions make up anywhere between 14.5 and 18 percent of total global greenhouse gas emissions. Comparably, the transportation sector is responsible for around 14 percent of emissions. (EcoWatch)

Kuitenkin ympäristöjärjestöt ja poliitikot varoittavat lähinnä liikenteen aiheuttamista saasteista samalla kun välttelevät karjatalouden merkitystä. Toki dokumentin luonteeseen kuuluu sensaatiohakuisuus, mutta varmasti tuossa jotain perää on. Kasvihuonepäästöjen lisäksi esim naudantuotanto vie älyttömästi maa-alaa (kuten sademetsiä) ja eläinten laitumet on pois muusta viljelystä. Samalla kasvisten viljelyyn menee suhteessa paljon vähemmän pinta-alaa ja muutakin resurssia. Esimerkiksi yhden noin 450g kokoisen lihakimpaleen tuottamiseen tarvitaan 9084 litraa vettä, kun taas sama määrä vehnää vaatii 94 litraa vettä. Niin elikkäs, think about that.

Jännittävää oli myös se, miten huonoon valoon dokumentti asetti kalastuksen. Periaatteessa myös kalan syönti on kestävän kehityksen vastaista.

En uskonut koskaan sanovani tätä, mutta kyllä meitsinkin löytää vastaisuudessa yhä useammin nyhtökaura- ja tofuhyllyilltä sieltä vegaanihipstereiden joukosta. 

Nahkakorkkarit on kuitenkin varmaan kestävää kehitystä tukevaa? Juu? Näin kelasinkin.

Lisää ruoan ilmastovaikutuksista voi lukea myös täältä.

Terveisin tuleva ituhippi.

Saturday, 21 January 2017

Valoimpulssilaitteella karvaton elämä? Omat tulokset

Kerroinkin teille muutama kuukausi sitten, että allekirjoittanut vannoutunut epilaattorihirmu päätyi semi-impulsiivisesti ostamaan valoimpulssilaitteen. Epäilin kovasti sitä saako tällä lailla kivuttomasti oikeasti tuloksia. Kojetta käytetään siis niin, että "suukappaletta" painetaan ajellulle iholle ja siitä lähtevä valo tyrehdyttää/hidastaa karvan kasvua. Mitä tummempi karva ja vaaleampi iho, sitä paremmin se toimii. Tuotelupaus on, että 4-10 kerran jälkeen karvoja ei kasva oikeastaan enää ollenkaan.

Noh, olen nyt tehnyt laitteen käsittelyn parin viikon välein about kahdeksan kertaa. Huomaanko tuloksia?

Kyllä. Täytyy myöntää, että esimerkiksi säärikarvat kasvaa todella hitaasti. Siis sheivasin ja tein käsittelyn kaksi viikkoa sitten, eikä minulla ole vieläkään kasvanut karvaa. Normaalisti siis edes sokerointi/vahaus ei pidä tuloksia kuin ehkä viikon. Onkin ollut hiton turhauttavaa kun ensiksi kasvattaa ällöttävät karvat ja sitten viikko 70 euron sokeroinnin jälkeen alkaa taas olla karvoja.

Kainaloidenkin osalta huomaan, että karvan kasvu on hidastunut merkittävästi. Nyt riittää jos sheivaan reilun viikon välein. Epilaattorillakin jouduin kuitenkin toistamaan hoitoa ainakin kerran viikossa. Jos en käyttäisi kumpaakaan saisin sheivata varmaan joka toinen päivä.

Eli sanoisin, että alussa kyseenalaistamani tuote on kyllä kokeilemisen arvoinen. Varsinkin jos epilaattori tuntuu ylitsepääsemättömän kivuliaalta, on tämä todella hyvä vaihtoehto. Voin vielä kirjoitella tästä myöhemmin keväällä ja raportoida onko karvankasvu hidastunut entisestään.

Karvoista puheen ollen, tässä on Eetu. Maailman söpöin kaveri johon sain tehdä tuttavuutta viime viikonloppuna.






Tuesday, 17 January 2017

Unelmatalo

Olin viikonloppuna sukuloimassa Jämijärvellä ja jälleen kerran on niin kova hinku maalle hiljaisuuteen, luontoon ja saunaan. Löytyisipä se unelmatalo jo! Käytiin taas äsken katsomassa yhtä taloa Espoossa, mutta sekin oli liian lähellä liikennettä. En halua muuttaa Ullanlinnasta jonkun tien viereen Espooseen, vaan jos kerran mennään "maalle" niin edellytän kyllä hiljaisuutta ja luontoa. Haluan olla lähellä lenkkimaastoja enkä mitään S-Marketia tai Kehää. Talojahan löytyy, mutta kun haluamme nimenomaan tietyn tyyppisen talon. Se unelma jonka jo löysimme Viherlaaksosta oli niin hieno, että emme enää ihastu mihinkään. Talomallin pitäisi olla semmoinen moderni korkeakattoinen, valtavilla ikkunoilla varustettu valkoinen kivitalo. Kuten TÄMÄ, TÄMÄ tai TÄMÄ. Tontin pitäisi olla lähempänä 1000 neliötä, eikä mitään parin metrin nurmikkopätkää jossa on naapuri nenän edessä ja toinen vieressä.

Nyt ihan oikeasti pohditaan, että ostetaan hyvä rauhallinen tontti ja Lammilta tai Jämerältä avaimet käteen -periaatteella tuollainen valkoinen lasiunelma. Oih... <3



Monday, 9 January 2017

Onnellinen ja laihaISH

Jippii! Jo viikko herkutonta elämää takana päin!
Vaa'alle en tosin ole uskaltautunut vieläkään...huoh. Odottelen sellaista aamua jona olisi jotenkin erityisen hyvinvoiva fiilis. Ehkä huomenna.
Vatsatreenejä ollaan vedetty aivan haasteen mukaisesti. Täytyy tosin sanoa, että se ensimmäisen viiden päivän setti oli ihan esikoulua verrattuna tähän toiseen osioon, jossa lisättiin tekemistä 50%. Itken jo kivusta sitä viimeistä settiä ajatellessa, kun tekemisen tasoa on nostettu 300%. Hitto kun tulee olemaan vatsalihakset tikissä jos tämän pystyy vetämään kunnialla loppuun.

Muuten olen treenannut nyt urhoollisesti ihan joka päivä...jollakin tavalla. Tänään esimerkiksi piti käydä juoksemassa pidempi lenkki mutta kun vastatuuli iski Mutterin kohdalla niin meni fiilis. Tein sitten siinä vähän askelkyykkyjä ja jatkoin nöyränä kotiin sisälle treenaamaan. Tulikohan siinä nyt edes 3 kilsaa juostua. Hyötyliikuntakin on tippunut, kun toimistomme muutti muiden mainostoimistohipstereiden leikkikentälle Punavuoreen. Kävelen töihin yhdeksässä minuutissa. Kelatkaa. YHDEKSÄSSÄ minuutissa. Nice.


Muuten tämä herkuttomuus on sujunut aika hyvin. Hedelmät toimii korvikkeena. Ja olenkin tainnut mainita, etten lähtökohtaisesti ole niiiin perso makealle, vaan enemmänkin kaikelle leivälle, lihalle, juustolle, pähkinöille jnejne kaikelle mitä nyt on makean sijaan.


Maanantain kunniaksi myös pari kipaletta iloksenne. Ainakin ne on tuonut minulle iloa viime päivinä.



The Worm is Green - To Them We Are Only Shadows

The XX - On Hold
Kaskade & Felix Cartal “Fakin It (ft. Ofelia K)” | Hotel Garuda Remix



Wednesday, 4 January 2017

30 päivän vatsahaaste

Koska tosiaan kevennellään ja vietetään muutenkin kurjuutta kummempi tammikuu niin päätimme lisätä siihen myös vatsatreenihaasteen. Ideana siis, että joka ikinen päivä kuukauden ajan teemme poikaystävän bongaamaan vatsalihashaasteen. Kestää alle 10 minuuttia, joten ei ole mikään kovin suuri uhraus. Pointtina myös kasvattaa treenimäärää vähitellen. Kuka lähtee mukaan haasteeseen??

Tämä roikkuu nyt uhkaavasti jääkaapin ovessa - suoritukset dokumentoidaan. 



Monday, 2 January 2017

Tammikuun fittnesskuuri



Nyt riitti! Olen vetänyt puolittain tiedostaen koko joulukuun läskiksi. Kirjaimellisesti. Treenattu kyllä on. Paitsi viime viikon vilustumisen aikana. On ollut pikkujouluja, joululounaita asiakkaiden kanssa, glögiä, punaviiniä, joulutorttuja, Fazerin sinistä, juustoja, karkkia, hampurilaisia. Siis kaikkea mitä vaan on tehnyt mieli - ja vähän enemmän.

Kun tiesin, että meillä alkaa kotona tiukemmat ajat ruokavalion osalta tammikuussa, oli eilen melkein jo vastenmielistä vetää viimeiset kotona olevat herkkuvarastot. Alkoi jo etomaan koko mässäily ja kotona roikkuminen. Tänään vedinkin heti 12 kilsan aamulenkin ennen töitä ja töiden jälkeen tunnin hotjooga tunnin. Haluan aloittaa nyt ekat päivät kunnon räväkästi jotta saisin nesteitä pois. Kauhistelin tässä jo pari viikkoa sitten Riikassa pukuhuoneessa miten helvetin pönköltä ja selluliittitäyteiseltä voi ihminen näyttää. Huhhuh. Sitä paitsi väsyttää koko ajan. Nyt odotan että kevyemmän ruokavalion myötä myös aamuheräämiset helpottuu. Se on yleensä ensimmäisiä asioita, jonka huomaan keventäessä. Ja tiedän, pitää ottaa pieniä askeleita, jotta muutos on pysyvä. Mutta nämä ensimmäiset päivät haluan vain kaiken pahimman pöhötyksen ja kuonan pois kehosta. Uskon, että tiukka tammikuu on vähän helpompaa myös nyt kun "kämppis" on hengessä mukana. Ei kehtaa sluibata kun saa niin paljon pottuilua muuten. Eikä edes sen pottuilun takia - vaan omanarvontunnon. Arvostan kuitenkin itsekuria.

Ja niin, kävin tosiaan Tulijoogassa piiiitkästä aikaa. On jo pidemmän aikaa tehnyt mieli käydä hotjoogassa. Syy miksen oikein ole saanut aikaiseksi on se, että 90 minuuttia tuntuu liian raskaalta. Hotjooga on myös aika kallista. Yksi kerta maksaa 17€, eikä 10-kertan kortit ole kovinkaan paljon halvempia. Eilen kuitenkin huomasin, että Tulijoogaan on tullut 60 minuutin Hot Flow tunti joka maksoi 10€, joten päätin käydä kokeilemassa. Ihan hyvä tunti ja juuri sopivan pituinen! Meni nopeasti, mutta sai kuitenkin nauttia tarpeeksi lämmöstä. Vinkkivitonen: kannattaa mennä tunnille 10 minsaa etuajassa niin saa maata ja hengitellä lämmössä ja rentoutua työpäivästä hetken ennen treenin alkua. Tykkään.

Hyvää Uutta Vuotta, folks!
  

Back to Top