Pages

Sunday, 23 April 2017

Rooma top 5 nähtävyyttä

Kuten kerroin aiemmin niin meikämanne oli täysin myyty Rooman arkkitehtuuriin. 


Vaikuttavin rakennus oli ehdottomasti Victor Emmanuel monument & Altare della Patria. Aivan käsittämättömän upea ja vaikuttava kokonaisuus. En oikeasti pystynyt kuin tuijottamaan ja imemään sitä loistokkuutta. 



Toisena wow factor -kisassa tuli Pantheon




Kun valtava kirkko alkoi hahmottua rakennusten takaa, en meinannut uskoa silmiäni. Aivan mahtava rakennus niin ahtaalle tungettuna.


Kolmanneksi vaikuttavin oli mielestäni Pietarinkirkko ja niin, koko Pietarin aukio. Se oli valtavan kokoinen. En ole koskaan käynyt niin isossa kirkossa. Se oli täynnä upeita veistoksia, kullattuja yksityiskohtia ja kattomaalauksia. Aukiota ympäröi mieletön määrä pyhimysten patsaita. Tarkemmin sanottuna 140 kappaletta. Hyvä kun Helsingissä on edes kaksi samantasoista veistosta...

Harmikseni jätimme Sikstuksen kappelin vasta Pääsiäismaanantaille ja olisihan pitänyt arvata että rakennus oli juuri tuolloin kiinni. Olin odottanut pääseväni pällistelemään Michelangelon kattomaalausta, mutta täytyy tehdä se ensi kerralla. Ensi kerta tulee aivan varmasti.





Vaikkei kyse ole selkeästi rakennuksesta, vaan enemminkin rakennelmasta niin neljänneksi tulee Ponte Sant'Angelo, joka on kaunis valkoinen silta, jota koristaa 10 valtavaa enkeliä. Jokainen enkeli pitää kädessään yhtä Jeesuksen kärsimyskertomukseen liitettyä esinettä. Silta johtaa Castel Sant'Angeloon.





Viidenneksi tulee Colosseum ja mielestäni myös Roman Forum. Emme itse asiassa päässeet kovin lähelle Colosseumia. Pyöräilimme vain ohi pari kertaa. Käsittääkseni koko paikkaan oli pääsy kielletty meidän ollessa Roomassa. Pelkäsivät kai iskua. Ulkopuolella parveili panssaroituja autoja ja poliiseja ja tiet oli suljettu. Roman Forumia katsellessa tuli kiehtova tunne siitä miltä paikka on aikoinaan näyttänyt. Harvemmin näkee noin massiivisia 2000 vuotta vanhoja rakennelmia. Olen lukenut pitkän historian lukiossa ja siellä käsiteltiin paljon juuri antiikin Roomaa. Teki mieli käydä lukemassa uudelleen kirjoja jotta muistuisi mieleen ne ajat paremmin.

Muita mainittavia oli tietysti Fontana di Trevi. Se oli kuitenkin niin jumalattoman täynnä turisteja, että meni vähän fiilis koko paikasta.
Fontana di Trevi
Turvajärjestelyt Roomassa oli muuten myös omaa luokkaansa. Varmaankin Pääsiäispyhät ja viime aikojen terroristi-iskut ympäri Eurooppaa oli syynä poikkeuksellisen korkeaan turvallisuustasoon. Jokainen nähtävyys alueelle vievä tie oli tukittu panssaroiduilla poliisiautoilla ja raskaasti aseistetut poliisit ja sotilaan vartioivat joukoittain. Ei yksikään rekka olisi onnistunut ajamaan väkitungokseen. Se tuntui hyvältä ja itselleni tuli turvallinen olo kun näin miten paljon aseistettuja poliiseja oli. Ainakin oma fiilis esim Tukholman iskun jälkeen oli, ettei Helsingin keskusta ollut tarpeeksi vartioitu. Yksi säälittävä poliisiauto taisi olla Kolmen Sepän patsaan kohdalla parkissa, mutta muuten ei mitään. Suhtaudun tämän päivän menoon jo aika vakavasti ja mielestäni myös Suomen puolustus- ja poliisihallinto voisi ottaa hieman korkeampaa profiilia. En halua olla negatiivinen, mutta ihan realistina uskon, ettei mene kauaa ennen kuin täälläkin tapahtuu jotain.



Friday, 21 April 2017

Mitä tapahtui Roomassa..

Olimme Pääsiäisen yli Roomassa. Siis jumaliste mikä kaupunki! Varmaan paras kaupunkilomakohde jossa olen käynyt. Pidän kauniista rakennuksista ja Rooma tarjoili Michelin-tasoista silmänruokaa arkkitehtuuriosastolla. Myös vanhat antiikin ajan jäänteet kiehtoivat. Jotenkin sitä vain mietti että minkälaista siellä on ollut kun rakennuksia on joskus 2000 vuotta sitten kyhätty. Pakko tehdä vielä erillinen lista huomenna top 5 rakennelmista.

Parasta oli se, että vaikka hotellimme sijaitsi aika syrjällä, siellä oli pyöriä joita sai lanata ilmaiseksi. Tsygäilimmekin päivät pitkät ympäri ämpäri eikä matkaa tai menemistä estänyt missään vaiheessa jomottavat jalat. Pitäisi oikeasti aina vuokrata pyörät kaupunkilomilla. Liikkuminen on niin paljon vapaampaa ja enemmän ex tempore tyyppistä pyörät alla! Olemme avomiehen kanssa onneksi molemmat todella epäsuunnitelmallisia matkailijoita joten meille se hetken mielijohteen mukainen eteneminen päivästä toiseen tuntui älyttömän vapauttavalta. Ja onhan se pakko sanoa, että kaupunki oli hyvin romanttinen. Romanttisempi kuin Pariisi. Tietysti se, että säät helli meitä ja saimme nauttia 24 asteen auringonpaisteesta joka päivä vaikutti mielialaan positiivisesti. Hymy hyytyi aika nopeasti kun palasi +3c harmaaseen Suomeen. Miten täällä edes voi olla näin kylmä vielä???!!! I object!


Ruokavalio koostui pelkistä hiilareista. Tuli ahdettua koko kevään edestä pastaa, pitsaa, ihania leikkeleitä ja leipiä. Vaikken ole perinteisesti ajatellut olevani gelatton ystävä niin kyllä sitäkin siinä kuumuudessa meni. Ihan. joka. päivä. Ja pieni viinihiprakka päällä siellä tietty hiihdettiin aina lounaasta eteenpäin.








Saturday, 8 April 2017

Hei taas!

Tämä #bosslife on vienyt hieman mehuja viime aikoina, siksi radiohiljaisuus. Olen vähän putkinäköinen siinä mielessä, että kun on kova paine päällä saada jotain tehtyä niin koko fokus menee siihen. Kun aiemmin pohdin, että miten se esimies ei saa omia asioitani edistettyä, niin ymmärrän nyt kahdeksan ihmisen esimiehenä miten paljon tehtävää on.
Jos kaksi kuukautta pitäisi summata niin lista näyttää kuta kuinkin tältä:

Paljon töitä ja kokonaisia viikkoja kestäviä palaveriputkia. Goodbye lounastauot! Vessassakin on välillä vaikea ehtiä käymään.

Treeniä. Vähitellen olen taas alkanut juosta enemmän. Olemme duuniporukalla menossa Helsinki City Runiin 13.5 ja loppuvuodesta olisi kyllä pyhä tarkoitus saada yksi maraton suoritettua. Vaikka duunimäärä olisi mikä niin treeneistä en luovu. Aamutreenit takaa sen, että vaikka illat venyy niin treenit ei jää tekemättä.

Todella tarpeeseen tullut tyttöjen fitnessloma Krabilla. Okei, fitness on vähän ylisana, sillä join varmaan kaksi litraa olutta joka päivä. Mutta en pystynyt syömään kunnolla. Olen kamala, mutta jotenkin se likaisuus, alikehittyneisyys ja kuumuus vie ruokahalut. Kaikki mitä eteeni tuotiin, näytti todella epäilyttävältä ja jotenkin vain etoi. Vedettiinkin ranskalaisia joka ilta ja skipattiin lounaat. Älkää hyvät ihmiset ottako mallia.

Syntymäpäivä. Yhyy. Olen 31. Määääään.

Dinglen Digitalist Communication Forumin isännöinti ja juonto monelle sadalle ihmiselle. En pystynyt nukkumaan (tai syömään) pariin päivään kun jännitti niin paljon. En nyt tiedä menikö se niin hyvin että lisäkeikkaa heruisi, mutta ainakin muistin melkein kaikki mitä piti sanoa. Osuuteni voi kurkata täältä

Kuten blogini, niin myös kaikki kaverit ovat jääneet paitsioon. Mutta välillä pitää keskittyä uraan. Nämä urahypyt ovat ehkä verrattavissa siihen vauvakuplaan mihin juuri synnyttäneet vaipuvat: pariin ensimmäiseen kuukauteen ei ole olemassa mitään muuta kuplan ulkopuolella. Anteeksi siitä.

Ehkäpä tässä nämä tärkeimmät. Olen siis vielä olemassa - vain vähän kiireisempänä. Mutta toivottavasti jaksatte pitää meitsin mielessä kuitenkin.


Back to Top